Voiko huostaanotto olla lopulta hyvä asia,

up

Voi terveisin aiemmin huostaanotettu ja myöhemmin vanhemmilleen palautettu

Eikös huostaanotto yleensä ole hyvä asia lapselle.

Joskus se voi olla ainoa tapa yrittää pelastaa lapsi itseltään. Ystävättäreni lapselle tuli rankka murrosikä kaikkine lieveilmiöineen ja poliisin kanssa asiointiin liian usein. Ystävättäreni lapsi saa vasta nyt muun muassa psykologista kuntoutusta jne. Tottakai teini julistaa vihaavansa nyt äitiään mutta parempi sekin kuin aikuistunut teini alkoholi/huumekoukussa ja lopulta vankilassa. Äiti teki ilmoituksen lapsestaan rakkaudesta lastaan kohtaan.

He tapaavat toisiaan välillä. Muut sisarukset pystyvät myös keskittymään koulunkäyntiin ja elämään paremmin kun kaikki ei pyöri yhden rankan tapauksen ympärillä.

Yleensä kun tilanne tulee huostaanottopisteeseen, on valittavista vaihtoehdoista valittava pienin paha. Lapsi tai vanhempi ei välttämättä itse kykene näkemään tilannetta, eikä siten ymmärtämään miksi huostaanotto on pakko tehdä.

Minä vihasin sydämeni pohjasta sossuja, jotka riistivät minut väkisin kotoa. Vihasin aikuisikään asti ja vasta sittemmin olen alkanut ymmärtämään, millaista elämäni oli ennen huostaanottoa. Olin huostaanotettaessa seitsemänvuotias ja jouduin hoitamaan ja kantamaan vastuuta omasta äidistäni joka oli alkoholisti ja mielenterveysongelmainen. Tuolloin en vielä nähnyt koko asetelman kieroutta, eikä nähnyt äitikään. Äitini on edelleen sitä mieltä, että huostaanotto oli aiheeton ja laiton. Hän ei vieläkään näe mitään ongelmaa siinä, että oli tuhannen sekaisin lääkkeistä ja viinasta lapsen läsnäollessa päivittäin. Oman arvionsa mukaan hän edelleenkin on "täysin toimintakykyinen, vain vähän hiprakassa" ollessaan niin päissään ettei pystyssä pysy. Lapsena luulin oikeasti että minun velvollisuuteni olisi pelastaa äiti itseltään, hoitaa häntä ja auttaa. Nyt vasta ymmärrän totisesti, miten hirveä lapsuuteni oli ennen huostaanottoa. Koska se oli silloin arkipäivää, en tajunnut sitä silloin. Pidin sossuja hirviöinä jo pelkästään uskollisuudesta äitiäni kohtaan. Todellisuudessa he pelastivat minut ottamalla huostaan ja olen siitä äärettömän kiitollinen.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 18:38"]

Yleensä kun tilanne tulee huostaanottopisteeseen, on valittavista vaihtoehdoista valittava pienin paha. Lapsi tai vanhempi ei välttämättä itse kykene näkemään tilannetta, eikä siten ymmärtämään miksi huostaanotto on pakko tehdä.

Minä vihasin sydämeni pohjasta sossuja, jotka riistivät minut väkisin kotoa. Vihasin aikuisikään asti ja vasta sittemmin olen alkanut ymmärtämään, millaista elämäni oli ennen huostaanottoa. Olin huostaanotettaessa seitsemänvuotias ja jouduin hoitamaan ja kantamaan vastuuta omasta äidistäni joka oli alkoholisti ja mielenterveysongelmainen. Tuolloin en vielä nähnyt koko asetelman kieroutta, eikä nähnyt äitikään. Äitini on edelleen sitä mieltä, että huostaanotto oli aiheeton ja laiton. Hän ei vieläkään näe mitään ongelmaa siinä, että oli tuhannen sekaisin lääkkeistä ja viinasta lapsen läsnäollessa päivittäin. Oman arvionsa mukaan hän edelleenkin on "täysin toimintakykyinen, vain vähän hiprakassa" ollessaan niin päissään ettei pystyssä pysy. Lapsena luulin oikeasti että minun velvollisuuteni olisi pelastaa äiti itseltään, hoitaa häntä ja auttaa. Nyt vasta ymmärrän totisesti, miten hirveä lapsuuteni oli ennen huostaanottoa. Koska se oli silloin arkipäivää, en tajunnut sitä silloin. Pidin sossuja hirviöinä jo pelkästään uskollisuudesta äitiäni kohtaan. Todellisuudessa he pelastivat minut ottamalla huostaan ja olen siitä äärettömän kiitollinen.

[/quote]

Mulla oli samankaltainen tilannne: luulin sossuja vihollisiksi, jotka halusivat mulle vaan jotain pahaa ja luulin, että mut huostaanotettiin siksi, että MINÄ olin paha ja huono, eikä siksi että olin häiriintyneen äidin heittellejätön ja perheväkivallan uhri. Niin että terkkuja vaan lastensuojelussa työskenteleville: Kyllä se huostaanotto on tärkeä lapsen/nuoren kannalta, vaikka hän sitä vastustaisikin ja kiroaisi sossut aja laitoselämän alimpaan helvettiin. Se toinen vaihtoehto, että jätetään huonolle äidille, on PALJON pahempi, mutta lapsi/nuori ei välttämättä siinä tilanteessa sitä ymmärrä.

Tuttavaperheessä on sijaislapsia (huostaanotettuja). Heistä yksi tuli perheeseen 6v ikäisenä ja roikkui aina kaikissa aikuisissa miehissä, kiehnäsi ja nosteli helmojaan. Isänsä hyväksikäyttämä. Perhe sai hoitoa, isä "parani" ja valvotuista tapaamisista siirryttiin lopulta valvomattomiin. Toisella tällaisella tapaamisella isä raiskasi lapsensa uudestaan.

Voiko huostaanotto koskaan pelastaa edes lasta? Isälle se oli vain hidaste.

Ei tuo ole yksiselitteistä, riippu paljon siitäkin, onko ns vapaaehtoinen huostaanotto vai kiireellinen, kiirreelliset yleensä traumatisoivat... Vaikka lopputulos voi olla se hyvä, ideaali, saadaan lapselle hyvät oltavat.

Meillä on kyseessä tällainen vapaaehtoinen, eli lapsi tällä hetkellä vihaa mua, ehkä ikuisesti, mutta hänen parhaakseen hänet on nyt sijoitettu määräajaksi, jos hommat etenee hyvin, pääsee kotiin, jos ei, homma jatkuu näin.

Lopputulosta en voi vielä arvella, toivottavasti nuori joskus tajuaa, että hänen parhakseen näin on tehty.

Jos on huonot vanhemmat, niin silloin ne kuuluukin erottaa toisistaan. Ei paskavanhemmilla kuulu olla mitään oikeuksia lapsiensa suhteen.

Minut lastensuojelu pelasti väkivaltaiselta alkoholistiäidiltä teini-iässä, Luojan kiitos. Isoveljeni oli ehtinyt täyttää 18, joten hän jäi sinne - sairastui myöhemmin psyykkisesti ja tappoi itsensä. Itsekin olin niin loppuunrääkätty että mietin joka päivä kuolemaa pelastuksena, kunnes pääsin pois.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 19:11"]

Ei tuo ole yksiselitteistä, riippu paljon siitäkin, onko ns vapaaehtoinen huostaanotto vai kiireellinen, kiirreelliset yleensä traumatisoivat... Vaikka lopputulos voi olla se hyvä, ideaali, saadaan lapselle hyvät oltavat.

Meillä on kyseessä tällainen vapaaehtoinen, eli lapsi tällä hetkellä vihaa mua, ehkä ikuisesti, mutta hänen parhaakseen hänet on nyt sijoitettu määräajaksi, jos hommat etenee hyvin, pääsee kotiin, jos ei, homma jatkuu näin.

Lopputulosta en voi vielä arvella, toivottavasti nuori joskus tajuaa, että hänen parhakseen näin on tehty.

[/quote]

Kiireellisenä huostaanottoja ei tehdä.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 19:11"]

Ei tuo ole yksiselitteistä, riippu paljon siitäkin, onko ns vapaaehtoinen huostaanotto vai kiireellinen, kiirreelliset yleensä traumatisoivat... Vaikka lopputulos voi olla se hyvä, ideaali, saadaan lapselle hyvät oltavat.

Meillä on kyseessä tällainen vapaaehtoinen, eli lapsi tällä hetkellä vihaa mua, ehkä ikuisesti, mutta hänen parhaakseen hänet on nyt sijoitettu määräajaksi, jos hommat etenee hyvin, pääsee kotiin, jos ei, homma jatkuu näin.

Lopputulosta en voi vielä arvella, toivottavasti nuori joskus tajuaa, että hänen parhakseen näin on tehty.

[/quote]

Kiireellisenä huostaanottoja ei tehdä.

[/quote]

Tuo teillä oleva teini ei ole huostaanotettu, jos hän on teillä määräaikaisella sopimuksella.

Se voi jopa lähentää nuorta ja vanhempia, jotkut tarvii vain vähän välimatkaa ja omaa tilaa ennen sitä. t. teini, ex-laitosnuori, nyt asustelee tyytyväisenä kotona, vaikka vielä pari vuota sitten olin itse Saatanasta seuraava...

Vierailija kirjoitti:

Eikös huostaanotto yleensä ole hyvä asia lapselle.

Ei kyllä ole. Tuhosi nuoren ja äidin mielenterveyden. Että kiitos vaan.

Minä aina toivoin että minut otettaisiin huostaan ja voisin saada kunnollisen perheen. En ollut niin onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös huostaanotto yleensä ole hyvä asia lapselle.

Ei kyllä ole. Tuhosi nuoren ja äidin mielenterveyden. Että kiitos vaan.

En usko. Lapsi olisi ehkä pelastunut, jos olisi otettu huostaan aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minä aina toivoin että minut otettaisiin huostaan ja voisin saada kunnollisen perheen. En ollut niin onnekas.

Yläasteella kaveri meni itse sossuun itkemään miten ei kestä olla kotona. Pääsi sijoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös huostaanotto yleensä ole hyvä asia lapselle.

Ei todella ole.

Siihen on vain alistuttava. Itse otin sairaslomaa etten töissä itke t äiti.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 18:38"]

Yleensä kun tilanne tulee huostaanottopisteeseen, on valittavista vaihtoehdoista valittava pienin paha. Lapsi tai vanhempi ei välttämättä itse kykene näkemään tilannetta, eikä siten ymmärtämään miksi huostaanotto on pakko tehdä.

Minä vihasin sydämeni pohjasta sossuja, jotka riistivät minut väkisin kotoa. Vihasin aikuisikään asti ja vasta sittemmin olen alkanut ymmärtämään, millaista elämäni oli ennen huostaanottoa. Olin huostaanotettaessa seitsemänvuotias ja jouduin hoitamaan ja kantamaan vastuuta omasta äidistäni joka oli alkoholisti ja mielenterveysongelmainen. Tuolloin en vielä nähnyt koko asetelman kieroutta, eikä nähnyt äitikään. Äitini on edelleen sitä mieltä, että huostaanotto oli aiheeton ja laiton. Hän ei vieläkään näe mitään ongelmaa siinä, että oli tuhannen sekaisin lääkkeistä ja viinasta lapsen läsnäollessa päivittäin. Oman arvionsa mukaan hän ed

Näinhän se usein on, ja onneksi onkin. Valitettavasti minun tilanteeseeni liittyi niin paljon valheita ja väärinkäsityksiä, että aikuistuttuani kävikin niin, että sossut ja lääkärit ymmärsivät itse olleensa väärässä eikä toisinpäin.