Kotiäidit ja huonopalkkaiset puhuvat aina YHTEISISTÄ MEIDÄN RAHOISTA. Helppoahan se on, jos mies tienaa enemmän.

entäs sitten jos se hyvän tienaava mies puhuu " meidän yhteisistä rahoista" ?



miksiköhän " meidän yhteisistä rahoista" puhuvat pariskunnat, joilla ei ole lapsia ja joista molemmat tienaavat tooodella hyvin?



Ei oikeen ap tuo sun teoria päde :D

Niin kuin lainat, lapset, perhe ja elämäkin.

ja siinä raha-asioista jutellessa myös tämä " yhteiset rahat" vs. " omat rahat" -juttu tuli esiin. Kerroin useamman eri pankin rahoitusjohtajalle tms. vastaavalle, että meidän perhe taitaa olla vähän erikoinen, kun meillä on kummallakin omat tilit eikä yhtään yhteistä tiliä. Joka paikassa vastaanotto oli sama: minua katsottiin ihmeissään ja todettiin, että päinvastoin SUURIMMALLA osalla pariskunnista on omat tilit ja tuollainen " yhteiset rahat" -käytäntö on päinvastoin harvinainen eikä edes erityisen suositeltava.

etteivät rahamme olisi yhteisiä! Vaikka oma bruttopalkkani on noin tupla miehen palkkaan nähden.

Ja minä tienaan perheen rahat 70-30.

oli/on yhteiset rahat kun:



-Mies oli väliaikaisesti työttömänä ja minä töissä (ennen lasta)

-Oltiin molemmat töissä ja tienattiin suurinpiirtein samanverran

-Mies töissä ja minä saan kotihoidontukea



Meille se vaan sopii parhaiten ja mielstäni kaikesta helpoin keino hoitaa raha asiat. Ensin maksetaan tililtä kaikki laskut ja muut kiinteät menot ja loput saa käyttää. Molemmilla omat kortit tilille joten ei tarvitse kummankaan lupaa kysyä.

Jos mies tienaa enemmän ja rahat eivät olet yhteisiä -> mies on kitupiikki?



Jos mies tienaa vähemmän ja rahat eivät ole yhteisiä -> fiksu nainen?



No meillä tienataan saman verran, omaisuutta on vaan eri määrä.

Kun opiskeltiin molemmat niin aika tasapuolisesti meni maksut. Kun mies oli armeijassa niin minä olin töissä opiskelun ohella ja maksoin lähes kaiken. Nyt kun minä opiskelen ja mies on töissä maksaa hän

luonnollisesti miehen lähes yksin meidän menot, ja tietysti ne mun vähäiset opintomiljoonat käytetään kaikki niihin.



Kun valmistun ja siirryn työelämään niin luonnollisesti sitten osallistun yhtäläisesti kuluihin. Meille on ainakin helpointa se että se kumman tilillä rahaa on niin sieltä sitä käytetään. Tuntuis hullulta että toinen joutuis elämään pennittömänä koko kuun kun kaikki meni esim. vuokraan ja toinen jemmailis rahojaan tilillään ja kenties antais pennittömälle lainaa :0

Eiköhän aika monilla ole ne omat tilinsä, mutta rahat on silti yhteisiä. Meillä ainakin näin.

Se tästä nyt vielä puuttuisi, että mies tienaamillaan rahoilla ostelis itselleen kaikkea kivaa, matkustelisi yms. ja itse sais kituuttaa raskausvaivoineen jollain äitiyspäivärahalla :-O

mies tienaa rutkasti enemmän ja molemmilla on ihan omat rahat. Mulla mun vähempi ja hällä hänen enempi. Minä hoidan itseni ja lapselle vaatteet jne. " hömpötykset" ja mies maksaa asumiset ja vakuutukset jne. isommat menot. Myös avioehto löytyy jos jotakin kiinnostaa. Vaikka ero tulisikin, on minulla sitten taas realisoitavaa omaisuutta eli en jäisi " tyhjän päälle" - Mielestäni elämme nykyaikaa ja tässä ei ole mitään ihmeellistä. En osaa kuvitella miten muuten hoitaisimme asiat... " talouskassa keksipurkissa" ?... niin ja sitten kun jättäisi kerran miehelle antamatta, niin loppuisi keksipurkin rahat ;=)

Yhteisiin menoihin käytetään yhtä suuri osuus kummankin rahoista ja lopulla saa tehdä mitä sielu sietää.

mutta yhteiset rahat. Kumpikin on rahankäytössään melkoisen nuuka, joten ei ole koskaan ollut pelkoa siitä, että toinen " tuhlaisi" enemmän kuin toinen. Yleensä mies maksaa lainanlyhennyksen ja vastikkeen, minä taas pääasiassa teen ruoka- ja vaateostokset. Isot hankinnat päätetään yhdessä.



Näin on ollut silloin, kun olimme molemmat töissä ennen lapsia, silloin kun olin äitiyslomalla ja myös nyt, kun mieheni on opiskelemassa toista tutkintoa (ajoittain ilman minkäänlaisia tuloja). Jos toinen on ollut pienillä tuloilla, on enemmän ansaitseva maksanut vastaavasti suuremman osan.



Jos jotain on jäänyt yli, on se pistetty yhteiselle säästötilille (tämä on jo ihan käytännön syistäkin yhteinen, koska korkoprosentti kasvaa säästösumman kasvaessa).



Kummallakin on käyttöoikeus kummankin tilille, kumpikin tietää toistensa pankkitunnukset ja rahoja siirretään tarpeen mukaan tililtä toiselle.



Kummallakin on akateeminen koulutus, nettotulomme ovat (silloin kun molemmat ovat töissä) n. 3500 euroa / kk.

Mutta turha inistä, että ei voi olla hyvää parisuhdetta tai perhettä ilman yhteistä tiliä.



Ja tiedän kyllä pari äitiä, jotka ovat ilmeisesti niin syrjäytyneitä ja työstä vieraantuneita kotiäitiytensä jälkeen, että eivät vain voi mennä töihin. Äijä painaa hommia pää märkänä, ja vaimo iloitsee yhteisitä tuloista kotona sohvalla. Näin ei onneksi yleensä tietenkään ole.

Jokaiselle ulkomaalaiselle on suuri järkytys Suomen 50/50 periaate laskuissa ja molemmilla omat rahat. Mies ja nainen jotka menevät naimisiin jakavat elämänsä yhdessä ja ovat perhe, eivät yksilöitä. Onneksi minun ympärilläni ei ole sellaisia ihmisiä....

Kukaan ei purista niin kovasti viittä senttiä nyrkissään kun suomalainen....

Perhehän me ollaan.