Miksi jotkut ripustautuu ystäväänsä? Pistin välit

Alkaa omia, ei hyväksy muita kavereita, perhettä, harrasteita? Mulla oli tämmöinen ystävä, aina minulla oli "liian kiire kotiin" (pienet lapset), harrastus väärään aikaan, näin enemmän jotain muuta ystävää. Ja kyseessä yli 40-vuotias nainen. Eikö tässä iässä ystävyyssuhteet jo pitäisi olla ihan normaaleja ilman omistushalua? Sain haukkuja milloin mistäkin kun taas hetken päästä olin maailman ihanin. En vaan jaksanut enää nöyryyttämistä ja moitteita, saattoi puhua tosi rumasti välillä minulle, mutta aina väitti ettei tarkoittanut mitään, tai että ei tajunnut, ja olen niin tärkeä ja plaaplaa. Olenko tyly kun laitoin välit katkolle, siis sanoin että on parempi ettei hetkeen nähdä, koska tarviin aikaa... Ei yhtään ymmärrä, valittaa etten välitä ja olen vaan hylkääjä, mutta miksi ystävän tylyä käytöstä pitää vuosia sietää. Pyysin monta kertaa nätisti lopettamaan, etten jaksa. Mitä ootte mieltä, olenko kamala?