Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä olet oppinut aikaisemmista suhteistasi?

Vierailija
14.03.2006 |

Olen jo 30 paremmalla puolen ja tässä muutamia esimerkkejä omalta kohdaltani:



- en voi olla onnellinen mieheni kautta. Minun on rakennettava oma elämäni niin, että olen siihen tyytyväinen, myös tehden kompromisseja miehen kanssa, ettei hän kärsi minun valinnoistani



- annan miehelle tilaa harrastaa ja tehdä omia juttujaan. Myös miehen pitää antaa minun harrastaa omia juttujani (kuitenkin niin, ettei perhe kärsi siitä) Meidän ei tarvitse tykätä samoista jutuista, kumpikin tekee sitä mistä itse tykkää



- En hylkää ystäviäni miehen takia, vaan päinvastoin koetan ylläpitää ystävyyssuhteita parhaani mukaan. Miehet voivat tulla ja mennä, mutta ystävät säilyvät. Jos joskus ero tulee, en putoa tyhjän päälle. Vaikka suhteemme tuntuu hyvältä, en voi olla 100 % varma, ettei eroa voisi tulla..



- en voi muuttaa toista ihmistä. Joskus vain jotku asiat on pakko hyväksyä (päihdeongelmaa, väkivaltaa, pettämistä lukuunottamatta) Yritän olla suvaitsevainen (vaikka voi olla hankalaa joskus)



- en aio hyväksyä väkivaltaa enkä päihteidenkäyttöä, absolutisti ei tarvitse olle, mutta raja on siinä jos muut alkavat siitä kärsimään eli minä: kotona ei juopotella. Tässä olen ehdoton.



- annan joskus seksiä miehelle, vaikkei itseä haluttaisi. En siitä kärsi yhtään, päinvastoin olen tyytyväinen jos mieskin on. Ei sekstailla usein, mutta silloin kun sekstaillaan se on sitäkin parempaa.



-asioista on pakko puhua, en siedä mykkäkoulua ja negatiivisten asioiden kerääntymistä. Josku ärsyttää, kun mies pitää suunilleen pakottaa puhumaan.



Tässä siis joitain. Yhdessä vasta 4 vuotta, naimissa 2.



Miten muilla? Mitä teiltä voisi oppia?





Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


sano rakastan sinua, hiero hartioita, kehu hyvin tehdystä työstä tai ihan mistä vaan. Sano olevasi ylpeä kumppanistasi ja onnellinen. Kehu aktin jälkeen jos mies on ollut erityisen hyvä. Osta joskus rakkaalle lahja, ilman mitään syytä. Miehellekin voi viedä kukkia ja se ilahtuu siitä. Kysy miten töissä meni ja mitäs sille Jaatisen vaimolle kuuluikaan, joko se sai sen lapsen? Joko parturi oli tullut äitiyslomalta?

Kysy mikä on paitsio, mies tuntee olonsa fiksuksi kun saa selittää.

Muista mainita kuinka hyvälle hän näyttää juuri tuossa paidassa. Kerro kuinka osaava hän on kun hän vaihtaa itse renkaat, ja kuinka se on säästöä.

Nämä olen huomannut toimiviksi, mies tekee minullekin paljon pieniä juttuja ja se ilahduttaa.



Yhdessä kaupassa käyminen on minusta mukavaa, vaikka ei puhuttaisi muusta kuin huomisen ruoasta tai kakun kuorrutuksesta.

Nämä kuulostaa varmasti jotenkin tyhmiltä, mutta miehestä huomaa kuinka tyytyväinen hän on.

Ja tärkeintä: yritä olla nalkuttamatta tai valittamatta, itselleni tämä on joskus vaikeaa.

Vierailija
2/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

toisen tukeminen..



Itse ehkä vaatisin kuitenkin vielä enemmän uudessa suhteessa. toisin sanoen toisin tarpeeni selkeämmin esiin enkä jäisi odottelemaan seuraaviin päiviin.



Nämä ovat hankalia asioita sillä se, että itse kehuu ei johda siihen, että toinen kehuu ja arvostaa sinua. Pitäisi sitten varmaan pystyä muodostamaan selkokielinen lause: hei voisitko joskus huomata mitä minä olen tehnyt!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä sitä tosiaan voisi harrastaa vähän useamminkin.. joskus kyllä kaipaan mieheltänikin kehuja, mutta niitä tulee aika harvakseltaan. Pikkukehutkin voivat saada hyvälle mielelle ja taas jaksaa.



ap

Vierailija
4/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna miehen tehdä " tärkeät" päätökset:



N: - Mitä tehdään viikonloppuna?



M: - Äidin luona pitäisi käydä.



N: - Lauantaina vai sunnuntaina?



M: - Lauantaina.





Noniin, olisit voinut itse sanoa: menemme anoppilaan lauantaina. Mutta miehesi ei olisi saanut tuntea olevansa MIES, perheen pää!

Jos mies ei ole samoilla linjoilla kanssasi, vinkkaa häntä " Entäs anoppi, sehän pyysi käymään... Koskas me mennään?"

Vierailija
5/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tee sitä ja tee tätä. Mutta toisaalta, joskus tuntuu, että miehet eivät tee, ennekuin niille sanoo mitä pitää tehdä. Olenkin välillä osannut olla hiljaa, kun tuntuu että taas jostain pitäisi sanoa..

Vierailija
6/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta älykäs seura kasvattaa.



Älä ota renttua, älä siedä valheita. Älä kuvittele, että miehen menneet kärsimykset (huono lapsuus tms.) oikeuttavat huonon käytöksen tänään.



Puhu tunteistasi, puhu haluistasi, tee tarpeesi selväksi.



Nainen 27 v., yksi pitkä onneton suhde takana, nyt onnellisesti avioliitossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen huomannut tuon saman, on hyvä kun mieskin välillä päättää eikä aina MINÄ.



ap

Vierailija
8/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun etsit miestä, mieti ensin mielessäsi mitä haluat ihan konkreettisesti. Haluatko avioon ja kaksi lasta? Haluatko muuttaa Helsinkiin, kotipaikkakunnallesi, Ranskaan?

Pidätkö eläimistä, siedätkö jos miehellä on kissa?

Voitko seurustella eriuskoisen kanssa?



Kun sitten tapaat mukavan miehen ja käytte ulkona muutaman kerran, ja olette kiinnostuneet toisistanne, kerro mitä sinä haluat, miksi jne.

Jos mies jo tässä vaiheessa sanoo, ettei voi kuvitellakaan menevänsä naimisiin eikä halua lapsia eikä luopua kissastaan, olet säästänyt itseäsi todella paljon!

Ja eräänä päivänä... Bingo! Eräs mukava mies toteaa haluavansa juuri samaa kuin sinä!



Pointti siis se, että tehkää jo alussa selväksi mitä haluatte! Säälittää katsoa kun vuosien yhdessäolon jälkeen toinen tahtookin naimisiin ja toinen ei ole koskaan sitä halunnut.

Ja sitten voi olla jo lapsiakin ja ero sattuu todella!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse myös 30+ vuotias. Takana jos jonkinlaisia suhteita, lyhyitä ja pitkiä. Nyt onnellisesti naimisissa.



Listaan lisäsisin vielä, että joka päivä sano, että rakastat. Osoita hellyyttä. Kysy mitä sinulle kuuluu. Ne eivät vie aikaa, mutta ovat korvaamattoman arvokkaita.

Vierailija
10/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

nykyisessä suhteessani on ollut pakko tajuta, että ihmiset ovat erillisiä. pelkona minulla on välinpitämättömyys, joka aiheutuu tuosta erillisyydestä. eli ole erillinen, mutta välitä silti toisesta.



valitse puoliso samanlaisesta perheestä, samalta paikkakunnalta kuin omasi on. jos siis molemmat pitävät omia perheitään tärkeinä jne. tulee joulut ym. vaikeat asiat hoidettua helpommin.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kyllä tiedostanut, että sen sanominen on todella tärkeää, mutta miten sitä kuitenkin niin harvoin tulee sanottua. Mies ei sano sitä minulle juuri koskaan (sitten voi sanoa, kun on ottanut hieman, siis tyypillinen suomalainen mies) Hellyyttäkin osoitetaan meillä tätä nykyä harvoin. Siinä on siis paljon parantamisen varaa!



ap

Vierailija
12/12 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

" Suhteen alusta

kun etsit miestä, mieti ensin mielessäsi mitä haluat ihan konkreettisesti. Haluatko avioon ja kaksi lasta? Haluatko muuttaa Helsinkiin, kotipaikkakunnallesi, Ranskaan?

Pidätkö eläimistä, siedätkö jos miehellä on kissa?

Voitko seurustella eriuskoisen kanssa?



Kun sitten tapaat mukavan miehen ja käytte ulkona muutaman kerran, ja olette kiinnostuneet toisistanne, kerro mitä sinä haluat, miksi jne.

Jos mies jo tässä vaiheessa sanoo, ettei voi kuvitellakaan menevänsä naimisiin eikä halua lapsia eikä luopua kissastaan, olet säästänyt itseäsi todella paljon!

Ja eräänä päivänä... Bingo! Eräs mukava mies toteaa haluavansa juuri samaa kuin sinä!



Pointti siis se, että tehkää jo alussa selväksi mitä haluatte! Säälittää katsoa kun vuosien yhdessäolon jälkeen toinen tahtookin naimisiin ja toinen ei ole koskaan sitä halunnut.

Ja sitten voi olla jo lapsiakin ja ero sattuu todella!"



Kun olisi joskus aikaisemmin ymmärtänyt, niin olisi monelta murheelta säästynyt..



ap