Kasvattaisin lapseni näin

Saatana kosketusnäyttö lähetti liian aikaisin

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:11"]Kehuisin aina ensisijaisesti taitoja ja luonnetta, sitten vasta ulkonäköä.

En yrittäisi tuputtaa omia tapojani vaan ymmärtäisin, että lapsi on yksilö eikä minun jatkeeni.

Karkkia saisi syödä ruuan jälkeen melko vapaasti, kunhan hampaat pestään hyvin ja ei mene ihan överiksi.

En puhuisi laihduttamisesta enkä koskaan kommentoisi lapsen painoa.

Ruokana kalaa, kanaa, pihviä, joskus jotain valmista. Salaattia aina ruuan kanssa ja maitoa.

Kysyisin aina lapsen mielipiteen vaatteisiin ja

[/quote]

kunnioittaisin sitä enkä yrittäisi änkeä lasta
vaatteisiin joista hän ei pidä. Tietenkin pipo, lapaset ja kaulahuivi ovat pakolliset vaikka lapsi ei niistä pitäisikään.

Opettaisin kiittämään paljon ja olemaan ihmettelemättä erilaisia ihmisiä. Koskaan ei saisi osoitella ja kysyä suoraan, että miksi näytät hassulta.

En erottelisi tummia ja vaaleita vaan kaikki olisivat tavallisia ihmisiä.

Tosin murrosiän saapuessa kertoisin tilastoista ihan faktana.

Hyvältä kuulostaa :)

Minun 3-vuotias lapseni sanoo mustaihoisesta ihmisestä, että sedällä on musta naama. Hetki menee vielä, että lapsi sisäistää käytöstavat.

Hyviä periaatteita voi aina olla, mutta kaikkea ei voi vaan mennä ja tehdä. Lapsen kasvattaminen on suhteen ja luottamuksen rakentamista, kommunikointia. Kaikki keinot eivät toimi kaikkien lasten kohdalla. Mitä tekisit jos yksi lapsesi saisi mittavia raivareita ja pyrkisi luontevasti pomottamaan kaikkia perheenjäseniä pienissäkin asioissa? Miten hakisit kontaktia rauhalliseen ja mukautuvaan lapseen, joka on tottunut väistymään voimakastahtoisemman sisaruksen tieltä? Miten saisit hänet kertomaan ajatuksistaan? Välillä toimivaa tapaa pitää hakemalla hakea, koska valmista käsikirjoitusta ja avainta lapsen sieluun ei ole. Lapset ovat ihmisiä, herkkiä kapistuksia, joihin jokaiseen luodaan persoonallinen, ainutlaatuinen ja kunnioittava suhde.

Ihan hyviä periaatteita ap:lla noin alkuun, mutts kyllä tarvitaan paaaljon vielä muutakin ja ennen kaikkea jatkuvaa reagoimista ja viisautta muuttuviin tilanteisiin.

Minäkin aion kasvattaa toin, mutta jo nyt on moni asia mennyt erilailla kuin ennen lasta ajattelin, ja lapsi vasta 8 kk.

Mitä ap käytännössä tarkoitat sillä, että et tuputtaisi lapselle omia tapojasi? Millaisia tapoja?

Jo lapasten pukeminen lapselle voi olla älyttömän vaikeata. Silloin sun täytyy vaan voittaa lapsi puolellesi ja saada hänet halumaan pukea lapaset. Silti hän voi heittää ne miljoona kertaa hankeen ja tulla kipeäksi.

Yksi mun lapsista ei suostu syömään kalaa ja vihaa salaatinlehtiä.

Niinhän me kaikki! :D
Siksi sinäkin puhut opettamisesta ja pieni lapsi se tarvitsee valtavasti toistoa. Ja kun ajattelet että nyt lapsi osaa kun kiitti omatoimisesti niin seuraavalla hetkellä lapsi kaivaa nenää ja kysyy isoon ääneen miksi tuo mummo haisee pahalle.