Ajatteletko aina muiden menettävän jotain jos eivät elä kuten sinä?

En. Mua ei kiinnosta muiden elämä paskaakaan.

Päinvastoin, ajattelen heidän saavan elämästään irti paljon enemmän, kun eivät elä kuten minä.

En yhtään.

Ei kyllä ole käynyt mielessäkään. Ei kukaan voi elää elämäänsä kuten minä, minulle on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, ja olen tehnyt hyviä ja huonoja valintoja elämässä, minä olen ihan omanlaiseni yksilö jo geenien vuoksi, ja elämänkokemus on muokannut minua paljonkin. Toki minulla on mielipiteitä, että miten varmaankin olisi parasta elää, mutta en itsekään ole niin elänyt, aika harva elää mitään "täydellistä" elämää, jossa kaikki menee aina niinkuin on suunniteltu. Mun elämä on sellaista, että koskaan ei tiedä mistä itsensä muutaman vuoden päästä löytää, ja sen takia elämä onkin parasta.

En ajattele, mutta yks tuttu tuntuu ajattelevan. Lapset pitää ehdottomasti tehdä alle 25v, korkeakoulutus on turhaa ja hänen alansa on ainoa oikea jne jne. Ärsyttää kuunnella sitä jatkuvaa itsekehua ja muiden lyttäämistä.

Ajattelen itseasiassa aika useinkin. Itse olen tarttunut toimeen ja toteuttanut unelmiani, en ole lannistunut vaikka välillä on ollutkin vaikeaa vaan tehnyt kovasti töitä saavuttaakseni sen minkä haluan. Joskus haaveita on joutunut myös uudelleenarvioimaan jos tavoitteet eivät ole olleet realistisia, mutta aina on käynyt niin kuin uskon tarkoitetun.

Toiset tekevät lapset nuorena, toiset vanhempana, toiset matkustavat toiset eivät, jotkut keskittyvät kotiin jotkut taas uraansa, sillä ei mielestäni ole merkitystä kunhan on onnellinen. Sen sijaan säälin niitä ihmisiä jotka eivät ymmärrä mitä menettävät jäädessään kotiin kökkimään ja odottamaan että tulee joku joka tekee kaiken heidän puolestaan. Ja niitä jotka eivät laiskuuttaan tee elämällään mitään, kunhan vain olevat ja antavat päivien kulua.