Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä NIIIIN odotan joulua ilman pieniä lapsia (ainakaan omia)!
21.12.2014 |
Taidan olla jollain tavalla väsynyt ja stressaantunut, mutta en osaa iloita joulusta mitenkään. Kaiken normaalin työn ja kiireen päälle tulee vielä joulustressi joulusiivouksesta, jouluruoista, joululahjoista, joulukoristeista, joulutunnelmasta jne... Jouluaattona ei saa nukkua pitkään ja rauhassa vaan pitää herätä keittämään lapsille riisipuuroa. Jouluaattopäivä kuluu lasten jännittynyttä riehumista hillitessä ja ruokia tehdessä ja siivotessa. Jouluruoan jälkeen on kauhea tiski (ei ole edes konetta) ja saunan laittaminen. Saunan jälkeen tulee pukki ja sitten loppuilta meneekin lasten riehuessa uusien lelujen kanssa ja papereita ja pakkauskääreitä siivoillessa. Lisää ruokaakin pitää tietysti laittaa vähän väliä. Levähtämään pääsee siis ehkä joskus ysin jälkeen kun lapset on nukkumassa. Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä taas samaa ruoanlaittoa, siivousta ja lastenhoitamista koko päivä, isommatkaan ei edes mene kouluun päiväksi kun on lomaa.
Kaipaisin joulusta sellaista hiljaista ja rauhallista. Viltin alla lukemista ja herkkujen napostelua. Että saisi levätä eikä käyttää viimeisiä voimiaan toisten joulun laittamiseen (tuntuu ettei se joulu edes ole minulle vaan lapsille, kun en itse siitä ehdi missään välissä nauttia).
No, itsepähän lapseni tein ja heitä kyllä rakastan, joulu vaan ei ole sellainen "haaveiden joulu" enää. Ehkä sitten joskus kun muuttavat pois kotoa, tai sitten tulevat lapsenlapsien kanssa kylään jouluksi. Mutta silloin on edes ne omat lapset hoitamassa omia lapsiaan niin ei tarvi ihan niin paljon passata.
Olenko ainoa jota joulu väsyttää?
Kommentit (20)
Meillä tuo kuuluu ihan jokaiseen päivään joten ei rasita sen enempää kuin muutkaan päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä teen ainakin ruuat etukäteen ni ei tartte sitten jouluna tehdä kertaakaan. Aattona nukutaan kymppiin, puoleksi päiväksi on riisipuuro valmiina. Yritän ottaa iisisti, en viitsi turhia joulusta stressata.
Kamalan paljon sulla on tuota siivousta ja ruuanlaittoa... Mun lapset ovat jo teinejä, mutta odotamme kaikki innolla sukujoulun viettoa, sillä paikalla on pieniä lapsia :)
Meilläkin joulu on aikamoista vilinää ja vilskettä. Itsekin kaipaisin tosi paljon rauhoittumista ja oman pienen hetken hälinän keskellä. Olen yrittänyt vähentää omaa hermojen kiristymistä ihan vaan hyväksymällä, että nyt nämä joulut on tällaisia. Meillä aatto rauhoittui myös sillä, että pukki käy jo päivällä. Lapset asettuvat sitten illaksi leikkimään niin minä saan keskittyä aterian valmisteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä minunkin pitäisi tänä jouluna esim. siirtää tuo joulupuuro myöhempään. Se tapa on tainnut tulla lapsuudestani, että joulupuuron pitää olla valmista kun muut heräävät (ja äiti sitä heräsi keittämään aamulla aikaisin, mutta hän on toisaalta aina ollut aamuihminen, minä en).
Ja juuri se joulussa rasittaa, kun se ei tunnu eroavan mitenkään muista päivistä, paitsi että työtä on korkeintaan enemmän kuin muuten. Pitäisi jaksaa leipoa pipareita ja torttuja ja tehdä joulupöytään paljon useampaa ruokalajia kuin normaalina arkena on. Toki minulla on mieskin auttamassa että ei ihan yksin tarvi jaksaa, mutta silti. Ja koittaa myös hyväksyä että tämä on nyt tätä aikaa ja niitä hiljaisia jouluja tulee joskus varmaan jo liikaakin. Kyllä minäkin sukujoulusta tykkäisin, sitten kun ne pienet lapset ei olisi enää omia! Voisi keskittyä vain aikuisten kesken seurusteluun ja autella keittiössä (jossa olisi monta tekijää eikä yksin tarvitsisi kaikkea), itkevät ja riitelevät lapset hoitaisi joku muu.
ap
Apua, minä kuolisin tuommoiseen työtaakkaan!
Kuka sinulta tuota kaikkea vaatii? Meillä jouluna ihan perussiistiä, en siis todellakaan ala nurkkia myöden paikkoja puunaamaan. Ellei nyt inspis iske =) Ruuat teen etukäteen. Tosin mitään kaueita määriä en tee koska kokemuksesta tiedän että roskiin menee muuten.
Ja valmiilla laatikoillakin monena jouluna menty. Tänä jouluna varmaan keitän riisipuuronkin valmiiksi illalla niin saa nukkua pidempään! Saunassa käydään jo aamusta niin sekin alta pois ja lahjat avataan tänä vuonna hyvissä ajoin niin ei niitäkään tarvi jännittää.
Maataan, syödään ja katotaan telkkaa sekä leikitään uusilla leluilla =)
Ja kuka estää syömästä kertakäyttöastioista? Ei ainakaan tuu tiskiä! Eikös niitäkin oo vaikka millaisia, kultaisista kukallisiin.
Taidat vaan itse vaatia itseltäsi tuota kaikkea ja stressaavan siitä?
Minulla kolme lasta, pieniä joista kaksi erityislapsia eikä stressaa yhtään kun ei oteta paineita jostain ""täydellisestä joulusta"".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tunnu saavan iloa lastesi riemusta, minäminäminä vaan ja minunminunminun. Et tule olemaan tyytyväinen sittenkään kun lapsesi ovat isoja. Johtuu negatiivisesta luonteestasi.
Miten (mahdollinen) miehesi osallistuu? Ja miksi kaiken pitää olla niin tip top? Minua ei ainakaan haittaa vaikka vähän olisikin siivotonta, kunhan nyt jonkinlainen yleisilme on siisti. Tärkeintä on että saa vähän rauhoituttua ja ilottua lasten riemusta. Yritä ensi vuonna valmistautua vähän paremmin ja tee osa tehtävistä aiemmin, esim. koristelu ja osa ruuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, unohda se puuronkeitto aamutuimaan. Tai laita uunipuuro, niin säästyt hellan ääressä kuhkimiselta. Tilatkaa pukki jo alkuiltapäivään, niin lapset eivät sinkoile jännityksestä pitkin seiniä, vaan saavat uusia leluja ja pelejä = vanhemmille rauhaa ruuanlaittoon, saunanlämmitykseen yms. loppupäiväksi. Sitten kun lahjoilla on ehditty leikkiä, telkkari syytää vielä piirrettyjä tai voi käydä vaikka ulkoilemassa koko porukalla ruuan jälkeen.
Ja siivoaminen! Ei kannata! Siivoa vasta joulun jälkeen. Pimeää on kuitenkin, ei siinä kukaan tarkastele, onko pölyt pyyhittyinä.
Osta valmiina kaikki minkä voit. Jos ei huvita alkaa piparisavottaan, niin kaupasta saa tasan yhtä hyviä. Valmiitakin voi koristella. Leipokaa torttuja, ne tulevat valmistaikinasta paljon vähemmällä sotkulla kuin piparit.
Lapsille joulu on lahjoja ja herkkuja, ei niitä kiinnosta onko porkkanalaatikko itse tehty ja hellantaus pesty. Relaa vähän ja hauskaa joulua! :)
Mä en ole koskaan stressannut joulusta, koska me ei harrasteta mitään joulusiivousta tai verhojen vaihtoja tms. Meillä siivotaan ympäri vuoden, joten koti pidetään siistinä joulusta tai muista pyhistä huolimatta aina.
Kuusi (muovinen) tuodaan varastosta ja koristellaan joulukuun 1. päivä. Jouluruuat ostan kaikki valmiiksi tehtyinä ja kinkkua ei paisteta, kun ei sitä meillä kukaan syö. Lasten kanssa tehdään valmiista taikinasta pari pellillistä piparia joskus ennen joulua ja torttuja myös.
Mutta muilla on toki omat perinteensä, mä stressaan niin paljon arjesta muutenkin, etten halua ottaa juhlapyhistä mitään ylimääräistä stressiä. Sukulaisten kanssa vaihdetaan lahjatoiveet ja niiden mukaan ostetaan, joten sen suhteen ei ole mitään ongelmia myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillon kun on pieniä lapsia niin on hyvä yrittää olla vähän armollisempi itselleen. Ei ne lapset loppujen lopuksi niiden laatikoiden perään tai vimpan päälle koristellun kodin perään muistele vaan varmaan kaipaavat vaan eniten läsnäoloa.
Meillä ei käydä jouluaattona saunassa. Riisipuuro on lounas, eli noin puolen päivän aikaan vasta syödään se. Jouluruuat on pääasiassa valmista, siis juustoja, sillejä jne. joita ei tarvitse valmistaa, asetetaan vain tarjolle. Laatikot, kinkku ja rosolli on tehty etukäteen. Näillä nikseillä se oma työtaakka ei tunnu liialliselta. Toki ymmärrän tuon lasten riehumisaspektin, se on kyllä vähän perseestä kun jännityksissään kinaavat enemmän jne. Mutta onneksi on kaksi aikuista setvimässä niitä, toisinkin kuin arkipäivinä kun mies on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mm, tuokin riippuu niin paljon ihmisestä. Itse taas odotan tätä joulua enemmän kun on lapsemme ensimmäinen joulu ja ensimmäinen joulu perheenä. Tosin ärsyttää se aaton kiire, kun pitää käydä anoppilassa kun he haluat nähdä poikamme ensimmäisen joulun. He eivät voi ajaa meille (välimatka 25km) vaan meidän on aina mentävä heidän luokseen. No ehkä sitä joskus sitten saa olla ihan vaan perheen kanssa joulun ilman sitä ainaista kiirettä:/
Jep, tuolta minustakin tuntui, joskus 10 vuotta sitten. Nyt ei ole pillulapsia, kuopus on 14v. Nyt on rauhaa joo, mutta eipä tule joulua, siis sitä samaa fiilistä kuin silloin lasten ollessa pieniä. On vain helvetin tylsää.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 20:30"]
Jep, tuolta minustakin tuntui, joskus 10 vuotta sitten. Nyt ei ole pillulapsia, kuopus on 14v. Nyt on rauhaa joo, mutta eipä tule joulua, siis sitä samaa fiilistä kuin silloin lasten ollessa pieniä. On vain helvetin tylsää.
[/quote]
niin... PiKKulapsia, ennen kuin joku ehti vinoilemaan.
En nipota itse siivoamisesta tai ruuanlaitosta, mutta silti en voi puhua mistään joulurauhasta useamman pienen lapsen kanssa. Itsekin nauttisin joulusta, jolloin voisin käpertyä sängylle ukemaan kirjaa ja syömään herkkuja. Nyt jos sen teen, on siinä muutaman minuutin päästä lapset kinuamassa karkkia myös tai pitää mennä selvittämään lasten tappelua tai pyyhkimään jonkun pylly tai vähintäänkin etsimään kadonneita lapasia. Nyt vanhimmat lapset on just sen verran isoja (mutta kuitenkin pieniä) että nukahtavatkin niin myöhään, että itsekin menen nukkumaan.
Lasten ilohan sen joulun tuo. Yksin tai vaimon kans se olisi aika tylsää...
Mulle taas joulu ei tunnu miltään ilman lapsia. Eniten erossa pelkäisin sitä, että viettäisin joulun ilman lapsia. Joskus 18 vuotiaana lapsettomana joulu ei oikein tuntunut miltään, kun ensimmäinen lapsi syntyi, innostuin taas joulusta kuten lapsena. Nyt rakastan joulua ja ehkä se tulee nimenomaan lasten kautta. Saa jännittää yhdessä ja muuta. Ja vihaan aamulla aikaisin heräämistä ja lapset herää usein jo kuudelta, mutta silti en haluaisi viettää joulua ilman heitä.
Alue: Aihe vapaa
Ja lisään vielä, että tämä tuli mieleen siitä kun usein olen kuullut sanottavan että joulussa on parasta juuri se lasten ilo. Minä olen varmaan sitten itsekäs, mutta minusta parasta olisi oma ilo ja rauha.
ap