Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitini puttuu perheeni asioihin koko ajan
10.12.2014 |
Olen yli 30-vuotias kolmen lapsen äiti. Oma äitini, yli 70-vuotias, on alkanut viime aikoina kovasti puuttuua perheeni elämään. Hän on aina ollut enemmän tai vähemmän ylihuolehtivainen ja neuvoja jakeleva minua kohtaan, mutta ehkä viimeisten muutaman kuukauden aikana on mennyt pahemmaksi. Hän mm. on huolissaan taloyhtiömme asiosta ja vouhottaa niistä puhelimessa, puuttuu (vanhentuneilla) suosituksillaan lastemme saamaan ruokaan, (hallittuun) karkin syömiseen, lapsen nukuttamiseen ulkona jne. Aina hänet nähdessäni tai hänen soittaessa tuntuu olevan uusi huolenaihe, yleensä jokin, jota en itse pidä mitenkään oleellisena. Äitini on jäänyt leskeksi joitain vuosia sitten. Hän asuu melko lähellä ja käy silloin tällöin katsomassa lastemme perään, lähes viikoittain. Hän tuntuu myös ottavan esiin uudelleen samoja asioita, joita häntä on jo useaan kertaan kielletty mainitsemasta. Olen varsin selväsanaisesti kieltänyt neuvojen antamisen lastemme ja perheemme asioihin ja todennut sen olevan turhaa. Olen lopettanut puheluita kesken, kun ei neuvotulva lakkaa. Olin jokin aika sitten huolissani hänen muististaan juuri tämän jollain lailla luonteen muuttumisen takia, vaikka sisänsä täysin huono muisti hänellä ei ole, muistaa esim. sovitut aikataulut hyvin. Tutkimuksissa käytyään hänelle oli sanottu, ettei ole dementiaa. Mutta yleensä neuvot ovat mielestäni turhia, jopa virheellisiä emmekä niitä tosiaan tarvitse, minkä olen todennut uudestaan ja uudestaan. Pikemminkin äitini on se, joka tarvitsisi luultavammin apua. Hän on jotenkin rasittavasti ottanut tällaisen neuvonantajan roolin, vaikka me mieheni kanssa olemme useista asioista todenneet, että älä puutu niihin. Mitä tilanteessa voisi tehdä? Tämän kuunteleminen vie voimia, kun yleensä on lasten kanssa kädet täynnä ihan oikeita haasteita ja sitten äiti soittaa jostain ihan naurettavasta pikkuasiasta huolehtiakseen. Esim. soitti, että vanhin lapsemme oli syönyt karkkia hänen ollessaan miellä lapsenvahtina pari tuntia, ja mistähän se lapsi oli karkit saanut, ja voisiko sille sanoa, ettei ostaisi itse karkkia jne. Lapsi ei ollut itse karkkia edes ostanut vaan saanut ne edellisenä päivänä. Ei voinut lasta kuitenkaan kieltää karkkia syömästä itse, vaikka se noin vaivasi.
Kommentit (8)
ap vielä jatkaa:
Mieheni sanoo, että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin yleensä yritän, mutta pinna palaa silti usein äitiini ihan kokonaan ja menee riitelyksi tai väittelyksi siitä, miten olisi oikein tehdä ja miten ei, mikä on myös rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitä luojaasi että se on oma äitisi. Sinä voit laittaa hänet järjestykseen. Mieti jos se olisi lasten isän äiti, ja isä vieläpä antaa sen sekaantua kaikkeen.
t. Kokemusta on
ap vielä jatkaa:
Jotenkin eniten huolettaa, että onko äitini ihan kunnossa henkisesti, kun tällaista on alkanut tulla. Aiemmin sentään riitti, kun kipakasti kielsin turhat neuvot. Nyt tulee aina uutta neuvoa tilalle. Eikä hän koko ajan neuvoja jaellut isompien lasten ollessa pieniä, nyt on ihan eri asia. Nyt pitää puuttua imetykseenkin (korviketta pitäisi antaa kuulemma, ei enää imettää kohta vuoden ikäistä jne). Onkohan hänellä liian virikkeetön oma elämä? Hän ei ole mitään lukijatyyppiä, vaan hyvin käytännöllistä pikemminkin. Vai purkaako hän vaan omia ahdistuksiaan meihin? Ei ole ikinä pystynyt oikein kielteisiä tunteitaan sanoittamaan, vaan aina pitää olla reipas, oli sitten vaikka läheinen kuollut juuri.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 01:04"]
Oman äitini liialliseen asioihin puuttumisiin tehosi lopulta vasta lähestymiskielto. Tai eipä sekään heti tehonnut, mutta sen jälkeen saattoi helpommin soittaa poliisit poistamaan ovikelloa soittelemasta sen jälkeen kun en ollut vastannut enää puhelimeen.
Esim taloyhtiön asoista huolestuminen ei sitten tarkoittanut että olisi minulle asiasta maininnut, vaan sitä että itse soitteli isännöitsijät ja taloyhtiön hallituksen jäsenet läpi, plus julkisivuremonttifirman johtajalle ja tunki pihaan keskustemaan remonttimiesten kanssa. Remonttifirman työnjohtaja sitten hommasi taas poliisit viemään sen pois taloyhtiömme pihasta pariin kertaan. Talon yhtiökokouksesta isännöitsijä ja yksi tukevarakenteisempi hallituksen jäsen väänsivät sen pihalla ja kokouspaikan ovet lukkoon. Onneksi satuin itse pääsemään paikalle, oli nimittäin väärentänyt valtakirjan ja silä yritti tunkea kokoukseen edustamaan minua.
[/quote]
Teillä on vielä monta astetta pahempaa siis. Äitini ei ihan noin hurjaksi vielä ole mennyt, mutta on kyllä liiallisen itsenäisesti toimeen tarttuvaa tyyppiä. Esimerkiksi oli kiikuttanut vasta asennetun rotanmyrkkyastian pihaltamme roskikseen meille kertomatta. Myöhemmin kysyttyäni selvisi, että oli luullut sitä joksikin pihalle tuoduksi roskaksi. Oli myös kiikuttanut remonttiroskamme itse roskakatoksen tukkeeksi (ongelmajätteet), vaikka remonttifirma oli ne luvannut viedä. On myös muita taloyhtiön "epäkohtia" yrittänyt itse puuttumalla ratkoa, mutta yleensä juuri meille paapattaa niistä kyllästymiseen asti ja vaatii meitä ne korjaamaan. Kun olisi muuta, ihan akuuttiakin lasten terveyeen liittyvää hoidettavaa, niin ei paljon jaksa kiinnostaa joku pikkuasia. Hänen neuvonsa ovat myös ihan oikeasti huonoja ja lastenhoidon osalta todella vanhentuneita. Mm. väittää, että korvike on terveellisempää kuin äidinmaito yli puolivuotiaalle lapselle tai miksette anna lehmänmaitoa tai mehua vauvalle imetyksen sijaan!
Jutteletko tai teetkö koskaan äitisi kanssa mitään kivaa? :) vai onko hän ilmainen lapsenvahti joka sysätään pois tieltä kun ei tarvita ja käsketään pitää suu kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akuuttia lasten terveyshuolia? Jospa äitisi reagoi huoleen hössöttämällä loputtomiin? Tai voi olla muutakin ahdistuksen aihetta.
Oman äitini liialliseen asioihin puuttumisiin tehosi lopulta vasta lähestymiskielto. Tai eipä sekään heti tehonnut, mutta sen jälkeen saattoi helpommin soittaa poliisit poistamaan ovikelloa soittelemasta sen jälkeen kun en ollut vastannut enää puhelimeen.
Esim taloyhtiön asoista huolestuminen ei sitten tarkoittanut että olisi minulle asiasta maininnut, vaan sitä että itse soitteli isännöitsijät ja taloyhtiön hallituksen jäsenet läpi, plus julkisivuremonttifirman johtajalle ja tunki pihaan keskustemaan remonttimiesten kanssa. Remonttifirman työnjohtaja sitten hommasi taas poliisit viemään sen pois taloyhtiömme pihasta pariin kertaan. Talon yhtiökokouksesta isännöitsijä ja yksi tukevarakenteisempi hallituksen jäsen väänsivät sen pihalla ja kokouspaikan ovet lukkoon. Onneksi satuin itse pääsemään paikalle, oli nimittäin väärentänyt valtakirjan ja silä yritti tunkea kokoukseen edustamaan minua.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys taitaa vaivata.
Ei osaa muuten auttaa ja kuvittelee, että hänen neuvot pelastaa teidät ongelmilta.
En tiedä.
Surullista tuo on.
Oma äitini ei ole tuollainen, mutta kyllä hänkin neuvoo, kyselee ja kauhistelee. Sitten marttyyrinä toteaa: Itse te varmaan paremmin tiedätte.
Meillä ei ole edes vielä lapsia, joten tilanne voi muuttua myöhemmin pahemmaksi..