Emme vietä isän tai äitienpäivää.

Et sitten halunnu enempää asiaa avata? Vaikea mitään kommentoida...

Siis haluisin viettää mutta emme vietä koska mies ei halua, eipä siinä muuta. Ap

Miksette sitten vietä?
Mekään emme vietä, emme edes haluaisi. Koemme mieheni kanssa että olemme vanhempia joka päivä ja me emme tarvitse yhtä päivää vuodessa muistamiseen (mutta emme hauku niitä jotka näitä juhlia viettävät). Mieluummin muistamme toisiamme arjen keskellä; toista väsyttää, hän saa nukkua pidempään, välillä yllätykseksi tehdään jotain, saatetaan maalata koko perheen voimin ja lapsi maalaa isälle kortin muuten vaan jne jne.Tämä siis omasta tahdostamme.

Onko miehesi jehovan todistaja?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:25"]Siis haluisin viettää mutta emme vietä koska mies ei halua, eipä siinä muuta. Ap
[/quote]

Miksi ihmeessä mies ei halua niitä viettää? Pois sieltä tossun alta nyt!

No ei mekään oikein vietetä ja lapset jo teinejä niin ei oikein innosta enää. Silloin se oli kivaa, kun lapset oli pieniä.

Vietä sinä sitten äitienpäivää kun lapsi alkaa olla isompi että ymmärtää, leivot kakun ja kerrot lapselle että teit sen äitienpäivää varten.

Ei ole jehova. Myöskin syntymäpäivät etc. Ovat hänelle vaikeita. Lapselle tietysti järjestän juhlat. Mietin mikä klikki tällainenkin voi muuten normaalin ihmisen päässä olla. Ei halua itse tulla huomioiduksi eikä pysty myöskään muita huomioimaan juhlapäivinä. Kyseessä muuten kiltti ja empaattinen ihminen. Ap

---kyl miehen pitäis joustaa. ei ole kyllä niin iso asia. voi viettää ja hieman juhlistaa. vähän eroa arjesta.

Minä ainakin myötään vaimon toiveita näissä pikkuasioissa. Oikeesti ei kaada maailmaa jos hiukka arjesta poikkeaa. 

Olen itse eronnut jehovista, ja vaimon mukaan mennään näissä asioissa. Eli opettelen elämään. Ei kaada mun maailmaa jos laitetaan pötyä pöytään ja kynttilät ja joulukuusi tai vaikka ihan mikä vaan mikä tuo vaihtelua arkeen. 

Ymmärrän. Meillä on niin että minä sain lapsuuden perheessäni sellaisen kasvatuksen, että kun on esim isänpäivä niin äiti herää isää aikaisemmin ja laittaa kahvit ja voileivät valmiiksi. Kakkukin yleensä leivotaan. Kun isä herää niin syödään aamupalaa yhdessä ja annetaan kortti ja lahja/ lahjat. Sitten äitienpäivänä toisinpäin.

Nyt menemme aina myös lounaalle ja kahveille vanhemmilleni ja siellä jatkuu ns. sama perinne.

Tänä aamuna aloin yhdeksältä keittämään kahvia ja koristelemaan kakkua miehelleni ja lapsi halasi ja antoi kortin. Mies ei ole lapsen isä, mutta on ollut esimerkillinen isähahmo lapselle, ja sen takia haluan häntä tällä tavoin muistaa. 

Meillä myös on aina vietty kotona näitä juhlia. Ei mitenkään ylitsepursuavasti mutta kuitenkin. En tiedä enää mitä ihmettä tekisin asialle. Tämä tuli tavallaan esiin vasta lapsen syntymän jälkeen. Onneksi on vielä oma isä jota onnitella. Ap