Erilainen tapa viettää isänpäivää

Lainasin tämän toiselta palstalta:

'' Isänpäivän aamuna nukuin pitkään ja hyvin. Toin itselleni kahvia ja voileipiä sänkyyn.

Onnittelin itseäni siitä, että olin taas vuoden verran selvinnyt päivät ilman isäni tukea ja läsnäoloa. Että olin hoitanut oman elämäni hyvin, vaikka olin kärsinyt isäni sekoiluista.

Hyvää isänpäivää. ❤ ''

 Jotenkin ihana ajatus, pitää itselleen päivän tällä tapaa. Minullakin on isäongelma, ja joka vuosi koulussa siitä huolimatta minut on pakotettu tekemään isälle isänpäiväkortti (kyllä, olen yläasteella), vaikka isä on kuollut ihminen minulle. Niin paljon pahaa on se ihminen minulle, äidilleni ja sisaruksilleni aiheuttanut.

Isäni asuu samassa kaupungissa kanssamme, emmekä siitä huolimatta ole nähneet livenä sossupalavereita mukaan laskematta enää vuosiin. Välillä saan kuulla koulussa, että miten ''se kaupungin juoppo'' on taas riehunut jossain, taas hajottanut jotain, tai taas haettu poliisikyydillä asemalle. Kukaan ei tiedä, että koko koulun naurun aihe on minun isäni. Ei kukaan.

 Jos minulta kysytään isää, niin vastaan, ettei minulla ole. Ei ole ollut ikinä. Se ihminen on vain nimi mun syntymätodistuksessa, ei mitään muuta.

 Haastipa isä, ehkäpä isänpäivän kunniaksi, meidät taas kerran käräjille tässä pari päivää sitten. Ei sitten osaa luovuttaa.

 Mun puhelinnumero on salainen isäni vuoksi ja jokaisen mun sisaruksen nimi on vaihettu isän takia. Ollaan muutettu useampaan kertaan isän tultua riehumaan kotiin, turvakodista käsin kävin eskarin, kokonaan, ja osan ala-asteesta. Minulla ei ole isää.

 Mutta niin. Ei minulla muuta. Ihana ajatus pitää päivä ihan itselleen, sen ansiosta, että olen pärjännyt näin hyvin ja näin pitkälle ilman isäni apua, tukea, tai huomiota.