hulluksi tulemisen pelko, ahdistus
Hei ! eli oon 15v tyttö ja mulla tuli muutama paniikkikohtaus noin puol vuotta sitte.Sen jälkeen mulla on ollu paljo ahdistuneisuutta tähä hetkee asti. Ja mikä mua eniten ahistaa on se hulluksi tulemisen pelko. Mua on alkanu ahistaa koko maapallo ja elämä ja mietin että mite tää kaikki voi olla olemas ja mikä tän tarkotus on ja mitä jos tää ei oo totta tää elämä. ja mua pelottaa ajatus että me vaan pyöritää jossai avaruudessa jollai pallolla. sitku huomaan nää ajatukset meen paniikkii koska uskon tulevani hulluksi. siis nää tunteet jotka mussa myllertää on pelottavia enkä tunne olevani sama henkilö kuin ennen. ja kirjotin tän ihan vaan että joku joka tietää näistä asioista voisi mahdollisesti antaa neuvoja ? oon tosi kiitollinen vastauksista !!
Kommentit (18)
Mua on auttanut se, että olen yrittänyt olla ajattelematta. Tai siis ajattelen että no nämä on taas näitä ajatuksia. Vaikea selittää:) ja sekin on auttanut, että niin kauan kuin ajattelen ettå olenko hullu, en ole, koska ihminen joka on "hullu" ei tiedä olevansa sitä. Lohduttaudun sillä, että jos tulen hulluksi, joku vie minut hoitoon.:D
joo oon alkanu käymää terapias mut me ei olla vielä ehitty niihin käytännön asioihin että mitä tehdä ku alkaa ahistaa ja näin. kaikki on kyllä sanonu että se auttaa tosi paljon nii toivottavasti mullaki :)
Mun pojalla oli aiemmin juuri tollasta. Kävi juttelemassa, pääsisitkö jonnekkin? Jos kävisit kysyy vaikka koulupsykologilta, kuraattorilta rai terkkarilta. Mun pojalla oli enimmäkseen illalla se ahdistus ja sai siihen joksku aikaa lääkettä, kunnes "vahvistui" eikä tarvinnu wnää. Älä huoli, tosi yleistä toi on nuorilla. Hae vaan apua niin pääset siitä pikkuhiljaa poia.
Puhuppa niistä ajatuksista Jumalalle. Et sä hulluksi ole tulossa, eikä sun mielessä ole mitään vikaa. Moni ei ajattele näitä asioita. Et sä ole täällä sattumalta, niin kuin ei mikään muukaan ole sattumaa. Elämä on mieletöntä iman Jumalaa. Muista rukoilla!
J-P
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 22:21"]Puhuppa niistä ajatuksista Jumalalle. Et sä hulluksi ole tulossa, eikä sun mielessä ole mitään vikaa. Moni ei ajattele näitä asioita. Et sä ole täällä sattumalta, niin kuin ei mikään muukaan ole sattumaa. Elämä on mieletöntä iman Jumalaa. Muista rukoilla!
J-P
[/quote]
Menepä terapiaan
huojentavaa kuulla etten ainut oo jolla tämmöstä on ollu ja hyvä että hänellä ahdistus lähti :D joo koitan ny siel terapias köydä ahkerasti !muistatko yhtään millast lääkettä poikasi sitte söi siihen :o
Samaa podin minäkin, nyt vuoden jälkeen terapiassa käyneenä ja lääkkeet saaneena, ei tule enää kuin todella harvoin ahdistusta :)
Minulla on ollut ap ihan samanlaista, ja olen 40-v. nainen. :) Oletko koskaan kuullut, että jos pelkää tulevansa hulluksi, ei ole tulossa hulluksi? Tuo pelko on nimenomaan ahdistuksen oire, ei merkki mistään vakavammasta.
Hienoa että olet aloittanut terapian. Kerro vain siellä rohkeasti kaikista peloistasi, niin saat parhaiten apua. Tsemppiä ja mukavia ajatuksia sinulle. :)
Ja minulla on auttanut pvt paniikkikohtauksiin todella paljon. Olen aiemmin pitänyt sitä ihan huuhaana, mutta sattumien kautta menin sinne, ja päivääkään en ole katunut. Toki se on rankkaa, mutta ne asiat minun on vain pakko käydä siellä läpi, että olen joskus paljon vahvempi ihminen kuin nyt.:)
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 22:34"]Ja minulla on auttanut pvt paniikkikohtauksiin todella paljon. Olen aiemmin pitänyt sitä ihan huuhaana, mutta sattumien kautta menin sinne, ja päivääkään en ole katunut. Toki se on rankkaa, mutta ne asiat minun on vain pakko käydä siellä läpi, että olen joskus paljon vahvempi ihminen kuin nyt.:)
[/quote]
Niin siis 3..
lohduttaa etten oo tän asian kaa yksin ! ja joo oon kuullu että jos pelkää hulluksi tulemista ei tule, mutta se tunne on välillä niin voimakas että unohtaa kaiken muun. kiitos tsempeistä :)
niin kolmoselle, kognitiivisessa terapiassa käyn kun terapeutti mulle sen on määritelly sopivaks. toi pvt vois olla ihan hyvä kyllä mulle koska elämäs tehny jo semmosia asioita joita 15vuotiaan ei pitäs, ja kyllä monta asiaa varmasti kalvaa alitajunnassa mulla..
Ihan normaalia. Täällä me vaan löllötetään. Katsotaan meidän "tärkeitä" tv-ohjelmia, ja suututaan oikein jos meidän lempiohjelma ei tulekaan. Järjestetään meidän "tärkeitä" vaatteita ja tavaroita kaappeihin, ja itketään kun kaverilla on vielä hienompia. Jonkun matkan päästä toiset ihmiset kuolee tauteihin, nälkään, kylmään... mut kato emmä pysty nyt auttaan, mun pitää selata tätä vauva-palstaa. Kun jos siellä olis vaikka keskustelu mun lemppari tv-sarjasta.
Ihan oikeasti: jos olisin nähnyt nuorena vaivaa, voisin olla joku kirurgi, ja käydä jossain köyhissä maissa leikkaamassa lapsia ilmaiseksi. Mut mulla oli tärkeitä tv-ohjelmia, niin en viitsinyt sillai nähdä vaivaa koulun eteen.
Mun poika sai ketipinor nimistä lääkettä hyvin pienellä annoksella. Se auttaa sellaseen iltaahdistukaeen koska on aika väsyttävä myös. Isoilla annoksilla sitä määrätään vakaviiv mielenterveysongelmiin. Mun pojalla se oli tavallaan enemmän ahdistusta kuin paniikkia tai se ahdistus tavallaan tuotri ne paniikit.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 22:19"]joo oon alkanu käymää terapias mut me ei olla vielä ehitty niihin käytännön asioihin että mitä tehdä ku alkaa ahistaa ja näin. kaikki on kyllä sanonu että se auttaa tosi paljon nii toivottavasti mullaki :)
[/quote]
Anteeksi että alapeukutin. Vahingossa...
Varmasti terapiasta on sulle apua. Ole rauhassa. Sää oot nuori ja nuorten kuuluukin pohtia. Onko sulla ketään läheistä, joka kuuntelisi?
Tyypillistä 15-vuotiaalle! Itse luin Krishnamurtia ja ahdisti sekin.
Up