Miten ihastuminen voi muuttua rakkaudeksi kun ihmiset on niin loukkaavia

Tuli yhtäkkiä vastaan tämä keskustelu ni aattelimpa jatkaa! :D

Peiliin kannattaa katsoa aina! :) Yleensä ne jutut mitkä toisessa ärsyttää on itsellesi tärkeitä juttuja. Ihmiset ovat kaikki erilaisia, ja jokaisella on omat tarpeensa tulla huomioiduksi ja ymmärretyksi. Valittaminen ei auta mitään, sillä silloin saat toisen hyökkäämään vastaan koska yrität pakottaa hänet käyttäytymään sinulle sopivalla tavalla.
:)

Mä mietin aina että miksi ärsyynnyin toiselle, mitä hän ei tehny niinkuin minä oisin tehnyt tai olisin halunnut hänen tekevän, yleensä syy on aina löytynyt sieltä. Sitten joskus olen asian puolisolleni kertonut ja ollaan sit se piirre yhdessä hyväksytty. Tarkoituksena kun ei ole muuttaa toisen käyttäytymistä itselle sopivaksi. :)

Esim. toisen perheessä on voitu vaikka kiroilla älyttömästi, ja omasta perheessä se on voinut olla kiellettyä jne. Kun toinen sitten kiroilee seurassamme koemme sen pahana, ja toinen kokee sen taas normaalina. :D Tämä "yhteentörmäys" tulee siis vain opittujen tapojen myötä! :)

Pointtina on siis että kun löytyy semmonen ihminen joka herättää meissä tunteita ja johon uskallamme luottaa, kannattaa hänelle kertoa omista tärkeistä asioista, ja selvittää mitkä ovat myös hänelle tärkeitä asioita. Tutustumalla toiseen ja näkemällä hänet sellaisena kuin hän on alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään hänen käyttäytymistään.

Miksi hän loukkaa sinua = mikä hänen tapansa loukkaa sinua?

Kun ymmärrät mikä hänen eleensä loukkaa sinua, ei tätä loukkausta pääse enää tapahtumaan! Eli kun pyrkii näkemään toisen juuri sellaisena kuin hän on, loukkaantumiset vähentyvät koska ymmärtää miten toinen käyttäytyy ja miksi. Eihän se ole sinua se toisen käytös. :)

Vaikeeta tämmönen ajattelu välillä on, mutta kun sitä koittaa lisätä, niin meininki muuttuu pikkuhiljaa helpommaksi! Eikä toinen ees ketuta kohta enää haha. :D

Sitten sun rakkaus on ihan ehtojen takaista, ei ollenkaan ehdotonta, eli mielestäni aitoa. Mä olen haaskannut rakkauttani sellaiseenkin, johon järkensä mukaan ei pitäisi, mutten toisaalta osaa elää toisinkaan. Saatan olla joissain asioissa jyrkkä, mutten osaa rakkausasioissa olla mustavalkoinen. Sitten on vielä sellainenkin aspekti, että joitainhan saattaa suorastaan inhota, mutta silti himoita, onko teille sellaista koskaan käynyt? Jos asiat eivät ole yksivärisiä millään elämän osa-alueilla, niin rakkausjutuissa ne sitä ihan kaikkein vähiten ovat.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:06"]

Mä kyllä haluaisin olla jonkun kanssa, mutta suutun itse aika helposti jos joku on mun mielestä loukkaava eikä esim. ymmärrä minua. Ja kun siitä valitan niin ei edelleenkään ymmärrä. Pitäis kai katsoa peiliin?

Mutta miten mäkään voin ketään rakastaa kun kaikki on kuitenkin vaan loukkaavia? Vaikka mä miten peiliin katsoisin? En vain LUOTA ihmisiin.

Ap

[/quote]

Eihän se, että toinen ei YMMÄRRÄ ole loukkaavaa. 

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 11:00"]

Sitten sun rakkaus on ihan ehtojen takaista, ei ollenkaan ehdotonta, eli mielestäni aitoa. Mä olen haaskannut rakkauttani sellaiseenkin, johon järkensä mukaan ei pitäisi, mutten toisaalta osaa elää toisinkaan. Saatan olla joissain asioissa jyrkkä, mutten osaa rakkausasioissa olla mustavalkoinen. Sitten on vielä sellainenkin aspekti, että joitainhan saattaa suorastaan inhota, mutta silti himoita, onko teille sellaista koskaan käynyt? Jos asiat eivät ole yksivärisiä millään elämän osa-alueilla, niin rakkausjutuissa ne sitä ihan kaikkein vähiten ovat.

[/quote]

Joo! Tuttua on! :) Tietyt piirteet ihmisissä jotka voi olla samalla tosi ärsyttäviä ja samalla hyvin kiehtovia! Ne o jänniä! :D Veikkaan et se johtuu siitä et ne toisessa kiehtovat piirteet on myös meissä itessään, ehkä vaan jotenki piilevänä! ja toisen avulla ne herää sit sieltä eloon. :P ja siten näitä tiettyjä piirteitä myös halutaan enempi itelle kun kerta tykätään niistä (tajuamatta että tykätään). :D -jr

Ihan samoja asioita pohdiskellut... Tulin siihen tulokseen että parempi yksin, kuin aina haukuttavana.

Mä kyllä haluaisin olla jonkun kanssa, mutta suutun itse aika helposti jos joku on mun mielestä loukkaava eikä esim. ymmärrä minua. Ja kun siitä valitan niin ei edelleenkään ymmärrä. Pitäis kai katsoa peiliin?

Mutta miten mäkään voin ketään rakastaa kun kaikki on kuitenkin vaan loukkaavia? Vaikka mä miten peiliin katsoisin? En vain LUOTA ihmisiin.

Ap