Mä taidan olla tilastojen valossa ihanteellinen ensisynnyttäjä

Mun mittapuun mukaan alat olla jo iäkäs ensisynnyttäjä. Mun mielestä..

Tietääkseni tilastojen valossa tarkastellaan vain äidin ikää kun kyseessä ns. ihanteellinen ensisynnyttäjä, ja muistaakseni n. 20-vuotias on ikänsä puolesta sellainen. 25-vuotiaana hedelmällisyys on alkanut jo laskea ja kroppa rapistua. Eli olet viisi vuotta myöhässä. :))

äitiysneuvolan täti sano vähän ennen synnytystä, että raskauteni on kuin oppikirjoista ja synnytyskin varmaan menee hyvin.



raskaus olikin ollu mulle äärimmäisen helppo. synnytyksestäkin tuloksena terve lapsi ja äitikin hengissä. mut ei ollu mielestäni mikään helppo. eilen oli lapseni kaksivuotissynttärit ja syntymäpäivä tuo mieleeni ajatuksen suuren tuskan muistopäivästä. jäi siis yhden sortin kammo, kun synnytys ei edennyt useamman vuorokauden yrityksestä huolimatta. viimesen vuorokauden aikana halusin lopettaa homman hinnalla millä hyvänsä. harkitsin jopa itsemurhaa.



ap, anteeksi pelotteluni. toivon sinulle hyvää synnytyskokemusta.

Fyysisesti.



Sitä ei uskoisi päällepäin kun olen niin tikku, ja kapealantioinen pikkutissi, mutta kudokseni, ja lantioni sisämitat ovat ihanteelliset raskaudelle ja synnytykselle.



Kaikki menikin niin hyvin kuin vain voi mennä! Ihanaa!

Ei vaan minä, minä olen ihanteellisin! Lääkärikin niin sanoi! Olen täydellinen, jee!! Lukko ja avain aurinkoon!

Kyllä ap kuulosti mun mielestä olevan aika ihanteellisessa asemassa tekemään lapsia, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Itse olin kyllä myös ihanteellinen ensisynnyttäjä, jos pelkästä fysiikasta puhutaan, muttei munkaan raskaus ihan ihanteellisesti mennyt. Elämäntilanne muuten oli se, että oltiin miehen kanssa molemmat rutiköyhiä opiskelijoita. Mutta niin vaan se elämä kantaa ja hyvin meillä menee. :) Ei mun tarvii mitenkään kadehtia ap:tä.

mutta onneksi lapsista tuli ihania, reippaita ja elämäänsä tyytyväisiä.

Kyllä se on ihan korkeimman kädessä vaan!

Pitäisikö yrittää lasta? No totta kai!

Itse en voisi kuvitellakaan lasta huonoon parisuhteeseen tai tilanteeseen, jossa meillä ei olisi varaa ostaa lapsiraukalle edes ruokaa.

Tämähän valitus- ja miehenhaukkumispalsta, jossa kiroilevat ja ilkeät mammat vakuuttelevat, kuinka ovat " kasvaneet henkiseseti" tultuaan äidiksi. Uskokoon ken tahtoo.

Kävin täällä vilkaisemassa aamulla ja kaikki vastaukset oli tyyliä hanki elämä, dorka... Tääkin olisi voinut olla kiva ja positiivinen ketju. :(