Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koyona omeminen on tehnyt musta surullusen ja katkeran
01.12.2014 |
Nyt tulee sekava sepustus. Oon synnyttänyt kuukausi sitten, ollut pois töistä pari vuotta esikoisen kanssa.
Nyt on jotenkin tosi negatiivinen olo. Mulla on niin tylsää kotona. Käydään muskarissa ja perhekerhossa ja niissä toki näkee ihmisiä mutta ei ole löytynyt ketään näkemään perhekerhon ulkopuolella. Se tunti pari siellä ei oikein riitä, olen yksinäinen.
Siihen negatiivisuuteen: olen alkanut tuntea tosi voimakasta kiukkua äitiä, siskoa ja ystäviäni kohtaan. Niistä jokainen vituttaa mua. Nuo sukulaiset asuu kaukana, mutta kun käyvät, mulla menee niihin täysin hermo. Odotan kauhulla joulunaikaa kun miehen sukulaisia yöpyy täällä. Toisaalta koen olevani yksinäinen, toisaalta toivoisin ettei kukaan tulusi kylään koska vieraat alkaa heti votuttaa, kunnei ne osaa käyttäytyä. Paradoksaalista enkä todellakaan ole aina ollut tällainen.
Olen kroonisen vihainen ystävilleni.
Yksi tekee oharit ihan joka kerta, aina tulee jotain tärkeämpää. Toinen vitsailee lapsesta loukkaavasti kakkaruisku, kuolakone, sanoo vanhan papan näköiseksi. Kolmas ei komenna lapsiaan yhtään, jos tulevat kylään hyppivät huonekalujen päällä, puhuvat tylysti.
Normaalisti ohitan tällaiset asiat ihmisten vajavaisuutena ja mietin, että aivan varmasti myös minä tapoineni ärsytän muita. Nyt olen aivan raivona ja valmis laittamaan välit poikki kaikkiin. Toisaalta koen, että ystävät on hylänneet mut tässä elämäntilanteessa. Kaikilla on aina fokus niin siinä omassa elämässä ja omasa arjessa, ettei ne jaksa antaa aikaansa muille.
En osaa edes muotoilla kysymystä. Kuullostaako kenellekkään tutulle? En haluaisi muuttua katkeraksi kireäksi ämmäksi.
Kommentit (23)
Puhelimella kirjoitettu, otsikkokentän kirjoitin sokkona, kun se jäi jotenkin tuonne alle! Kappalejaotkin katosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ehkä toi surullusen on paras! :)
Ap
Siis kaikki mitä kuvailit täsmää synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Eikö neuvolassa ole tehty testiä? Jos olet jatkuvasti vihainen ja vittuuntunut, niin todennäköisimmin se syy on ihan perseellään olevassa aivokemiassa.
Voidaanko sitä aivokemiaa mitata jotenkin?
Kuukausi synnytyksestä. Olet vielä hormonimyrskyssä. Anna itsellesi aikaa. Ei sitä ihan hetkessä palaudu eikä sopeudu uuteen tilanteeseen. Kyllä äitiys, oli se sitten esikoisen kanssa tai myöhemmin muiden lasten syntyessä, vaatii äidiltäkin paljon sopeutumista, vaikkei siitä usein puhuta. Hormonien vaikutuksesta olet nyt herkkä ja otat itseesi ja pahoitat mielesi. Sekin tasaantuu kun aikaa kuluu.
Koeta nyt vaan viettää perheesi kanssa mukava joulu. Tammikuu kun tulee, olet jo vähän enemmän jaloillasi, saanut levättyä ja arki uuden vauvan kanssa alkanut rullata. Oikein hyvää loppuvuotta sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli toi raskaus jo todella vaikea henkisesti. Olin yksin ja voin henkisesti huonosti. Kävin neuvolapsykologilla muttei siihen mikään keskustelu auta, että on yksinäinen. Ja jotenkin. Ettei kukaan kunnioita minun tarpeitani paskan vertaa.
Mitä tarpeita ei kunnioiteta? Ja kuka ei kunnioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 10:49"]
Mulla oli toi raskaus jo todella vaikea henkisesti. Olin yksin ja voin henkisesti huonosti. Kävin neuvolapsykologilla muttei siihen mikään keskustelu auta, että on yksinäinen. Ja jotenkin. Ettei kukaan kunnioita minun tarpeitani paskan vertaa.
[/quote]
Koita masennuslääkkeitä. Niillä on ikäviä sivuvaikutuksia, kuten seksihalujen katoaminen, mutta minulla ne ainakin auttoivat. Kävin tämän lisäksi neuvolapsykologilla, mutta siitä ei tuntunut olevan minulle apua. Lääkitys auttoi nopeasti ja sillä sain ajatukseni ja tunteeni jälleen mittasuhteisiin.
Voi ap!
Sinä vasta toivut synnytyksestä. Mä olin varmaan kolme kuukautta ihan pihalla. Kun lapsi puolivuotias, olin jotenkin normaali omasta mielestäni.
Noi oireet on kuitenkin sellaisia, että ehkä tarvitset ammattiapua tai ainakin ammattilaisen mielipiteen oireistasi. Mutta ole nyt armollinen itsellesi, palaudut kyllä omaksi itseksesi ajan myötä. Nyt sinulla on oikeus olla vähän sekaisin, väsynyt, itkuinen ja vaatia omien tarpeittesi huomioonottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaanpa nyt tuo joulu. Kun teillä on noin pieni vauva, on aivan ok, jopa viisasta, ettei teille tule nyt vieraita passattavaksi, yöpymään jne. Tänä vuonna ei käy, piste! Sinulla ei ole mitään velvollisuutta sellaiseen, kun on kaksi pientä lasta, joista toinen vastasyntynyt vauva. Menköön jonnekin muualle, jos eivät kotonaan voi olla. Teillä on oikeus rauhalliseen perhejouluun. Aloittaisin ihan siitä.
Siis juuri tuolta masentuneesta tuntuu, ettei kukaan ole täällä maailmassa minua varten, että yhtä aikaa kokee suurta tarvetta yhteyteen toisten ihmisten kanssa, ja sitten kuitenkaan ei saa siitä tyydytystä kun on toisten ihmisten kanssa.
Masennuslääkkeitä ja terpiaa ei kannata pelätä, ne voi lopettaa jos niistä ei ole apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kanssa kiinnostaa, että mitä tässä nyt ei ole kunnioitettu ja kenen olisi pitänyt kunnioittaa.
Tervetuloa vaan suomalaiseen todellisuuteen. Jossain muissa kulttuureissa nioin ei vaan tapahdu, että ystävät hylkää lapsen saaneen. Tää on niin tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja mua pelottaa, että jään tällaiseksi. Että aina on jotain huomautettavaa toisten käytöksestä, että otan nokkiini enkä kumminkaan osaa vetää rajoja muille ja sanoa, mitä toivon ja mitä en hyväksy.
En ole mielestäni masentunut. Kiitos sinulle, joka puhuit hormoonimyrskystä ja neuvoit vielä odottamaan. Se, kun joku vaan ymmärtää tai myötäelää eikä vaadi mitään (tee näin, tee noin) on kaikkein parasta maailmassa.
Kyllä tästä silti oppiikin. Olen miettinyt, miten tärkeää olisi olla huomaavainen muita kohtaan. Koskaan en tule menemään kenenkään kotiin ilman tuomisia, en nimittele toisten lapsia edes vitsillä, en istu valmiiseen pöytään enkä viivy tunti- tai päiväkausia. Miten yritän tästä eteenpäin aina antaa vierailuillani, en kuluttaa omaa aikaani tai saada jotain. Lapseni eivät jankuta.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:00"]
Tervetuloa vaan suomalaiseen todellisuuteen. Jossain muissa kulttuureissa nioin ei vaan tapahdu, että ystävät hylkää lapsen saaneen. Tää on niin tätä.
[/quote]
Mun ystävät ainakin on edelleen työelämässä. Aika monella paukkuu ne 12h työpäivät. Ei siinä lähetä enää illalla kahvittelemaan. Nähdään sitten viikonloppuina kun nähdään. Itsekin olen valmis joustamaan, nähdään joskus ilman lapsia ja mäkin voin perseeni joskus liikauttaa täältä omasta kodistani vaikka johonkin ravintolaan tai kahvilaan tai lenkkipolulle. Ei ne ystävät hylkää, jos ystävyys toimii vastavuoroisesti. Myös sen lapsen saaneen täytyy ymmärtää sitä toista osapuolta ja just esimerkiksi jos on vaativat työkuviot.
Olin ajatellutkin, että jos oloni ei parane tammikuuhun mennessä, pyydän jotain lääkkeitä. Kiitos niin paljon vastauksista! Ap
Koen niin valtavaa velvollisuudentuntoa joulusta, että sukulaisia en voi mitenkään estää tulemasta tänne ja minun on pakko mennä sukulaisiin. En voi oikein kirjoittaa kaikkea tänne, koska en halua, että kukaan tunnistaa minua, mutta jos ilmoitan, että me ollaan kotona, alkaa puhelin soida miksi miksi miten voi olla, voidaanko tulla hakemaan teidät, tulkaa nyt pliispliis. Pilaatte muuten muidenkin joulun. Sitä ei sanota ääneen, mutta sitä tarkoitetaan. Vaihtoehto on siis jäädä kotiin ja itkeä koko joulu huonoa omatuntoa.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:11"]
Koen niin valtavaa velvollisuudentuntoa joulusta, että sukulaisia en voi mitenkään estää tulemasta tänne ja minun on pakko mennä sukulaisiin. En voi oikein kirjoittaa kaikkea tänne, koska en halua, että kukaan tunnistaa minua, mutta jos ilmoitan, että me ollaan kotona, alkaa puhelin soida miksi miksi miten voi olla, voidaanko tulla hakemaan teidät, tulkaa nyt pliispliis. Pilaatte muuten muidenkin joulun. Sitä ei sanota ääneen, mutta sitä tarkoitetaan. Vaihtoehto on siis jäädä kotiin ja itkeä koko joulu huonoa omatuntoa.
[/quote]
Feikkaa, että olette kipeenä tms. Ei sellaisesta voi kukaan suuttua tai on vajukki. Nyt alat opetella tosta huonosta omastatunnosta pois, muuten saat olla mattona koko ikäs.
Alue: Aihe vapaa
Sori mutta tuo otsikko :D :D :D