Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsesi hemmoteltu kauhukakara? Testaa, kuinka moni sopii sinun lapseesi.
30.10.2014 |
Tässä seitsemän esimerkkiä siitä, miten käyttäytyy huonosti kasvatetut ja hemmotellut ihmisenalut. Jos lapsellasi on ongelmia muiden lasten kanssa ja koulussa, mutta itse kuvailisit lastasi esim. voimakastahtoiseksi, peräänantamattomaksi, johtajatyypiksi, eloisaksi, vilkkaaksi ja ongelma on aina muualla kuin omassa lapsessasi, voisit harkita uudelleen.
Huono impulssikontrolli, kärsimättömyys ja empatiakyvyttömyys on vahvasti kytköksissä myöhemmin elämässä esiintyvään rikollisuuteen, heikkoon koulumenestykseen ja kykyyn kunnioittaa auktoriteettejä. Impulssikontrollia ja itsekuria on lähes mahdotonta kehittää myöhemmällä iällä, joten vanhemmilla on valtava vastuu.
1. Lapsesi saa kiukkuttelukohtauksia jatkuvasti
Kiukuttelu kuuluu väistämättä alle kouluikäisen lapsen elämään. Kiukuttelu on luonnollinen tapa opetella esim. pettymyksestä toipumista. Kuitenkin, jos lapsesi kiukuttelu saa sinut jättämään menemättä paikkoihin (kaupat, ravintolat, kyläily) koska tiedät lapsesi aloittavan kiukuttelun jota et pysty kontrolloimaan, sinun pitäisi huolestua. Päivittäinen kiukuttelu pienimmistäkin asioista ei ole normaalia, vaan opittu tapa joka johtuu periksi antamisesta. Jos lapsesi haluaisi syödä aamiaiseksi muroja, mutta tarjolla on paistettuja munia ja hän puhkeaa välittömästi itkuun ja raivoamiseen, joista toipuu välittömästi saatuan haluamansa murokulhon, pitää miettiä omaa käyttäytymistään tarkkaan. Kiukuttelu ei voi hallita teidän elämäänne, vaan teidän lapsenne kiukuttelua.
2. Lapsesi lyö, repii, pomottaa ja käskyttää verbaalisesti
Jos lapsesi yleisin lauseet päivässä on "mun" ja "mulle!" olet tehnyt jotain väärin. Lapsesi ei osaa pyytää tai tuoda tarpeitaan esille kohteliaasti tai muita kunnioittaen. "Tänne se korvapuusti", "tee mulle toi ja toi" "osta tää" "mene pois". Muiden tavaroiden ottaminen kädestä, toisten lasten lyöminen, vaatiminen syödä eri ruokaa kuin muu perhe jne. ei ole normaalia, vaan oikeasti hälyttävää. Rumaan puhetapaan pitää puuttua yhtä hanakasti kuin fyysiseenkin väkivaltaan. Jos lapsi oppii kotoa saavansa tahtonsa läpi käskyttämällä muita kuin koiria (ja mikä tärkeämpää, pyynnöt toteutetaan kyselemättä ja välittömästi), se tulee sataprosenttisella varmuudella aiheuttamaan ongelmia myöhemmin elämässä. Taaperoilla on primittiivisä impulsseja ja läpsiminen ja tavaroiden repiminen saattaa olla tapa ilmaista tunteitaan. Jos kuusivuotiaasi hakkaa toisen lapsen tämän kieltäytessä taipumaan hänen tahtoonsa, on teillä todellinen ongelma.
3. Valittaminen ja iniseminen alkaa siitä hetkestä lähtien, kun lapsi avaa silmänsä aamulla
Ruoka on pahaa, tänään on tylsää, tahdon pelata pitempään tätä, mennään tänne, en halua laittaa valkosia sukkia, en tahdo, en halua, typerää, tylsää, huonoa, pahaa, ällöä. Jatkuva ruikuttaminen ei kerro lapsesi olevan kriittisyydellään älykkäämpi kuin muut, se kertoo rajojen puutteesta. Väsyneenä valittaminen kauppajonossa silloin tällöin on normaalia, mutta jos lapsesi vastaus jokaiseen asiaan on "ei" ja hän yrittää kääntä jokaisen sinun "ei"si "kyllä"ksi jotain on mennyt vikaan. Jos hän yrittää vaikuttaa jokaiseen päätökseesi valittamalla, on lapsi oppinut maailman pyörivän hänen päätöstensä ja mielihalujensa mukaan. Lapsen on pakko oppia, ettei sinua voi manipuloida mielensä mukaan ja hän ei voi saada kaikkea haluamaansa. Pidä päätöksistäsi kiinni, jos koet niiden olevan oikeita. Aikuinen määrää perheessä, puetaanko sadepäivänä kumpparit vai tennarit ja ostetaanko kaupassa karkkia. Nämä eivät ole neuvoteltavissa tai kiristettävissä olevia asioita.
4. Neuvottelee kanssasi jokaisesta päätöksestä
Jos lapsesi jättää täysin huomioimatta sinun sanoessasi "ei" tai "lopeta" ja ainoa tapa kontorolloida häntä tai saada hänet käyttymään on lahjominen, on lapsesi yksinkertaisesti pilalle hemmoteltu. Sinun ei tarvitse kiittää ja palkita pienimmästäkin asiasta. Jos lapsesi osaa sanoa "ei" ponnekkaasti ja pomottavalla äänellä, se ei tarkoita sitä, että sinun pitää väistämättä myöntyä hänen tahtoonsa. Jos tänään mennään kirjastoon, tänään mennään kirjastoon, siellä käyttäydytään nätisti, ei huudeta, riehuta eikä häiritä muita. Tänään ei mennä kirjastoon vain jos lapsi saa kahvilassa pullaa ja mehua sen jälkeen tai siksi koska hän käyttytyi niin hyvin.
5. Lapsellasi on jatkuvasti tylsää
Lapsesi valittaa jatkuvasti tylsyydestä. Sinun tehtävänäsi on toimia 24/7 viihdytystoimikeskuksena, joka järjestää hauskuutta ja ohjelmaa hänen mielestään. Lapsesi ei ole koskaan tyytyväinen. Jos annat hänelle uuden lelun, hän siirtyy lähes välittömästi vaatimaan uutta, mielenkiintoisempaa lelua. Sinulla ei ole lupaa esim. syödä rauhassa, koska häntä pitää kuunnella, suostutella ja huomioida lakkaamatta.
6. Puhuu töykeästi, epäkunnioittavasti ja ilkeillen aikuisille ja toisillelapsille
Mummoa ei voi käskeä menemään pois tai pitämään turpaansa kiinni, vaikka hän halailisi ja puhuisi lapsesi mielestä tylsiä juttuja. Lapsesi ei välitä muiden tunteista. Hän saattaa hymyillen sanoa todella ilkeitä asioita ja nauraa päälle. Töykeyttä ei saisi koskaan palkita esim. nauramalla vaan siihen pitäisi aina puuttua. Ohikulkevan tädin lihavuuden kommentointi tai "en leiki Jannen kanssa koska se on ruma" on väärin. Ei hauskaa.
7. ja viimeisenä.. Lapsesi kontrolloi elämäänne täydellisesti
Lapsi menee kaiken, jopa avioliittosi edelle. Aina. Hän päättää, mitä teidän perheessäne syödään, minne mennään lomalle, lähdetäänkö kylään vai ei ja jaksaako hän mennä kaverisynttäreille. Vaikka lastasi ei kenkiä laittaessa yhtäkkiä huvittaisi lähteä luokakkaverin synttäreille, ei sinun tarvitse antaa saman tien periksi. Synttäreille mennään, koska kunniotetaan synttärisankaria ja lapsesta itsestä tuntuisi pahalta jos kukaan ei tulisi paikalle. Elämässä tulee kasvaessa sellaisia ikäviä velvollisuuksia kuten työ, koulu, häät ja hautajaiset, joinne on nyt vaan pakko mennä, koska elämässä on nyt vaan on velvollisuuksia. Lapsen pitää oppia, ettei kaikki pyöri hänen ympärillään ja hän ei ole kaikessa päätähti, vaan yhteiskunnan jäsen.
Erityinen syy huolestua on, jos lapsesi yrittää kiristää sinua yrittäessäsi esim. lähteä miehesi kanssa kylpylään viikonlopuksi. Jos lapsellesi on varattu turvallinen hoitaja, mutta päätät jättää lähtemättä itkuraivarin ja "jos meette niin tapan kissan/siskon/hyppään ikkunasta" järjettömän kiristämisen takia voisi olla hyvä idea kääntyä terapeutin puoleen. Siis myös sinulla. Lapsesi yritys määrätä kaapin paikka jokaiseen päätökseen ei ole rakkautta sinua kohtaan, vaan täydellistä kyvyttömyyttä kestää normaaleja pettymyksiä. Sinulla on oikeus ja velvollisuus myös rentoutua, lukea lehteä rauhassa tai lähteä ravintolaillalleselle jos haluat.
Tälläisiä ajatuksia. Kuinka moneen kohtaan oma lapsesi osuu?
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut paitsi viimeinen. Mutta sen voin sanoa, ettei tuota ipanaa ole hemmoteltu. Päinvastoin. Tiedä sitten, onko luonnostaan kauhukakara kun pikkusisko on täysin eri maata.
Meidän avominiään pätee nuo kaikki! Ja sillä on ikää jo 27 vuotta. Etenkin tuo "valittaminen ja iniseminen aamusta alkaen".
Jokunen sentään osui. Valitettavasti. Hyvin kirjoitit, miten jaksoitkaan. Vai kopioit jostain?
Minkälaisia omat lapsesi ovat? Mikä on ammattisi?
Entä nyt kun syyllistit hieman osaatko antaa kasvstusohjeita?
Mun pikkusiskoon sopii kyllä nuo kaikki. Oon yrittänyt puhua järkeä äidilleni mutta vastaus on aina vaan, että: "Tee ensin itse lapsia ja tule sitten neuvomaan." Sisko (10 v) saattaa esim. käydä vaateostoksilla niin, että menee kauppaan kaverin kanssa ja VARAA kassalle vaatteet ja soittaa sitten äidille että käy maksamassa ne. Siis ilman että on sovittu asiasta etukäteen. Ja äiti menee vaikka rahatilanne olisi eri mieltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni on juuri tälläinen. Kasvatin hänet yksin ja olen liian kiltti...lapseni vuoksi erosin kihlatustanikin kun emme koskaan saaneet edes puhua hetkeä kahden rauhassa ja asuminen yhdessä ei lapseni vuoksi onnistunut.560Nyt kovasti haen apua ja olemmekin saaneet korvaamatonta apua perheneuvolasta mutta matka on pitkä ja pitää olla tiukka joka asiassa...
Yksikään näistä ei päde yhteenkään neljästä lapsestani. Ehkä siksi minulla onkin neljä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni valittaa aika usein tylsyyttä, muut kohdat ei sovi.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 22:29"]
Yksikään näistä ei päde yhteenkään neljästä lapsestani. Ehkä siksi minulla onkin neljä lasta.
[/quote]
Jee! Isot kiitokset teille äideille, jotka jaksatte olla muka tylsiä ja "tiukkiksia" mutta todellisuudessa kasvatatte tasapainoisia ja muut huomioon ottavia kansalaisia tähän yhteiskuntaan! Olette kultaakin kalliimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan. Sorrun silloin tällöin tuohon lahjontaan. Esim. kiireessä tai väsyneenä. Lupaan esim. ostaa kauppareissulla jätskin jos siivoaa oman huoneensa. Muista kohdista en kyllä näe yhtäläisyyksiä. Joskus tietty saatetaan ruoasta valittaa ja tai kiukutella, mutta minusta se on normaalia ellei ole jatkuvaa. Koulusta on tullut lapsista todella hyvää palautetta, joten koen ihan jo senkin puolesta että jotain olen kasvattajana onnistunut tekemään oikein.
Ei sovi mun lapsiin, olen sen verran laiska äiti, että minä en viihdytä, jos on tylsää niin voi voi, eikä minua muutenkaan pompotella, keskenään kaksospojat nahistelee, mutta sitä en usko että kukaan voisi kokonaan karsia. Suurimman osan aikaa käyttäytyvät jopa yllättävänkin kohteliaasti. Pikkusiskossani oli aikoinaan tuota vikaa, eli oli meistä sisaruksista nuorimmainen, sai olla liian kauan perheen vauva vanhempien mielissä. Mutta kaipa tuosta ihan kunnon ihminen on nyt aikuisena tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään kohta ei sovi, vaikka adhd-lapset palstalla leimataankin automaattisesti huonokäytöksisiksi kakaroiksi, joita ei ole kasvatettu ;)
Hyviä pointteja ap:llä.
Jos tämä oli testi, olisi kiva tietää myös tulosten laskentatapa. Montako kyllä-vastausta vaaditaan siihen, että lapsi on hemmoteltu kauhukakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen eri mieltä tuosta ykköskohdasta. Minulle ei pentuna annettu periksi ja silti sain pitkälle kaupparaivareita. Monesti äiti kantoi minut kaupasta kotiin rauhottumaan ja kävi myöhemmin kaupassa. Jos raivoa ei saanut leppymään. Samoin saatoin istua kaksi tuntia lumihangessa osoittamassa mieltäni. Ja istuin niin pitkään, kun porukatkaan eivät aikoneet antaa periksi. Nukahdin keittiön pöydän ääreen kun olin päättänyt etten syö jne. Toki oppi meni perille LOPULTA. Mutta siihen meni vuosia! Eli ei ne raivarit aina kerro siitä että annettaisiin periksi. Joillekin pennuille (kuten minulle) sen opin meno sinne kovaan kalloon kestää pitkään. Mutta helppohan se on näitä laukoa totuuksina kun ei ole välttämättä niin kovakalloiseen tapaukseen törmännyt. Ajatelkaan että kun oo ms kullannuppu uskoi kolmannesta kerrasta niin takuulla uskoo muidenkin kakarat.
Niin mistä hatusta nämä tempaisit, millä kompetenssilla? Kysyy nro 6.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 22:29"]
Yksikään näistä ei päde yhteenkään neljästä lapsestani. Ehkä siksi minulla onkin neljä lasta.
[/quote]
Jee! Isot kiitokset teille äideille, jotka jaksatte olla muka tylsiä ja "tiukkiksia" mutta todellisuudessa kasvatatte tasapainoisia ja muut huomioon ottavia kansalaisia tähän yhteiskuntaan! Olette kultaakin kalliimpia.
[/quote]
Totta puhuen en ole ollenkaan erityisen tiukkis. Pidän itseäni aika rentona ja hyväntuulisena. Lapseni taitavat vain olla aika helppohoitoisia ja kivoja. Toki olen heille paljon aikaa ja lämpöä antanut.
Se neljän äiti
Ensimmäisen kohdan kanssa taisteltu ammattilaistenkin avulla jo vuosia. Tai siis tuella, eivät ole osanneet antaa yhtään uutta neuvoa vaan todenneet että olen tehnyt kaiken niin kuin he neuvoisivat ihan vaistomaisesti.
Älykäs tapaus joka onneksi suojelee tuolta törkeältä käytökseltä, ymmärtää nopeasti syyn ja seurauksen suhteen. Tunteiden hallinta vain on ollut todella hukassa eli kun alkaa harmittamaan niin se purkautuu kuin tulivuori hänessä.
Kauhukakara - välillä kyllä. Hemmoteltu - ei. Rakastettu -kyllä ja hän myös tietää sen.
Hänellä on mahdollisuus kasvaa "voimakastahtoiseksi, peräänantamattomaksi, johtajatyypiksi, eloisaksi" mutta on myös iso mahdollisuus että hänestä ei tule muuta kuin ongelma.
Tässäpä tätä työsarkaa on.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 22:48"]Minä olen eri mieltä tuosta ykköskohdasta. Minulle ei pentuna annettu periksi ja silti sain pitkälle kaupparaivareita. Monesti äiti kantoi minut kaupasta kotiin rauhottumaan ja kävi myöhemmin kaupassa. Jos raivoa ei saanut leppymään. Samoin saatoin istua kaksi tuntia lumihangessa osoittamassa mieltäni. Ja istuin niin pitkään, kun porukatkaan eivät aikoneet antaa periksi. Nukahdin keittiön pöydän ääreen kun olin päättänyt etten syö jne. Toki oppi meni perille LOPULTA. Mutta siihen meni vuosia! Eli ei ne raivarit aina kerro siitä että annettaisiin periksi. Joillekin pennuille (kuten minulle) sen opin meno sinne kovaan kalloon kestää pitkään. Mutta helppohan se on näitä laukoa totuuksina kun ei ole välttämättä niin kovakalloiseen tapaukseen törmännyt. Ajatelkaan että kun oo ms kullannuppu uskoi kolmannesta kerrasta niin takuulla uskoo muidenkin kakarat.
[/quote]
!!!!! Täysin samaa mieltä.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 22:48"]Minä olen eri mieltä tuosta ykköskohdasta. Minulle ei pentuna annettu periksi ja silti sain pitkälle kaupparaivareita. Monesti äiti kantoi minut kaupasta kotiin rauhottumaan ja kävi myöhemmin kaupassa. Jos raivoa ei saanut leppymään. Samoin saatoin istua kaksi tuntia lumihangessa osoittamassa mieltäni. Ja istuin niin pitkään, kun porukatkaan eivät aikoneet antaa periksi. Nukahdin keittiön pöydän ääreen kun olin päättänyt etten syö jne. Toki oppi meni perille LOPULTA. Mutta siihen meni vuosia! Eli ei ne raivarit aina kerro siitä että annettaisiin periksi. Joillekin pennuille (kuten minulle) sen opin meno sinne kovaan kalloon kestää pitkään. Mutta helppohan se on näitä laukoa totuuksina kun ei ole välttämättä niin kovakalloiseen tapaukseen törmännyt. Ajatelkaan että kun oo ms kullannuppu uskoi kolmannesta kerrasta niin takuulla uskoo muidenkin kakarat.
[/quote]
TOSIN minulla on mitä todennäköisimmin ollut tunne-elämän ongelmia jo pienenä lapsena, joka vaikeuttanut pettymysten sietoa. Siihen päälle jääräpäinen luonne niin helvetti on syntynyt. Kaikki kiitos äidilleni ha rakkaalle isäpuolelleni jotka jaksoivat hankalat uhmat ja vielä hankalamman murrosiän.
Ei näköjään yksikään.