Syömishäiriöinen "äiti"

Hei,

synnytin lapsen, jonka alullelaitto oli enemmänkin lääketieteen ihme kuin normaali lisääntyminen. Syntymän jälkeen maitoa ei tullut roikkuvista lapasistani, sillä olen keksinyt paeta todellisuutta omiin maailmoihini ja sen mukana kärsinyt masennuksesta ja syömishäiriöstä. Ennen olin alipainoinen frigiditeetti, nyt olen sellainen kananläskiä kantava, kotona haahuileva raunio. Lapsi täyttää vuoden, pitäisi miettiä meneekö se tarhaan ( jossa sillä olisi 100 kertaa paremmat oltavat kuin kotona), vai haenko saikkua ja löhöän kotona lihavan "mieheni" kanssa ja odotan joka perjantaita kun mielisairas äitini saapuu meille ADHD-isäni kanssa vahvistamaan läheisriippuvuuttamme toisistamme? Elämä on ihmisen parasta aikaa...