Lue keskustelun säännöt.
Tästä parisuhteesta puuttuu jotain... neuvoja?
30.11.2014 |
Olen väsynyt tähän jatkuvaan kiireeseen ja kaaoksene mikä elämässämme on. Meillä on 5-vuotias lapsi miehemme kanssa ja kummatkin olemme tahoillamme suhteellisen kiireisiä. Tuntuu, että meiltä on kadonnut yhteys, lämpö ja jopa rakkaus...
Mieheni on erittäin hyvä isä lapsellemme ja ihmisenä suhteellisen vastuuntuntoinen, mutta jotain silti puuttuu. En koe savani sellaista hellyyttä mitä tarvitsisin. Seksi on epärakkaudellista, jopa suorittamista. Nautin kyllä, mutta en tunnetasolla. Se on enemmän fyysistä suorittamista vain. Emme katso esimerkiksi koskaan silmiin toisiamme kun harrastamme seksiä.
Olen yrittänyt kertoa miehelleni, että tarvitsen enemmän keskustelua ja enemmän hellyyttä ja koskettelua, mutta mies muuttuu tästä vain jotenkin entistä etäisemmäksi. On nykyään usein myös aika pahalla tuulella ja hermostuu helposti...
Olen myös huomannut kinnostuvani enemmän muista miehistä ja kai jotenkin etsin jotain puttuvaa palasta elämääni sitä kautta. Olen ollut viime aikoina myös alakuloinen ja masentunutkin...
Mitähän tässä kannattaisi tehdä?
Kommentit (9)
Lähtekää reissuun kahdestaan? Alkakaa harrastaa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin oma kirjoitus olisi ollut. Meillä lapset 3v ja 5v. Nähdään miehen kanssa harvoin työvuorojen vuoksi. Ollaan etäännytty toisistamme. Minusta tuntuu, että ei ole sellaista tunnesidettä tai kipinää enää. Seksiä harrastetaan sen takia että saa. Olen ihastunut toiseen. Mutta en uskalla erota lasten takia. Päivittäin ajattelen, että jos ei olisi lapsia ottaisin eron ja etsisin onnea. Nyt elämä on pakkopullaa kämppiksen kanssa kärjistetysti sanottuna.
Odottakaa pari vuotta, teillä on raskaimmat vuodet päällä, ero ei ratkaise mi-tään.
Alkuun pääset sillä, että sen sijaan, että kertoisit mitä tarvitset enemmän, kertoisitiko mitä jo saat mieheltäsi. Mieti miten hyvältä sinusta tuntuisi kiireen ja tunnekylmyyden keskellä kuulla mieheltä mitä hän tarvitsisi sinulta enemmän. Kuulisitko mieluummin mitä hyvää hän sinulta saa ja mitä hän sinussa arvostaa?
Tämä ei ole pikatie onneen, mutta hiljaa hyvä tulee. Huomaat ehkä itsekin paremmin miten hyvä mies sinulla on jos jaksat sanoa hänen hyvistä puolistaan ääneen. Tuskin miehellesi on yhdentekevää kuulla missä häntä arvostat ilman että toteamus sisältää vaatimuksia.
Parisuhdeterapiaan. Tai muulla tapaa alkakaa antaa aikaa toisillenne. Ja ennen kaikkea: kunnioittakaa toisianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Meillä tosin ollut tuollaista jo vuosia, enkä oikein jaksa enää välittää. Haaveilen myös löytäväni jonkun toisen, jonka kanssa olisi vaan parempi "yhteys" ja joka olisi aidosti kiinnostunut minusta. En tiedä miten normaalia se on.. En ikinä lähtisi varattuna etsimään toista, mutta joku ihana sattuisi kohdalle, niin tiedä sitten miten kävisi.
Kyllä se yhteys vielä löytyy, älä luovuta! Anna miehelle tilaa ja aloita itsekin joku uusi juttu, vaikka leipominen tai joku taideharrastus. Keskity miehesi hyviin puoliin ja ajattele miten onnekas olet että hän on niin vastuuntuntoinen ja hyvä isä eikä mikään baareissa huiteleva vastuuton pikkupoika. Keskusteluyhteyden avaaminen on hyvä aloittaa ihan tavallisista arjen asioista. Miehet ei näitä asioita niin tajua kuten naiset. Mutta kun alat kysellä miehen työpäivästä jne., hän varmasti alkaa ajan mittaan myös kiinnostua keskustelemaan muutenkin. Jos teillä alussa oli rakkautta ja paloa ja huumaa, se on vielä jossakin ja se pitää ainoastaan kaivaa esiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kiitos paljon kaikille kommenteista!
Olen ihmetellyt miten tuo yhteys löytyy. Minulla on tällä hetkellä tunne, että minä en omana itsenäni kelpaakaan. Olen eri ihminen nyt kuin silloin 8 vuotta sitten kun tapasimme. Olen mennyt paljon henkisempään suuntaan alkuajoista.
Mies on sanonut minulle usein, että höpötän turhanpäiväisistä asioista. Että en puhu järkevistä asioista. Koen, että minä ärsytän miestäni. Haluaisin kahdenkeskistä keskusteluaikaa, jotta voin puhua herkistä ja tunnepitoisista asioista, mutta sitä kahdenkeskistä aikaa ei tunnu löytyvän...
Tuosta parisuhdeterapiasta. Miten sellaiseen pääsee? Minkä tahon puoleen pitää kääntyä, jos kokee että on tarve parisuhdeterapialle? Pääseekö esim lapsen neuvolan kautta jotenkin?
ei miehemme vaan mieheni kanssa. anteeksi myös muut kirjoitusvirheet!