16 vuotta täyttävälle tyttärelle tatuointi?
Tyttärelläni on ensi kuussa synttärit. Hän on esittänyt lahjatoiveeksi pienen tekstitatuoinnin, jolla on ollut suuri merkitys hänelle taaperosta saakka. Tytär on nimittäin ollut aikoinaan suuri Harry Potter -fani ja niin on vieläkin, vaikkei yhtä näkyvästi olekaan. Luin hänelle pienestä pitäen sarjan ensimmäistä osaa, Viisasten kiveä, ja heti lukemaan opittuaan hän alkoi hitaasti mutta varmasti lueskelemaan Pottereita. Hänen sanojensa mukaan "hän sai viettää lapsuutensa Potterien parissa ja kyseinen kirja- ja elokuvasarja opetti ja teki hänestä sen, mikä hän on tällä hetkellä". Itselläni ei ole mitään tätä vastaan, sillä mielestäni syy tälle tatuoinnille olisi kuitenkin hänelle todella tärkeä ja merkityksellinen sekä tarkkaan harkittu (itseasiassa hän kertoi jo 10-11-vuotiaana halustaan ottaa pieni HP:sta muistuttava tekstitatuointi tulevaisuudessa). Lisäksi tatuointi tulisi hänen toiveensa mukaan sellaiseen paikkaan, josta se ei olisi kovin näkyvästi esillä, eli niskaan tai nilkkaan.
Tekstistä sen verran, että hän haluaisi erään latinankielisen loitsun nimen, joka on Harry Potterissa jonkinlainen suojelusloitsu kaikelta pahalta. Itse pidän sitä ihan kauniina ja hienona ideana, mutta mietin, mitäköhän hän mahtaa siitä ajatella keski-ikäisenä. Toisaalta, hän on ollut koko tähänastisen ikänsä omistautunut kyseiselle sarjalle ja se on antanut hänelle niin paljon, joten en usko, että hän ainakaan alkaa sitä missään vaiheessa vihaamaankaan. Ja olisihan se tietynlainen muisto lapsuudesta joskus tulevaisuudessa.
Mitä mieltä olette, antaisitteko luvan ja ostaisitte lahjaksi tatuoinnin lapsellenne? Tietääkseni alaikäisillä pitänee olla huoltaja tilanteessa mukana, mutta se ei tuottaisi ongelmaa. Onko joku sattumoisin antanut luvan alaikäiselle tatuoinnin hankintaan?
Kommentit (25)
Minä kyllä antaisin jos olisi tarkkaan harkittu ja nätti
Älä ota vastuullesi moista jos tytär myöhemmin katuu ideaa. Odota kunnes hän on täysi ikäinen ja vastuussa ite ideastaan....
Oon 19v ja sanon että vaikka olis kuinka merkittävä ja tärkee asia nii ei sitä tarvii tatuoida... blääh. Typerä villitys. Älä suostu... ja keksi parempi lahja..
mikäs siinä, jos todellakin pikkuinen teksti jonnekkin ei-näkyvään paikkaan. tuli otsikosta heti mieleen, että ton ikänen tyttö haluaa jonkun puolet käsivarresta täyttävän ison kuvan tai vaihtoehtoisesti teinipoikaystävänsä nimen... mutta ihan kiva ajatus. eikä siihen kyllästy, jos ottaa johonkin paikkaan mihin ei ite nää ilman peiliä.
Itsekin "kasvoin Potter-maailman parissa" ja suunnittelin pitkään ottavani jonkin aiheeseen liittyvän tatuoinnin. Taisin olla silloin juuri 15- tai 16-vuotias jos oikein muistan. Tatuoinnin ottaminen kuitenkin viivästyi ja hyvä niin. Nyt olen iloinen etten ottanut tatuointia, vaikka kyseinen kirjasarja on edelleen todella tärkeä. Kaikkea tärkeää ei ole mielestäni välttämätöntä painaa iholle, vaan sen voi pitää sydämessään:)
Ite otin 17 veenä tatuoinnin enkä ole katunut, nyt 32 v. Antaisin tyttäresi ottaa, varmasti ihan kiva juttu, muistuttaa yhdestä aikakaudesta. Mutta ite en kyllä ottais ekaa ainakaan niskaan, sehän on tosi näkyvä paikka, kiva se olis saada piiloon ja unohtaa sen olemassaolo jos tulee joskus katumaan.
Mä en saanut alaikäsenä lupaa omilta vanhemmiltani ottaa juurikin minikokosta tekstitatuointia, joten otin sen heti 18-vuotiaana. Eipä sillä olisi mitään väliä ollut, olisinko ottanut sen jo 16-vuotiaana vai juuri 18-vuotiaana, kun olen tätä halunnut varmaan 5.-luokalta asti. Tän tatskan sanoma on mulle tärkeä eikä ole kaduttanut tähänkään mennessä joten tuskin tulee kaduttamaan myöhemminkään. Olen nyt 26-v.
Ei, ei ja ei! Anna hänen tehdä omat päätöksensä ja ehdottaa itse moista jos todella haluaa äläkä myy sitä hänelle, ehtii ottamaan tatuoinnin vielä kahden vuodenkin päästä jos idea on edelleen mielessä. Siinä ajassa hän ehtii ajatella asiaa ja mahdollisesti tatuointi-ideakin muuttaa muotoaan.
Minullakin on tatuointeja ja ne vaatii paljon suunnittelua niin että saa mieleisen eikä varmasti harmita vuoden, kahden tai viiden päästä kun on tarkkaan mietitty. Kerro ennemmin, että olet valmis maksamaan Pottereihin liittyvän tatuoinnin kun hän on kahdeksantoista, näin asiasta tulee konkreettista ja hän näkee että et ole kuvaa vastaan ja se pitää ottaa vain angstin vuoksi.
Mä sain rippilahjaksi äidiltäni tatuoinnin. Otin sen siis kun olin 15v. Kuvaa en ollut harkinnut lainkaan vaan tärkeintä oli saada tatska.
Jos nyt menisin samaan tilanteeseen niin en ottaisi - tai ainakin harkitsisin parmmin sen kuvan (kuten sun tyttäresi on tehnyt). Mutta en mä kadu sitä mun tatskaa siltikään, se muistuttaa mua tietyistä asioista mitä mun elämässä oli silloin.
Eli en tiiä miten neuvoisin, toisaalta kannatan mutta toisaalta taas en :)
Anna hänen ottaa se, tuskin katuu!
En tajua, miksi aina otetaan katuminen jollain tapaa esille. Varsinkaan pienen tekstin kohdalla, joka on äärimmäisen helppo peittää toisella tatuoinnilla tai poistaa, jos kovasti niin haluaa. Kuitenkin itse pidän tatuointeja muistona jostain tietystä aikakaudesta. Esimerkiksi isälläni on kaksi tatuointia. Toinen on tatuointi, jonka hän otti 17-vuotiaana muistuttamaan vaihto-oppilasvuodestaan. Toinen taas on hänen isänsä antama elämänohje, jonka hän tatuoi suunnilleen kolmekymppisenä isänsä kuoleman jälkeen. Kaduttaako häntä nyt, 65 vuoden iässä? Ei, sillä ne ovat muistoja kyseisistä aikakausista. Se on totta, ettei kaikkea tarvitse tatuoida sillä tärkeimmät muistot säilyvät sydämessä, mutta tuskin niistä haittaakaan on jos itse pitää tatuointia merkityksellisenä. Tatuoinnithan on itseä eikä muita ihmisiä varten :) Sanoisin siis että kyllä, antaisin luvan. Olen myöskin sitä mieltä että jos tyttö todellakin sen tatuoinnin haluaa, niin hän jaksaa kyllä 18-vuotiaaksikin odottaa, mutta jos suunnitelmat ovat lukkoon lyödyt niin ei mitään,sitten vaan tatuointiliikkeistä kyselemään :)
Olin tulossa sanomaan, että ei, mutta nyt en osaa sanoa. Jos tyttö haluaa sen, ja asia on sulle ok, niin vois oikeasti olla kiva. t. 16v
No itse antaisin ottaa. Kyllähän tuollaiset pienet tekstit pystyy tulevaisuudessa peittämään jos katuu. Ei toi nyt ole mikään iso juttu :)
Tuollaisessa tilanteessa tatuointi olisi aivan mahtava lahja, ja jos sitä nyt joskus alkaa katumaan aivan hirveästi niin saahan sen sitten poistettua. Itse antaisin koska on selvästi tarkkaan mietitty ja merkityksellinen.
Niskaan nyt ei ainakaan kannata ottaa, koska sitten voi samantien unohtaa pään magneettikuvaukset. Ja ei ainakaan ole lainkaan "uniikki" idea, kolmellatoista tusinassa HP fanilla on suojelusloitsu tatuituna kehossaan..
Anna vaan ottaa! Itseasiassa kummitytölläni on todella kaunis Potter teksti tatuoituna. On varmaan myös joku loitsu, latinankielistä tekstiä, en edes ensin tiennyt sen olevan Potterista vaikka olen muutaman leffan nähnyt. Vähän ap:n tytön kaltainen tarina.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 01:33"]
Niskaan nyt ei ainakaan kannata ottaa, koska sitten voi samantien unohtaa pään magneettikuvaukset. Ja ei ainakaan ole lainkaan "uniikki" idea, kolmellatoista tusinassa HP fanilla on suojelusloitsu tatuituna kehossaan..
[/quote]
Miten niin voi unohtaa magneettikuvaukset? Kyllä mulla kuvattiin pää vaikka niskassa on tatuointi. Tää olikin ihan uusi tieto, eikä mun kohdalla mitään käynyt.
Samaa mieltä tosta niskasta. Se on loppupeleissä kuitenki aika näkyvä paikka. Itellä kaduttaa oma niskatatuointi.
Jotenkin niin ihana ja liikuttava idea ♥ Itsekin kasvoin Potterien parissa, tai oikeastaan olin fani yläasteelta lähtien. Olin otsikon perusteella tulossa tyrmäämään täysin, mutta pieni teksti on viaton ja sillä on varmasti suuri merkitys tytölle. Joku täällä kommentoi, ettei idea ole uniikki. Mitä väliä periaatteessa, onhan maailmassa todella monella esim. usko-toivo-rakkaus, tarkoittaako se ettei se voi silti olla uniikki ottajalleen?
BB-Leylalla on joku Potter tatuointi... Säälittävää