Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko työn vastaan?
06.11.2014 |
Ottaisitko hyväpalkkaisen työn(koulutukseesi nähden) vastaan jos 1.5 vuotias lapsesi joutusi uuden työn myötä olemaan hoidossa 9h päivittäin?
Minulle tarjottiin juuri työtä enkä oikein tiedä voinko ottaa sitä vastaan. Sinänsä meillä ei ole rahasta pula kun puoliso kyllä elättää meidät mutta tekisi mieli itsekkin olla vastuussa perheen elatuksesta ja päästä samalla aloittamaan uran luominen. Toisaalta tuntuu kauhean itsekkäältä..
Puoliso on paljon reissussa työn puolesta joten lapsen hoitoon vieminen ja hakeminen on kokonaan minun vastuulla. Toistaiseksi teen osa-aikatöitä jotta lapsen hoitopäivät eivät veny.
Olisiko mahdollista saada kerrankin asiallisia vastauksia? Mietintääni ei auta se jos haukut minua huonoksi ja vastuuttomaksi äidiksi. En ole tehnyt vielä ratkaisua suuntaan enkä toiseen joten etukäteen syyllistäminen on turhaa. Sen sijaan minua auttaa jos perustelet mielipiteesi asiallisesti perustuen omiin tai tuttujesi kokemuksiin. Esim. miten lapsi/lapset ovat reagoineet pitkiin päiviin ja onko siitä jäänyt ikäviä muistoja? Kiitos!
Kommentit (9)
Onko esim. isovanhempia lähellä, voivatko auttaa lyhentämään päivää välillä? Voitko sopia, että teet välillä etätöitä tai teet ensi alkuun 4pv/vko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itseasiassa isovanhemmat kyllä hakisivat välillä hoidosta jopa pari kertaa viikkoon mutta silti päivän pituus ilman vanhempia on pitkä. Etätyöt eivät valitettavasti onnistu.
Viikonloput kyllä pyhitetään lapselle 100%..
Ottaisin tietysti, 9 tunnin hoitopäivä on ihan normi hoitopäivä lapselle.
Onko puoliso ihan aina reissussa, tukeeko kuitenkin uranrakennustasi ja auttaa viemisessä/hakemisessa kun ei ole poissa? Jos ei itse tajua auttaa, niin ota asia puheeksi. Kun isovanhemmistakin on noin paljon apua, voisin itse harkita asiaa. Rehellisesti sanoen en tosin varmaan olisi itse mennyt - palasin kyllä töihin tekemään pitkähköä päivää lapsen ollessa 1v3kk, mutta meillä mies jäi vuodeksi hoitovapaalle silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso ei ole aina reissussa mutta kun on niin saattaa olla vaikka kuukaudenkin kerralla. Mutta tekee kyllä myös pitkää päivää sillon kun on läsnä.
Puoliso tukee minua kaikessa ja auttaa aina kun on läsnä.
Kuvittelin aina että haluan olla kotona vähintään siihen kun lapsi on 3 vuotta. Kun lapsi oli vuoden palasin töihin koska en vaan ollut onnellinen kokonaan kotona vaikka toki rakastan lastani mielettömän paljon ja olen erittäin onnellinen hänestä.
Tunnen syyllisyyttä siitä että haluan työelämään mutta toisaalta oikeutan sen itselleni juurikin sillä että koen olevani onnellisempi ja jaksavampi äiti kun käyn myös töissä. Haluan kehittää itseäni. Olo on vaan kurja koska pelkään aiheuttavani lapselleni traumoja sillä että en ole tarpeeksi läsnä.
Olisi helpottavaa tietää onko joku muu paininut samojen aatteiden kanssa ja mikä oli ratkaisu? Kadutiko jälkeenpäin?
Nytkun luen omat tekstini niin tulee kyllä vahvasti sellainen olo että parempi jatkaa näin eli tehden lyhyttä päivää.. Mieluummin kadun sitä että en ottanut hyvää työtä vastaan kun sitä että lapsi oli liikaa hoidossa.. Työtarjouksia tulee mutta läsnä voin olla vain kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Sitä varten vanhemmat ovat, että elättävät lapsen.
Mitä parempi palkka, sitä enemmän voi tukea monissa asioissa. Voi antaa myös esimerkkiä siitä, että itse pitää elantonsa ansaita.
Moniko luulee, että Suomen yhteiskunta jatkuu ilmaisrahameiningillä kovin pitkään?
Ps. Anteeksi typot, kännykällä hankala kirjoittaa... -Ap-