Miksi eroaminen on vaikeaa?

Kiitos ihanat. Tämä myös hankalaa kun ei ole ketään kenelle puhua tästä asiasta.

Sitten kun tiedät varmasti, että haluat erota, ei se ole enää vaikeaa.

Jos tuntuu tuolta niin kannattaa erota. Olin itse hiljattain samassa tilanteessa, että olin onneton ja eroon päädyttiin ja heti eron jälkeen oma olo helpottui, vaikka olikin ikävä toista ja olin surullinen siitä ettei suhde toiminutkaan toivotulla tavalla.

Koska toiseen tottuu ja eroaminen vaatii suuria järjestelyjä; Kämppä, huonekalut, lapset, eläimet.... Lisäksi olisikin niin että ero koskettaisi vain niitö kahta suhteessa olevaa henkilöä, mutta saatana kun siinä on suvut ja yhteiset kaverit vatvomassa että eikai, voivoi, miten se nyt niin.. Ikävä kyllä vähemmän vaatii pysyä passiivisessa tilassa lillumassa, odottaen jotain sysäystä joka tuuppaisi kohti väistämätöntö. Sitten kun saa aikaiseksi, miettii että mitä hittoo sitä jahkas, kerran se vaan kirpas. Tsemii hei!

Joo tätä mietinkin,et miehen suku varmaan kävis päälle , Omaa sukua tuskin asia kiinnostaa. Mitään en mukaan ottaisi,jos nyt uskaltaisin lähteä.

Sullon vaan yks elämä, kannattaako siitä haaskata vuosia tommoseen? Tälläkin hetkellä jossain on se joka on sulle oikeasti se tyyppi jonka kanssa sujuis paremmin, ehkä jopa se Oikea. Et kuitenkaan oo ton nykysen kanssa loppuelämääs, jos tolta tuntuu, että niskasta kiinni ittees ja markkinoille katsastaan tarjontaa!

Mielummin yksin onnellinen, kun kaksin onneton. Pätee äärettömän hyvin. Anna mennä, niinkun tossa todettiin, kerran se kirpasee ja ehkä vähän kaduttaakin kun miettii että jäänkö nyt yksin ikuisiks ajoiks, mutta aina löytyy kalaa merestä. ;)