Millainen isä sinulla on/oli?

Narsisti (ihan diagnisoitu narsistinen persoonallisuushäiriö tms) vaimonhakkaajajuoppo. Jätti sadan tonnin velat äidin niskaan. Jos vaikka kuolis, ei tulisi ikävä, mutta se ois ihana isänpäivälahja. t. teini

Väkivaltainen juoppo. Kuoli 2012 alkuvuodesta.

Alkoholisti, joka ei juurikaan ole elämääni kuulunut. En muista mitenkään, emme ole tekemisissä.

Minun isäni on paras isä mitä maanpäällä löytyy. Ei riitä sanoja kuvaamaan kuinka häntä rakastan! <3

Alkoholisti, huumeriippuvainen. En ole asunut hänen kanssaan kuin muutaman kuukauden (vauvana). Silti ahdistaa jos ajattelen "isää".

Alkoholisti. Ei ryyppää pitkiä aikoja ja sitten tulee 1-3 viikon putki, ei olla töissä ja huitelee missä vaan. Hyvä isä, ei väkivaltainen. Antanut 4 lapselleen hyvän elämän ja kaiken minkä me ollaan tarvittu. Rakastan isääni, mutta en jaksa hänen ryyppyputkiaan. Edelleen tekemisissä ja aion muistaa häntä sunnuntaina.

Ihana. Kiltti ja avulias. Lähden jo lauantaina viettämään aikaa isäni kanssa. Sunnuntaina teen hyvää ruokaa hänelle ja vietän aikaa. Lahja on vielä hakusessa, mutta pari vaihtoehtoa minulla on. 

Noh, komenteleva, päällepuhuja, mutta rakastava isä. Vaikka on välillä kiusallista käydä siellä, niin ajattelin kakun tehdä hänelle kuitenkin :)
N19

Ihana,kiltti,Maailman paras en päivääkään vaihtaisi ♡

Empaattinen ja lämmin. Osasi kuitenkin samalla olla jyrkkä. Ansaitsee meidän lasten kunnioituksen. Tarjosi turvallisen kodin, jota ei ikinä itse lapsena saanut. Oman lapsuutensa takia joskus oli vähän ylisuojelevainen.
♡ isi ♡

Ihan hyvä isä, asteikolla 1-10 sanoisin 9.

Isäni oli ennen hyvä perheenisä joka leikitti lapsiaan ja hänen kanssaan tehtiin kesälomareissuja ja hän opetti kaikenlaista hyödyllistä:) nykyään hän ryyppää, on väkivaltainen ja masentunut. Käyttää perheen rahat viinaan ja häntä saa etsiä pitkin kylää ja metsiä ettei kuole pakkasessa jos hankeen sammuu:( paras isän olisi jos perheemme saisi vanhan isän takaisin. Entistä isää kaivaten.
tytär.

Isäni oli kylmä ja etäinen. Hän ei kestänyt meidän lasten ääniä ja kun hän karjaisi HILJAA, niin sitten me lapset todella olimme.

Isälläni oli vaikea lapsuus. Oli vanhin lapsi ja hänen sodassa ollut isänsä hakkasi häntä. Vanhin lapsi sai aina kärsiä.

Isä ei koskaan hakannut meitä, mutta etäinen hän oli ja on. Nyt aikuisena ymmärrän häntä ja pidän säännöllisesti yhteyttä häneen.

Mukava ja keskusteleva ja kuunteleva. Pitkä, ja pullea...huono puoli että viinaan menevä. Hyvä isä kuitenkin,kannustava.

Rento ja auttava isä. Ollaan läheisiä ja päivittäin tekemisissä. Harmi ettei osaa halata tai kertoa rakastavansa meitä lapsiaan. Enkä minäkään isääni. Vaikka kyllä me tiedetään se sanomattakin. Omalle miehelle opetan miten tärkeää halata meidän lapsia. Meillä siis halataan ja pussataan paljon.

Vuosikymmenten jälkeen on jostain syystä silmät auenneet ja muisti palautunut nyt, kun isää ei enää ole. Muistan ihan varhaislapsuudesta, että hän oli hyvä ja huolehtiva. Äitimme oli kuitenkin ahne, kateellinen itsekäs narsisti, joka usutti meidät ymmärtämättömät lapset isäämme vastaan. Muistan kun isämme palasi väsyyneenä työstä kotiin, äitimme syytti häntä perheen laiminlyönnistä, vaikka itse oli maannut koko päivän. Tiskit oli tiskaamatta, pyykit pesemättä, ruuat laittamatta, siivoomatta, kaupassa ei ollut käyty ja laskut oli maksamatta, vaikka hän sai säännöllisesti rahaa isältämme. Me lapset myös huutelimme isällemme kaikkea ilkeetä, mitä äitimme oli käskenyt. Isästämme tuli vuosien saatossa alkoholisti. Tekee tosi pahaa nyt jälkeenpäin, miten kateellinen nainen sai myrkytettyä mielemme ja itse oli mikä oli, kelvoton, katala ja epärehellinen. Säälin tosi paljon isämme kohtaloa.

Viisas, reilu ja sosiaalisesti taitava ihminen, mutta ei ollut mikään hellittelijä, jota ehkä joskus lapsena olisin kaivannut.

Isäni hylkäsi minut ja äitini kun oli ihan pieni. Ei ole äijästä sen jälkeen kuulunut.
Voitte siis itse päätellä minkälainen isä minulla on.

Aika vieras, neljään vuoteen en ole häntä nähnyt. Mutta varmasti ihan mukava tyyppi.

Mut on adoptoitu eikä mulla olisi voinut käydä parempi onni adoptiovanhempien suhteen. Isän tyttö ja hänen silmäteränsä, ihan kuolemaansa saakka.