Lue keskustelun säännöt.
(Asumus?)ero: kumman kannattaisi muuttaa tässä tilanteessa?
18.10.2014 |
Eli ainakin asumuseroa pakko alkaa harkita miehen alkoholin käytön takia. Hän on oikein kiva ja hyvä mies selvinä päivinä, mutta sitten on niitä että hän tissuttelee (ei paljon mutta persoonallisuus muuttuu), ja se on jotenkni "pakonomaista", esim. lähtee jollain verukkeella (lapsi muka kipeä, etätöitä tms.) kesken päivän töistä että pääsee ottamaan pari kaljaa. Myös piilottelee juomiaan, pakoilee minulta (esim. menee autotalliin jos ei halua että huomaan että on tullut kotiin), ei vastaa puhelimeen vaan katoilee yms. Tod.näk. ajelee jopa välillä pikkupöhnässä... en nyt kaikkea jaksa avata.
Meillä on omakotitalo, jota toisaalta ei haluaisi myydä; en ole varma laitettaisiinko myyntiin heti vai vasta myöhemmin jos ei tilanne parane eron/asumuseronkaan myötä. Toisaalta, talon arvo puoli miljoonaa eli ei varmaan menisi kovin nopeasti kaupaksi.
Muuttaisinko minä lasten kanssa asumisoikeusasuntoon (jos saan; niitä on aina välillä vapaana alueella, nytkin)?
+ jos talo menisikin kaupaksi lyhyellä luovutusajalla, olisi minulla ja lapsilla paikka valmiina tällä alueella ettei tartte hätäratkaisuna muuttaa vuokralle johonkin kauas ja koulumatka hankaloituisi kohtuuttomaksi. (Koulua ei haluta vaihtaa.)
+ saisi vähän itsellekni uuttaa ja vaihtelua tähän elämään, olen aika kyllästynyt tähän taloon toisaalta, nää seinät ahdistaa, liikaa negatiivista. Ehkä ajatus juoksisi eri tavalla siellä. Olisi vähän "seikkalua" tähän keski-ikäiseen elämään, itsenäistä pärjäämistä.
- joutuisin ottamaan lisää lainaa sitä aso-maksua varten
- nykyiset asuntolainat pitäisi laittaa katkolle (järjestelypalkkiot monta sataa euroa, selvitin jo; meillä kun laina monessa osassa ja jokaisesta menisi pari sataa). Joku lyhennysjousto on myös mutta siinäkin joutuisi vähän lainan kk-kuluja suurentaa nykyisestä (käsittelykulut), ja sekään ei ole kovin pitkäaikainen ratkaisu kun siinä välillä pitää maksaa kuitenkin, ei jousta kovin suurta summaa. (Ehkä mies pystyisi jotain välillä lyhentämään, mutta hänenhän olisi pakko maksaa mulle elatusmaksuja, joten tietenkään ei pystyisi koko omakotitalon lainan lyhennyksiä yksin hoitamaan sen lisäksi.)
- lasten koulumatka pitenisi (vrt. tyyliin nyt 500m sitten 1,5 km ainakin melkein). Tällä jo merkitystä pienille, 2 luokkalaiselle / saati vasta syksyllä koulun aloittavalle jos silloin vielä tuolla asuttaisiin. Itse en varmaan pystyisi yh:na ainakaan sekä viemään että hakemaan.
- tuo ratkaisu olisi ylipäänsä tietty kalliimpi, kuin jos mies muuttaisi. (Aso-maksu + aso-lainan lyhennys, ja tietysti minulla + lapsilla tarttee olla vähän isompi asunto kuin miehellä yksin.)
+ JOS hän saisi itsensä kuntoon, ja kuitenkin olisi talo mennytkin sillä välillä kaupaksi, ja päättäisimme kuitenkin jatkaa yhteiseloa, pystyisimme koko perhe jonkun aikaa siinä asossakin asumaan ja katsomaan mitä sitten eteenpäin
- pelkään että jos mies jäisi yksin omakotitaloon, ja kun se menisi kaupaksi, jos hänellä olisi känniputkensa päällään, ei hän saisi tyhjennettyä taloa/autotallia/varastoa millään omista romuistaan, joita hän on kerännty sinne paljon...
- taloa voisi olla vaikeampi myydä, kun näkyisi jo ehkä että on erotilanne, jos puuttuisi paljon meidän tavaroita (sänkyjä jne.). Enkä tiedä siivoaisiko hän sitä näyttöjä varten, etenkin jos tulisi äkillinen yksityisnäyttö.
+ toisaalta talo pysyisi vähän siistimpänä näyttjä varten kun lapset ei olisi koko ajan sotkemassa. Itse olisin ihan rasittunut yrittää pitää taloa siistinä yksin.
- hankala muuttaa minun (en osaa ajaa pkt-autoa, en laittaa tauluja seinään yms. yms.). Olisi pakko pyytää miestä auttamaan jos suostuisi. Ja kun talo menisi kaupaksi, ja jos ero tulisi, en siihen välttämättä jäisi vaan ehkä ostaisin taas jonkun oman mulle ja lapsille, ja taas olisi muutto.
Vai muuttaisiko mies johonkin mahd. halpaan vuokra-asuntoon
+ edullisempi ratkaisu, pystyisi ehkä jopa jatkamaan as.lainan lyhennyksiä, ainakin enemmän kuin edellisvaihtoehdossa
- minun olisi vaikea ylläpitää yksin isoa taloa, etenkin talvella lumitöineen. Olisi pakko pyytää miestä auttamaan (varmaan tulisikin selvinä päivinään, mutta se on niin ailahtelevaista, eli ei voisi luottaa).
+ tämä ratkaisu nopeampi toteuttaa (vuokra-asuntoja tod.näk. saa nopeammin; ns. vapautuvissakin asoissa on yleensä 3kk aina se vapautumisaika; siinäkin ajassa ehtii tapahtua jo paljon). Samoin tämä ratkaisu nopeampi purkaa (jos ei ole ottanut sellaista min. 1v. asuttava, niin on 1kk irtisanomisaika. Vrt. asossa 3kk.)
+ ei tartte kenenkään ottaa lisää lainaa
+ lasten koulumatka pysyisi samana
+ minun ei tarttisi muuttaa nyt, mikä olisi aika iso juttu; voisin myös rauhassa tyhjentää taloa omista / lasten turhista tavaroista
- miehellä voisi olla suurempi houkutus raahata poikamiesboxiinsa vielä jotain kolmansia osapuolia tätä sotkua pahentamaan, kuin tähän "meidän taloon" naapurien silmien alla
+ taloa myydessä voisi ehkä yrittää pitää tätä "normaalin" näköisenä, ettei heti näkyisi kalustuksesta että on erotilanne (joillekin siitä vaan tulee huonot vibat, itsekin katson aina samaa kun ollaan asuntoja ostettu)
- talon kaupaksi mennessä ne miehen tavarat olisi taas täällä ongelmana minulla, jos hän ei tulisikaan niitä hakemaan ja tyhjentämään. (Ei ole niin yksinkertaista että "tilaa roskalava", on elektroniikkaa, moottoriajoneuvoa, kaikkea...)
Niin että kumpaakohan vaihtoehtoa tässä kannattaisi lähteä nyt enemmän viemään eteenpäin... kokemuksia?
Kommentit (23)
Pöh, on juteltu, hänelle se nyt on varmaan ihan sama. Vaihtuu ihan hänen promilletasonsa mukaan se mielipide. JOka ei ole alkoholistin kanssa toiminut, ei tiedä sitä tilannetta ja elämää. Se on ihan kuin olisi yksi iso lapsi siinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä et lapsien kanssa muuttaisi vuokralle, turha väliaikaisratkaisuna aso.
Kuulostaa siltä,että oikein dissaamalla dissaat miestäsi enkä ihmettele, että piilottelee sulta. Tuli aika surkea olo myös lastesi puolesta,ovatko joutuneet aina kuuntelemaan jotain negatiivistä isästään?
Asumiseron aikana miehellä saa olla varmastinmuita kumppaneita, kuten sinullakin.
Ja ennen kuin vastaat, että ei ole kokemusta alkoholistista, niin sanon että turha vastaus.
4
Ei ole tällä hetkellä tässä lähistöllä mitään vuokra-asuntoja, muuten muuttaisinkin lasten kanssa toki sellaiseen. Lähimmät on jo kuitenkin eri alueella; kuten sanottu ei koulua haluta vaihtaa, etenkin jos olisi väliaikaisratkaisu. Ja lapset kovin pieniä kulkemaan yksin joka aamu ja iltapäivä sellaisen tosi monen kilometrin matkan, bussilippu varmaan ostaa, mutta sekin menisi vähän säätämiseksi kytätä aikatauluja.
ap
Asoissa on varallisuusraja, eli tuskin saisitte asumisoikeusasuntoa. Tuskin teillä koko oktalo on velaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua on vaikea neuvoa, koska joka ratkaisusta löydät uuden ongelman.
Puolentoista kilometrin koulumatka ei ole ongelma. Ekaluokkalainen jaksaa sen hyvin.
1,5km ei ole pitkä koulumatka edes ekaluokkalaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 10:24"]
Asoissa on varallisuusraja, eli tuskin saisitte asumisoikeusasuntoa. Tuskin teillä koko oktalo on velaksi.
[/quote]
Niin sehän ei ihan varmaa, tämä nyt lähinnä että lähdenkö oikein tosissani yrittämään edes. Varmaan vähän siinä ja siinä, pitäisi tilata kiint.välittäjältä arvio...
ap
Miksi et muka pystyisi huolehtimaan omakotitalosta yksin?
Ihmetyttää tuo... Miten kädetön voi ihminen olla? Jos talo on hyvin pidetty tähän asti, niin mitään isompaa siinä nyt tuskin on. Jos pelkät lumityöt on sinulle ongelma, niin suosittelen kyllä laittamaan talon myyntiin. Tässä maassa on nykyään lunta ehkä 2kk vuodessa siinä määrin, että niitä lumitöitä pitäisi oikeasti tehdä.
Mä hain lainaa omakotitaloa varten ja pankkitäti pyöritteli silmiään. "Miten sinä nyt yksin siellä pärjäät?". Ärsyttää tuollainen... Minä osaan tehdä lumityöt, putsata rännit ja vaihtaa autoon renkaat. Hyvin ollaan pärjätty lapsien kanssa ja ollaan nautittu olostamme. Tonttiakin on valtavasti, eli hoidettavaa pihaa riittää, en silti näe tässä mitään ongelmaa. Jossain kohtaa lapset kasvavat ja heistä on varmasti apua pihahommissa yms (omasta mielestään heistä on apua nyt jo, mutta... ).
Sinuna minä pistäisin ukon pihalle ja jäisin lasten kanssa siihen omakotitaloon, JOS taloudellinen tilanteesi on sellainen, että pystyt hoitamaan lainat YKSIN. Lapsille tämä olisi paras ratkaisu. Sitten tietenkin, jos joudut taloudelliseen ahdinkoon talon kanssa, niin sitä ei kannata pitää. 1,5km koulumatkaa ei ole mikään ongelma. omillani on melkein tuo ja ihan hyvin kulkevat, ovat kulkeneet ekalta luokalta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no osa on sellaisia kuin 11 että pärjää hyvin, vaihtaa renkaat jne. Osa meistä taas ei ole. Itse en saa auton renkaita vaihdettua, ja lumityötkin on tosi raskaita.
No, pidemmän päälle en siis voisi taloon jäädä; pystyisin lyhentämään nykylainat jos saisin mieheltä elatusavut, mutta sitten vielä jäisi se että hänellehän kuuluu talosta puolet enkä pystyisi sitä lunastamaan.
Jos hän taas jättäisi talon minulle, tuskin saisin elatusapuja enää lisäksi / ainakaan niin isoja että voisin maksaa lainat yksin.
Enkä tiedä pitäisikö minun maksaa silloin jotain varainsiirtoveroakin vielä siitä minulle siirtyvästä osuudesta...
Eli harmi vaan, mutta tod.näk. tämä on pakko myydä (jollei hän saa itseään kuntoon mitä nyt epäilen kun tämä asia pyörinyt niin vuosia); eri asia sitten miten kauan se kestää se talon myynti..
ap
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 10:05"]
Ja ennen kuin vastaat, että ei ole kokemusta alkoholistista, niin sanon että turha vastaus. 4
[/quote]
No jos sulla on kokemusta alkoholistista, niin miten mielestäsi tässä kannattaisi sitten tehdä...?
Mulla on vaan mitta välillä aika täys tätä touhua, hyssytelläkö pitäisi? Tietysti yritän lapsia suojella meidän välien selvittelyiltä, mutta on se ikävää että joutuvat isänsä kuitenkin näkemään niin erilaisena välillä ja eihän ne lapsetkaan tyhmiä ole, kyllä ne vaan vaistoaa jos on jotain vialla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies muuttaa vuokra-asuntoon ja talonne on edelleen yhteinen niin tottakai hän maksaa lainaa entiseen malliin. Sinulle jää talon juoksevat kulut lainasi lisäksi.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 12:05"]
Jos mies muuttaa vuokra-asuntoon ja talonne on edelleen yhteinen niin tottakai hän maksaa lainaa entiseen malliin. Sinulle jää talon juoksevat kulut lainasi lisäksi.
[/quote]
Niin no siihen tuskin hänellä olisi varaa, että maksaisi oman puolikkaansa lainoista JA laskelman mukaiset elatusmaksut.
Mutta olen laskenut niin, että hän maksaa lähelle tuon / siis x summan, jolloin pystyn lasten kanssa toistaiseksi talossa asumaan, ja hänelle itselle jää vielä sen verran että voi ottaa jonkun edullisen vuokra-asunnon (väliaikainenhan se olisi) ja jää vielä rahaa elämiseen sen että just pärjää.
Toki käyttörahahan siinä putoaisi molemmilla, mutta niinhän kai se elintaso valitettavasti erossa putoaa.
Mutta en tiedä olisiko se kellekään kiva vuosikausia kestävänä järjestelynä (kuka suostuisi?), että mies maksaisi lainaa talosta jossa ei "voi" asua... ja minä omaa osuutta ja sitten se varsinainen elatusmaksu olisi kuitenkin liian pieni, kun ei mies tosiaan pystyisi maksamaan norm.suuruista elatusmaksua + talolainaa + vuokraa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan mies käyttää omaan lainaansa sitä lyhennysjoustomahdollisuutta. Tiesithän että sitä ei saa jos on takaajat lainassa? Mutta jos ei ole niin sillä mies pärjäisi sen pari kolme kuukautta kunnes tiedätte jatkatteko yhdessä vai ette.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 12:49"]
Voihan mies käyttää omaan lainaansa sitä lyhennysjoustomahdollisuutta. Tiesithän että sitä ei saa jos on takaajat lainassa? Mutta jos ei ole niin sillä mies pärjäisi sen pari kolme kuukautta kunnes tiedätte jatkatteko yhdessä vai ette.
[/quote]
Niin siis meillä on kaikki lainat yhteisissä nimissä (ja lyhennykset menee mun tililtä kaiken lisäksi), eli niin se pitäisi sopia että hän maksaa mulle x summan ja minä hoidan kaikki lyhennykset. Tai jos ei todetaan että ei pysty maksaamn summaan x vaan pienemmän summan y, niin sitten minä fixaan niitä lainan lyhennyksiä jollain joustolla.
Mutta pohdin siis edelleen sitä, että kumpi vaihtoehto olisi parempi, että mies muuttaa vai minä, ja alkuviestissä oli puntaroitu niitä vaihtoehtoja... kummin vain niin tod.näk. se olisi vain väliaikaisratkaisu (tiedä sitten olisiko 3 vai 13 kk).
JOko palattaisiin takaisin yhteen, tai sitten talo myytäisiin, ja ostaisin saamillani rahoilla jonkun asunnon itselleni ja lapsille.
ap
Teillä ei ole varaa siihen taloon. Ja joudut joka tapauksessa maksamaan asumisesta täyden hinnan, koska joudut maksamaan miehellesi käyttökorvausta asunnon puolikkaan käytöstä. Talo myyntiin ja vuokrallle tai jatkat kitumista.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 09:44"]Eli ainakin asumuseroa pakko alkaa harkita miehen alkoholin käytön takia. Hän on oikein kiva ja hyvä mies selvinä päivinä, mutta sitten on niitä että hän tissuttelee (ei paljon mutta persoonallisuus muuttuu), ja se on jotenkni "pakonomaista", esim. lähtee jollain verukkeella (lapsi muka kipeä, etätöitä tms.) kesken päivän töistä että pääsee ottamaan pari kaljaa. Myös piilottelee juomiaan, pakoilee minulta (esim. menee autotalliin jos ei halua että huomaan että on tullut kotiin), ei vastaa puhelimeen vaan katoilee yms. Tod.näk. ajelee jopa välillä pikkupöhnässä... en nyt kaikkea jaksa avata.
Meillä on omakotitalo, jota toisaalta ei haluaisi myydä; en ole varma laitettaisiinko myyntiin heti vai vasta myöhemmin jos ei tilanne parane eron/asumuseronkaan myötä. Toisaalta, talon arvo puoli miljoonaa eli ei varmaan menisi kovin nopeasti kaupaksi.
Muuttaisinko minä lasten kanssa asumisoikeusasuntoon (jos saan; niitä on aina välillä vapaana alueella, nytkin)?
+ jos talo menisikin kaupaksi lyhyellä luovutusajalla, olisi minulla ja lapsilla paikka valmiina tällä alueella ettei tartte hätäratkaisuna muuttaa vuokralle johonkin kauas ja koulumatka hankaloituisi kohtuuttomaksi. (Koulua ei haluta vaihtaa.)
+ saisi vähän itsellekni uuttaa ja vaihtelua tähän elämään, olen aika kyllästynyt tähän taloon toisaalta, nää seinät ahdistaa, liikaa negatiivista. Ehkä ajatus juoksisi eri tavalla siellä. Olisi vähän "seikkalua" tähän keski-ikäiseen elämään, itsenäistä pärjäämistä.
- joutuisin ottamaan lisää lainaa sitä aso-maksua varten
- nykyiset asuntolainat pitäisi laittaa katkolle (järjestelypalkkiot monta sataa euroa, selvitin jo; meillä kun laina monessa osassa ja jokaisesta menisi pari sataa). Joku lyhennysjousto on myös mutta siinäkin joutuisi vähän lainan kk-kuluja suurentaa nykyisestä (käsittelykulut), ja sekään ei ole kovin pitkäaikainen ratkaisu kun siinä välillä pitää maksaa kuitenkin, ei jousta kovin suurta summaa. (Ehkä mies pystyisi jotain välillä lyhentämään, mutta hänenhän olisi pakko maksaa mulle elatusmaksuja, joten tietenkään ei pystyisi koko omakotitalon lainan lyhennyksiä yksin hoitamaan sen lisäksi.)
- lasten koulumatka pitenisi (vrt. tyyliin nyt 500m sitten 1,5 km ainakin melkein). Tällä jo merkitystä pienille, 2 luokkalaiselle / saati vasta syksyllä koulun aloittavalle jos silloin vielä tuolla asuttaisiin. Itse en varmaan pystyisi yh:na ainakaan sekä viemään että hakemaan.
- tuo ratkaisu olisi ylipäänsä tietty kalliimpi, kuin jos mies muuttaisi. (Aso-maksu + aso-lainan lyhennys, ja tietysti minulla + lapsilla tarttee olla vähän isompi asunto kuin miehellä yksin.)
+ JOS hän saisi itsensä kuntoon, ja kuitenkin olisi talo mennytkin sillä välillä kaupaksi, ja päättäisimme kuitenkin jatkaa yhteiseloa, pystyisimme koko perhe jonkun aikaa siinä asossakin asumaan ja katsomaan mitä sitten eteenpäin
- pelkään että jos mies jäisi yksin omakotitaloon, ja kun se menisi kaupaksi, jos hänellä olisi känniputkensa päällään, ei hän saisi tyhjennettyä taloa/autotallia/varastoa millään omista romuistaan, joita hän on kerännty sinne paljon...
- taloa voisi olla vaikeampi myydä, kun näkyisi jo ehkä että on erotilanne, jos puuttuisi paljon meidän tavaroita (sänkyjä jne.). Enkä tiedä siivoaisiko hän sitä näyttöjä varten, etenkin jos tulisi äkillinen yksityisnäyttö.
+ toisaalta talo pysyisi vähän siistimpänä näyttjä varten kun lapset ei olisi koko ajan sotkemassa. Itse olisin ihan rasittunut yrittää pitää taloa siistinä yksin.
- hankala muuttaa minun (en osaa ajaa pkt-autoa, en laittaa tauluja seinään yms. yms.). Olisi pakko pyytää miestä auttamaan jos suostuisi. Ja kun talo menisi kaupaksi, ja jos ero tulisi, en siihen välttämättä jäisi vaan ehkä ostaisin taas jonkun oman mulle ja lapsille, ja taas olisi muutto.
Vai muuttaisiko mies johonkin mahd. halpaan vuokra-asuntoon
+ edullisempi ratkaisu, pystyisi ehkä jopa jatkamaan as.lainan lyhennyksiä, ainakin enemmän kuin edellisvaihtoehdossa
- minun olisi vaikea ylläpitää yksin isoa taloa, etenkin talvella lumitöineen. Olisi pakko pyytää miestä auttamaan (varmaan tulisikin selvinä päivinään, mutta se on niin ailahtelevaista, eli ei voisi luottaa).
+ tämä ratkaisu nopeampi toteuttaa (vuokra-asuntoja tod.näk. saa nopeammin; ns. vapautuvissakin asoissa on yleensä 3kk aina se vapautumisaika; siinäkin ajassa ehtii tapahtua jo paljon). Samoin tämä ratkaisu nopeampi purkaa (jos ei ole ottanut sellaista min. 1v. asuttava, niin on 1kk irtisanomisaika. Vrt. asossa 3kk.)
+ ei tartte kenenkään ottaa lisää lainaa
+ lasten koulumatka pysyisi samana
+ minun ei tarttisi muuttaa nyt, mikä olisi aika iso juttu; voisin myös rauhassa tyhjentää taloa omista / lasten turhista tavaroista
- miehellä voisi olla suurempi houkutus raahata poikamiesboxiinsa vielä jotain kolmansia osapuolia tätä sotkua pahentamaan, kuin tähän "meidän taloon" naapurien silmien alla
+ taloa myydessä voisi ehkä yrittää pitää tätä "normaalin" näköisenä, ettei heti näkyisi kalustuksesta että on erotilanne (joillekin siitä vaan tulee huonot vibat, itsekin katson aina samaa kun ollaan asuntoja ostettu)
- talon kaupaksi mennessä ne miehen tavarat olisi taas täällä ongelmana minulla, jos hän ei tulisikaan niitä hakemaan ja tyhjentämään. (Ei ole niin yksinkertaista että "tilaa roskalava", on elektroniikkaa, moottoriajoneuvoa, kaikkea...)
Niin että kumpaakohan vaihtoehtoa tässä kannattaisi lähteä nyt enemmän viemään eteenpäin... kokemuksia?
[/quote]
Seuravan kerran kun tiedät että ajelee pöhnässä niin soitat poliisit! Vastuutonta olla ilmoittamatta!!
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 14:00"]
Teillä ei ole varaa siihen taloon. Ja joudut joka tapauksessa maksamaan asumisesta täyden hinnan, koska joudut maksamaan miehellesi käyttökorvausta asunnon puolikkaan käytöstä. Talo myyntiin ja vuokrallle tai jatkat kitumista.
[/quote]
Niin no ei tämä kysymys edes koskenut mitenkään pelkästään sitä että myydäänkö talo vai ei ja onko mulla varaa asua tässä vai ei. Pidemmän päälle ei tietenkään.
Vaan sitä, että kumpi tästä nyt ENSIN muuttaisi (nuo yllämainitut seikat puntaroiden), se nyt on sitten toinen seikka laitetaanko talo heti myyntiin vai muutaman kuukauden päästä. JOka tapauksessa se ei välttämättä mene helposti kaupaksi.
Sitten KUN tämä olisi joskus myyty, tiedän kyllä mitä teemme.
Kyse on vain siitä kumpi tähän mielummin jäisi myyntiajaksi, kumpi muuttaisi pois.
ap
Sanoisin näin:
Sinä ja lapset jäätte siihen omakotitaloon nyt hetkeksi, kämppä asap myyntiin. Kun kämppä on myyty, niin hommaat sulle ja lapsille sitten pysyvän ratkaisun.
Miehelle heti yksiö vuokralle, niin tulee halvemmaksi kustannukset kun sinulle ja lapsille ei tarvitse hommata isompaa kämppää vuokralle tai asoa. Miehelle tämä muutto voi olla myös potku esim. AA:han hakeutumiseen tai voi syöstä miehen täysin tietty alkoholismiin.
Kannattaa muistaa, että kun teillä on lapsia, niin miehen ongelmat eivät poistu eri osoitteessakaan asumalla, joten kannattaa miettiä tarkasti, että miten tapaamiset voi toteuttaa... Riippuu tietty lapsien iästä yms., mutta kannattaa miettiä jo vaikka ennakkoon lastenvalvojan kanssa, että miten tapaamiset menee.
Tämäkö nyt menee niin, että sinä pohdit asiaa av:n säestyksellä ja sitten vaan kerrot ratkaisun miehelle. Jospa juttelet sen miehen kanssa, hänellä voi olla omakin mielipide asiaan.