(Asumus?)ero: kumman kannattaisi muuttaa tässä tilanteessa?

Eli ainakin asumuseroa pakko alkaa harkita miehen alkoholin käytön takia. Hän on oikein kiva ja hyvä mies selvinä päivinä, mutta sitten on niitä että hän tissuttelee (ei paljon mutta persoonallisuus muuttuu), ja se on jotenkni "pakonomaista", esim. lähtee jollain verukkeella (lapsi muka kipeä, etätöitä tms.) kesken päivän töistä että pääsee ottamaan pari kaljaa. Myös piilottelee juomiaan, pakoilee minulta (esim. menee autotalliin jos ei halua että huomaan että on tullut kotiin), ei vastaa puhelimeen vaan katoilee yms. Tod.näk. ajelee jopa välillä pikkupöhnässä... en nyt kaikkea jaksa avata.

Meillä on omakotitalo, jota toisaalta ei haluaisi myydä; en ole varma laitettaisiinko myyntiin heti vai vasta myöhemmin jos ei tilanne parane eron/asumuseronkaan myötä. Toisaalta, talon arvo puoli miljoonaa eli ei varmaan menisi kovin nopeasti kaupaksi.

Muuttaisinko minä lasten kanssa asumisoikeusasuntoon (jos saan; niitä on aina välillä vapaana alueella, nytkin)?

+ jos talo menisikin kaupaksi lyhyellä luovutusajalla, olisi minulla ja lapsilla paikka valmiina tällä alueella ettei tartte hätäratkaisuna muuttaa vuokralle johonkin kauas ja koulumatka hankaloituisi kohtuuttomaksi. (Koulua ei haluta vaihtaa.)

+ saisi vähän itsellekni uuttaa ja vaihtelua tähän elämään, olen aika kyllästynyt tähän taloon toisaalta, nää seinät ahdistaa, liikaa negatiivista. Ehkä ajatus juoksisi eri tavalla siellä. Olisi vähän "seikkalua" tähän keski-ikäiseen elämään, itsenäistä pärjäämistä.

- joutuisin ottamaan lisää lainaa sitä aso-maksua varten

- nykyiset asuntolainat pitäisi laittaa katkolle (järjestelypalkkiot monta sataa euroa, selvitin jo; meillä kun laina monessa osassa ja jokaisesta menisi pari sataa). Joku lyhennysjousto on myös mutta siinäkin joutuisi vähän lainan kk-kuluja suurentaa nykyisestä (käsittelykulut), ja sekään ei ole kovin pitkäaikainen ratkaisu kun siinä välillä pitää maksaa kuitenkin, ei jousta kovin suurta summaa. (Ehkä mies pystyisi jotain välillä lyhentämään, mutta hänenhän olisi pakko maksaa mulle elatusmaksuja, joten tietenkään ei pystyisi koko omakotitalon lainan lyhennyksiä yksin hoitamaan sen lisäksi.)

- lasten koulumatka pitenisi (vrt. tyyliin nyt 500m sitten 1,5 km ainakin melkein). Tällä jo merkitystä pienille, 2 luokkalaiselle / saati vasta syksyllä koulun aloittavalle jos silloin vielä tuolla asuttaisiin. Itse en varmaan pystyisi yh:na ainakaan sekä viemään että hakemaan.

- tuo ratkaisu olisi ylipäänsä tietty kalliimpi, kuin jos mies muuttaisi. (Aso-maksu + aso-lainan lyhennys, ja tietysti minulla + lapsilla tarttee olla vähän isompi asunto kuin miehellä yksin.)

+ JOS hän saisi itsensä kuntoon, ja kuitenkin olisi talo mennytkin sillä välillä kaupaksi, ja päättäisimme kuitenkin jatkaa yhteiseloa, pystyisimme koko perhe jonkun aikaa siinä asossakin asumaan ja katsomaan mitä sitten eteenpäin

- pelkään että jos mies jäisi yksin omakotitaloon, ja kun se menisi kaupaksi, jos hänellä olisi känniputkensa päällään, ei hän saisi tyhjennettyä taloa/autotallia/varastoa millään omista romuistaan, joita hän on kerännty sinne paljon...

- taloa voisi olla vaikeampi myydä, kun näkyisi jo ehkä että on erotilanne, jos puuttuisi paljon meidän tavaroita (sänkyjä jne.). Enkä tiedä siivoaisiko hän sitä näyttöjä varten, etenkin jos tulisi äkillinen yksityisnäyttö.

+ toisaalta talo pysyisi vähän siistimpänä näyttjä varten kun lapset ei olisi koko ajan sotkemassa. Itse olisin ihan rasittunut yrittää pitää taloa siistinä yksin.

- hankala muuttaa minun (en osaa ajaa pkt-autoa, en laittaa tauluja seinään yms. yms.). Olisi pakko pyytää miestä auttamaan jos suostuisi. Ja kun talo menisi kaupaksi, ja jos ero tulisi, en siihen välttämättä jäisi vaan ehkä ostaisin taas jonkun oman mulle ja lapsille, ja taas olisi muutto.

Vai muuttaisiko mies johonkin mahd. halpaan vuokra-asuntoon

+ edullisempi ratkaisu, pystyisi ehkä jopa jatkamaan as.lainan lyhennyksiä, ainakin enemmän kuin edellisvaihtoehdossa

- minun olisi vaikea ylläpitää yksin isoa taloa, etenkin talvella lumitöineen. Olisi pakko pyytää miestä auttamaan (varmaan tulisikin selvinä päivinään, mutta se on niin ailahtelevaista, eli ei voisi luottaa).

+ tämä ratkaisu nopeampi toteuttaa (vuokra-asuntoja tod.näk. saa nopeammin; ns. vapautuvissakin asoissa on yleensä 3kk aina se vapautumisaika; siinäkin ajassa ehtii tapahtua jo paljon). Samoin tämä ratkaisu nopeampi purkaa (jos ei ole ottanut sellaista min. 1v. asuttava, niin on 1kk irtisanomisaika. Vrt. asossa 3kk.)

+ ei tartte kenenkään ottaa lisää lainaa

+ lasten koulumatka pysyisi samana

+ minun ei tarttisi muuttaa nyt, mikä olisi aika iso juttu; voisin myös rauhassa tyhjentää taloa omista / lasten turhista tavaroista

- miehellä voisi olla suurempi houkutus raahata poikamiesboxiinsa vielä jotain kolmansia osapuolia tätä sotkua pahentamaan, kuin tähän "meidän taloon" naapurien silmien alla

+ taloa myydessä voisi ehkä yrittää pitää tätä "normaalin" näköisenä, ettei heti näkyisi kalustuksesta että on erotilanne (joillekin siitä vaan tulee huonot vibat, itsekin katson aina samaa kun ollaan asuntoja ostettu)

- talon kaupaksi mennessä ne miehen tavarat olisi taas täällä ongelmana minulla, jos hän ei tulisikaan niitä hakemaan ja tyhjentämään. (Ei ole niin yksinkertaista että "tilaa roskalava", on elektroniikkaa, moottoriajoneuvoa, kaikkea...)

Niin että kumpaakohan vaihtoehtoa tässä kannattaisi lähteä nyt enemmän viemään eteenpäin... kokemuksia?