Fysiologisen alatiesynnytyksen etuja

No ei siinä pelkästä kivusta tai tunteesta ole kysymys. Esim. Oikean bakteeriflooran välittäminen lapselle on yksi fysiologinen, ja ISO etu.

Posliini vs karvat
Sektio vs alatiesynnytys
Jnejne, huoh! Jokaisen omia valintoja

Voi, miten ihana viesti! Itse olin perehtynyt erittäin hyvin fysiologiseen synnytykseen ja kaiken pohdinnan jälkeen päätimme synnyttää kotona kätilöiden kanssa. Oli hienoa kuinka kehoaan ja kipujaan pystyi hallitsemaan paremmin kun lääkkeitä ei käytetty. Todella upea, kaunis ja voimaannuttava synnytyskokemus. Olen samaa mieltä kanssasi, että näistä asioista ei puhuta tarpeeksi. Mainitsit ihokontaktin, joka on helppo ratkaisu monesti akuutteihin imetysongelmiin. Paljon paljasta ihoa vauvan kanssa, niin johan alkaa herua :)

Ihanaa, että olet kätilö. Olet selvästi oikealla alalla <3 halaus

Kaikista mainituista tiesin, koska itse etsin aktiivisesti tietoa synnytyksestä. Omalla kohdallani tieto auttoi ymmärtämään synnytyksen kulkua ja valmistautuminen siihen rauhoitti mieltä. Synnytys sujui hyvin repeämistä huolimatta ja se oli positiivinen kokemus.

Ja mainittakoon vielä, että usein näillä palstoilla on ennemminkin negatiivisia synnytyskokemuksia, koska niitäkin valitettavasti joillekin äidille tulee. Tarve puhua ja purkaa negatiivista synnytyskokemusta on suurempi kuin jakaa positiivista synnytyskokemusta, koska äiti kokee tarvitsevansa enemmän prosessointia synnytyksen läpikäymiseen. Olisi hyvä, että olisi enemmän saatavilla/luettavana positiivisia synnytyskokemuksia, jotta naiset kuulisivat myös positiivisia kokemuksia. Tämä toisi enemmän luottoa naisiin synnyttäjinä ja vähentäisi synnytyspelkojakin osittain. t. kätilö edelleen :)

Tiesin. En menisi synnytykseen punnitsematta kaikkea mahdollista, sama pätee kaikkiin omasta mielestäni merkittäviin asioihin elämässä. Valitsin sektion.

Toivon positiivista alatiesynnytystä sitä toivoville. Toivon myös mahdollisuutta valita sektio sitä toivoville. Kätilö, joka haluaa saada kaikki uskomaan, että juuri se tapa, mitä hän itse pitää parhaimpana, on paras ihan jokaiselle muullekin, ei ole ammattitaitoinen eikä viisas.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:01"]

Toivon positiivista alatiesynnytystä sitä toivoville. Toivon myös mahdollisuutta valita sektio sitä toivoville. Kätilö, joka haluaa saada kaikki uskomaan, että juuri se tapa, mitä hän itse pitää parhaimpana, on paras ihan jokaiselle muullekin, ei ole ammattitaitoinen eikä viisas.

[/quote]

Olen samaa mieltä. Tarkoituksena ei olekaan käännyttää ketään, vaan että ihmiset saisivat tietoa asioista. Ymmärrän kyllä, että pelkosektiot ovat perusteltuja, eikä ole tarkoituskaan, että kaikki alateitse synnyttäisivät. Mielestäni näistä vaan ei saa riittävästi valmennusta raskausaikana, jotta synnytyskokemus voisi olla parempi ja voisi kokea pystyvänsä myös osittain itse vaikuttamaan synnytykseensä. Tietoa pitää toki saada myös sektioista ja molempiin synnytystapoihin liittyvistä riskeistä, mutta myös hyödyistä. t. kätilö

Kiva posti ap. Mutta minulle sopi paljon paremmin sellainen "sinne mennään ja katotaan mitä tulee" asenne. En ole yhtään sellainen ihminen joka haluaisi höösätä ja valmistautua kuukausi tolkulla johonkin mikä on aivan uutta. 

Menin siis synnyttämään esikoistani täysin tietämättömänä mistään, en käynyt valmennuksissa enkä muissakaan. Olin saanut kuulla lähipiiriltäni vain positiivisia synnytyskokemuksia ja se varmasti oli yksi iso tekijä.

Synnytykseni meni hyvin. Se oli järjettömän pitkä (yli vuorokausi) mutta kaikki meni todella hyvin. Synnytyksestä jäi hyvät muistot. Niin hyvät, että tein sen vielä kolme kertaa sen jälkeenkin :)

Mutta ajoin tällä takaa vain sitä, että kaikille ei myöskään sovi liika valmistautuminen. Ehkä jokaisen pitää löytää se oa hyvä tapa lähteä synnyttämään. 

Te jotka väitätte ettei tunto kärsinyt yhtään synnytyksessö, oliko teillä tuntoa alunperinkään paljoa ja nautitteko ennen synnytystöö yhdynnästä? Itsellä se tilanne, että tunnen miehen peniksen kauttaaltaan todella hyvin pimpin sisällä ja osuessaan oikeisiin kohtiin, tuntuu yhdyntä aivan taivaalliselta. Jos tämä muuttuisi yhdynnässä, olisi se traagista. Naisilla on erilaiset alapäät, joillakin ei ole samalla tavalla tuntoa kuin toisilla tai he eivät nauti yhdynnästä samalla lailla kuin toiset joten yhdynnän aiheuttamat muutokset eivät tunnu niin radikaaleilta.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:01"]

Toivon positiivista alatiesynnytystä sitä toivoville. Toivon myös mahdollisuutta valita sektio sitä toivoville. Kätilö, joka haluaa saada kaikki uskomaan, että juuri se tapa, mitä hän itse pitää parhaimpana, on paras ihan jokaiselle muullekin, ei ole ammattitaitoinen eikä viisas.

[/quote]

Olen samaa mieltä. Tarkoituksena ei olekaan käännyttää ketään, vaan että ihmiset saisivat tietoa asioista. Ymmärrän kyllä, että pelkosektiot ovat perusteltuja, eikä ole tarkoituskaan, että kaikki alateitse synnyttäisivät. Mielestäni näistä vaan ei saa riittävästi valmennusta raskausaikana, jotta synnytyskokemus voisi olla parempi ja voisi kokea pystyvänsä myös osittain itse vaikuttamaan synnytykseensä. Tietoa pitää toki saada myös sektioista ja molempiin synnytystapoihin liittyvistä riskeistä, mutta myös hyödyistä. t. kätilö

[/quote]

Kiitos kun tarkensit kantaasi.

Mielestäni tuo sektioasia olisi hyvä huomioida myös niissä synnytysvalmennuksissa. Itsellä kokemus oli se, että synnytysvalmennuksessa ihannoitiin sitä, että kotona on niin pitkään, että vauva syntyy luomuna vähintään tunnin kuluttua sairaalaan saapumisesta. Ilman kivunlievitystä synnyttäneitä pidettiin sankareina. Imetyksestä lähinnä puhuttiin, että yleisin ongelma on se, että maitoa tulee ihan tolkuttomasti. Käskettiin hankkimaan kosteussuoja sänkyyn paitsi vauvalle niin myös itselle ja niitä maidon pakastusrasioita, jotta kaiken tuotannon saa talteen. Sanallakaan ei käyty läpi sitä, että joillain voi ongelma olla se, että maito ei meinaa herua vaikka mitä yrittäisi. Tämä on hieman kärjistettyä, mutta ymmärrät varmasti idean :)

Yhteenvetona siis se, että jos olet mukana kehittämässä synnytysvalmennuksia, niin toivoisin, että niissä huomioitaisiin yksilöllisyys. Jollekin varmasti se luomusynnytys on tärkeä ja voimaannuttava kokemus, mutta epiduraalin tai sektion valitseminenkin on ihan yhtä hyvä päätös. Synnytystä ja siihen valmistautumista ei pitäisi nähdä kilpailuna alkukantaisuudesta ja "vuoden synnyttäjä" tittelistä. Tärkeintä on kuitenkin saada lapsi turvallisesti ulos ilman että äidille jää fyysisiä tai henkisiä traumoja.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:09"]

Kiva posti ap. Mutta minulle sopi paljon paremmin sellainen "sinne mennään ja katotaan mitä tulee" asenne. En ole yhtään sellainen ihminen joka haluaisi höösätä ja valmistautua kuukausi tolkulla johonkin mikä on aivan uutta. 

Menin siis synnyttämään esikoistani täysin tietämättömänä mistään, en käynyt valmennuksissa enkä muissakaan. Olin saanut kuulla lähipiiriltäni vain positiivisia synnytyskokemuksia ja se varmasti oli yksi iso tekijä.

Synnytykseni meni hyvin. Se oli järjettömän pitkä (yli vuorokausi) mutta kaikki meni todella hyvin. Synnytyksestä jäi hyvät muistot. Niin hyvät, että tein sen vielä kolme kertaa sen jälkeenkin :)

Mutta ajoin tällä takaa vain sitä, että kaikille ei myöskään sovi liika valmistautuminen. Ehkä jokaisen pitää löytää se oa hyvä tapa lähteä synnyttämään. 

[/quote]

Komppaan tätä!

Itse tosin lueskelin paljonkin juttua synnyttämisestä, ja kävin jopa kuuntelemassa vinkkejä lääkkeettömästä kivunlievityksesta ylimääräisessä synnytysvalmennuksessa.

Alkuun tuntuikin kaikki sujuvan tosi hyvin. Olin pitkään kotona, ja sairaalaan päästessäni "jo" 5 cm auki. Tuossa vaiheessa ei vielä mitään kovaa kipua. Olin jumppapallon päällä ja liikuin. Välillä kylmähaudetta selässä (tiesin että lämpö ei minua auta, ei ole koskaan auttanut mihinkään kipuun). Aquarakkulat, tens-laitteet sun muut eivät kuulostaneet minun korviini sellaisilta, että olisin niitä lähtenyt testailemaan. Luotin rentoutumiseen, liikkeeseen ja pystyasentoon.

Mutta sairaalassa ollessa kipu vain yltyi niin "helvetilliseksi" että oli vain yksinkertaisesti pakko ottaa epiduraali (+ sitä ennen ilokaasua jo jonkin aikaa). Se kipu oli paljon pahempaa kuin olin missään kuvitelmissani osannut arvata. Ja en ole kipupelkoinen: hampaitakin on porattu ilman puudutusta, ja sen kestää ihan hyvin. Vauva oli tosi iso. Sillä oli ehkä vaikutusta, kun piti iso pää saada syntymään, niin varmaan kipukin oli sitten siitä syystä hirmuinen.

Niin ja olin muuten etukäteen ajatellut, että pystyasento olisi paras tapa synnyttää, ja kokeilinkin ponnistusvaiheessa monia erilaisia pystyasentoja. Kuitenkin sitten loppujen lopuksi sain parhaiten ponnistettua siinä parjatussa puoli-istuvassa asennossa. Eli ehdoton ei kannata senkään suhteen olla.

Onneksi en ollut mitenkään takonut päähäni mitään luomusynnytyspakkoa. Menin synnyttämään avoimin mielin. Jos olisi pärjännyt ilman lääkkeitä, niin sehän olisi ollut vallan mainiota, mutta ei siihen kannata etukäteen liikaa fiksoitua.

Avoimin mielin vaan: synnytys siinä kuitenkin loppujen lopuksi määrää tahdin, ei synnyttävä äiti.