Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan haluaa 3 lasta tai jopa siitä yli?
06.11.2014 |
Anteeksi provosoiva otsikko, en paheksu isoja perheitä :) Haluaisin vain ymmärtää niitä syitä, jotka saavat ihmisen hankkimaan monta lasta. Miksi te yli 2n lapsen äidit tai isät halusitte lapsia niin monta? Mistä tiesitte, että rahkeenne riittävät niin monesta lapsesta huolehtimiseen? En nyt tarkoita rahkeilla pelkkää rahaa vaan myöskin esim. aikaa, tarmoa, pinnaa... Miten käytännössä suoriuduitte niin monen lapsen hankinnasta? Aloititteko esim. jo nuorena ja kävitte työssä lasten syntymien välissä niin, että ette joutuneet olemaan yhtäjaksoisesti poissa työelämästä liian pitkään? Olivatko kaksi ensimmäistä poikia ja halusitte tytön tai toisin päin? Oliko kolmas vahinko?
Ymmärrän kaksi lasta, koska ajattelen, että täysin ilman sisaruksia jääneeltä lapselta jää moni asia kokematta. Monet ovat varmasti valmiita näkemään vaivaa ja venyttämään penniä paljonkn, että tuo yksi sisarus saadaan lapselle. Korostan vielä, että en paheksu vaan pikemminkin ihailen niitä, joilla on monta lasta. Itse en kuitenkaan pystyisi, koska se olisi liian iso riski.
Kommentit (3)
No kun päättikin tulla kaksoset yhden sijasta...2 lasta oli haaveissa mutta kohta on sitten 3 tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 17:59"]
Kolmas oli vahinko. Tuli ehkäisystä huolimatta, raskausaika henkisesti erittäin rankkaa ja nyt kun on kolme alle 4v niin alkaa olemaan sitten jo muutenkin rankkaa. On kyllä hermot välillä kireällä ja tuntuu että voimat ei riitä, mutta niinpä vaan on rakkaita kaikki enkä yhtäkään antaisi pois! En edes tätä kolmeviikkoista bonusta! Päivä kerrallaan mennään :)
[/quote]
Meille ei tullut vahinkoa, mutta kolme lasta meilläkin on. Ikäeroa nuorimmalla ja vanhimmalla on 3,5v. Raskainta aikaa oli mielestäni se kun nuorin oli 9kk-2,5v ja kaksi muutakin oli vielä pieniä. Silloin tuntui, että elämä oli yhtä uhmaa ja tappelua. Kyllä siitä selviää, tsemppiä :)
Olen aina halunnut vähän isomman perheen, missä on elämää ja ääntä ympärillä. Halusin jatkaa opintoja, joten päätettiin sitten rykäistä putkeen kaikki kolme. Toisaalta jos tekee lapset pienillä ikäeroilla, töistäkään ei tarvitse olla pitkään poissa. En oikeastaan tiennyt riittääkö rahkeet kolmeen lapseen, mutta olen niitä äitejä, jotka eivät jaksa hirveästi välittää turhasta nipottamisesta. Toisaalta olen myös vahvasti sitä mieltä, että kyllä sitä tiettyyn pisteeseen asti jaksaa jos on pakko. Pikkulapsiaika on aina raskasta, mutta se on se vaihe mikä on kestettävä, että voi nauttia kouluikäisistä ja aikuisista lapsista.
Kolmas oli vahinko. Tuli ehkäisystä huolimatta, raskausaika henkisesti erittäin rankkaa ja nyt kun on kolme alle 4v niin alkaa olemaan sitten jo muutenkin rankkaa. On kyllä hermot välillä kireällä ja tuntuu että voimat ei riitä, mutta niinpä vaan on rakkaita kaikki enkä yhtäkään antaisi pois! En edes tätä kolmeviikkoista bonusta! Päivä kerrallaan mennään :)