Mitä ootte mieltä, minä, mies, miehen exä ja lastenhoito?

Eli tilanne on tämä. Mulla on alakoululainen tytär edellisestä liitosta, miehellä ja exällään noin samanikäinen tyttö keskenään, mulla ja miehellä yksi yhteinen tyttö n.3.v ja miehen exällä samanikäikäinen tyttö miehen kanssa joka ei ole kuviossa enää. Minä, mieheni, oma lapseni ja yhteinen lapsemme toki ollaan perhe ja asutaan saman katon alla. Exänsä asuu kahden tyttärensä kanssa ja vanhempi on meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla toki pidempään (joskus myös arkisin jos vaan mahista).

Ollaan kummatkin mieheni kanssa erottu existämme ennen tapaamistamme. Suhteemme on ollut hyvä, mieheni on hyvä isä ja puoliso ja suhteeni hänen exäänsä on ollut asiallinen alkujännitteiden jälkeen. Kun saimme yhteisen lapsen, niin tämä exäkin sai samoihin aikoihin, mutta hänen liittonsa tyssäsi heti alkuunsa ja on siis totaali yh. Hoidan myös itse vanhimman lapseni yksin/mieheni  kanssa, joten osaan asettua hänen asemaansa kun "oikea" isä ei ole läsnä. Kaikki lapsen tapaamiset, hoidot, lomat, sopimiset ovat menneet kivuttomasti ja voin vilpittömästi sanoa pitäväni kaikista tytöistä tasavertaisen paljon.

Niin ja ongelma on siis sellainen kun viime viikonloppuna äitinsä haki tytön meiltä sunnuntaina, niin hän kysyi seuraavaa: Että voitaisko me ottaa seuraavana "lapsiviikonloppuna" hänen nuorempikin tyttö hoitoon samalla? Hän kertoi että on tärkeää menoa ja oma tukiverkko on heikko ja tähän hätään ei keksi keltä muultakaan voisi kysyä? Myöskään mihinkään ventovieraalle ei arkaa lasta halua laittaa yöksi. Näin ilmeestä että hänen ei ollut helppo asiaa kysyä, oli vähän vaikeena, eikä aikaisemmin ole tullaisesta kuviosta ollut puhetta. Sanoin että mulla ei asiaa mitään vastaan ole ja varmistan vielä mieheltäni joka oli tuolloin hoitamssa yhtä työasiaa. Lupasin ilmoittaa tän viikonaikana...

No mieheni veti herneet nenään ja ilmoitti ykskantaan ettei ala lapsenlikaksi eksälleen. Että jokainen hoitakoon "oman tonttinsa". Juteltiin asiasta pitkään ja perustelin oman kantani että lähimmäisiään voi auttaa ihan pyytettömästi, mä oon lapsirakas ja yksi lisälapsi parin päivän ajan ei hallaa tee. Ja ihan sama teenkä jauhelihakastiketta yhelle naamalle lisää. Mieheni väänteli asiaa ja sanoi että onhan noita mll:n hoitajia, ilman korvausta ihan tyhmää, mitä jos tää tulee tavaksi yms. Sanoin että rahaa tässä ei kyllä tarvii vaihtaa ja jos alkaa olee hoitohommia riesaksi asti niin kohteliaasti voi kieltäytyäkin. Enkä jaksa siihen uskoa. Lisäksi olisi musta hienoa että omat lapsenikin tutustuisi tähän tyttöön ja yhdessä olo olisi luontevaa. Mieheni vika kysymys oli että mikä tää eksänsä tärkeä meno oli? Vastasin että en tiedä, en kysynyt kun ei mulle kuulu. Oikeesti ihan sama onko työmatka, lääkärikäynti, meneekö treffeille tai vaikka lähikuppilaan juomaan ystävien kanssa shotteja heittämään tikkaa? Ei apua pyytävä ole tilivelvollinen mulle ja luulen että meno oli tärkeä kun kehtasi sitä pyytää.

Miehen mielestä olen liian suurpiireinen ja suuttui kun näytin vihreää valoa ennenkuin puhuin hänelle. Mieheni tuntien luulen että kysymys on vaan lähinnä "nokkimisjärjestys"/ "kunniajutusta". Oonks mä nyt astunut jonkn varpaille ja lupaillut tyhmiä? Voiks tästä tulla jotain ongelmia mitä mä en tajua sinisilmäisenä? Musta me ollaan kaikki kolme ihan tavallisia ihmisiä, enkä nää tässä mitään kusetusta? En ole veljeillyt tän eksän kanssa mitenkään, enkä voi sanoa että oltaisiin ystäviä jotka juonii keskenään jotain. En halua enää kinata mieheni kanssa, enkä myöskään alistua sen tyhmälle ylpeydelle, niin ja olisi kohteliasta ilmoittaa päätös eteenpäin. Mitä tehdä?