Paraneeko olo, jos alkaa sekoilemaan tms.?

Oletko perehtynyt wiccaan?

Ei parane.

Miksei parane?

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 21:38"]

Olen elänyt ns. "oikein" tähän asti, mutta paljon on asioita ja kipupisteitä, jotka eivät muutu helpommiksi kestää. Joskus harkitsen että alkaisin sekoilemaan vaikkapa päihteiden kanssa, jos se auttaisi turtunutta ja väsynyttä mieltäni, mutta muut varoittelevat seurauksista. Onko se oikeasti niin, että asiat vaan pahenevat siitä? Miksi? Kun ei asioiden "oikein" tekeminenkään auta tai helpota mitenkään oloani.

t. masentunut ja paska ihminen

[/quote]

Sekoileminen ilman päihteitä lienee paras vaihtoehto, rakas sisko.

No ei vitussa, koska normaali ihminen tajuaa, ettei se päihteiden käyttö mitään ratkaise eikä auta toteuttamaan unelmia. Sitten alitajuisesti harmittaa kun elämä menee siinä sekoillessa. 

Harvemmin ne alkoholistit esim. kovin onnellisilta vaikuttavat. No, vanhat miehet on lupsakoita, mutta naisista ei tule edes sitä, joten ei kannata senkään vuoksi :D

Voisin lyhkäisyydesän kertoa sulle kuinka mun äidille kävi. Erosi isästämme (isässäkin oli paljon vikaa jo silloin.. Joi itsensä känniin niin ettei voinut huolehtia meistä yksin. Pelkäsin häntä jopa välillä ), löysi uuden ja ehtivät seurustella n. 7-8 vuotta. Tuon suhteen aikana heille tuli ongelmia ja paljon.
Isäpuoli ja äiti ryyppäsivät, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Tuli mustasukkaisuutta ja rahaongelmia. Juopottelu jatkui ja jatkuu vielä tähänkin päivään asti, niin että olen joutunut melkein soittamaan hätänumeroon. Ovat asuneet erillään jo pian vuoden.
Äiti käytti välillä unilääkkeitä ja alkoholia sekaisin, mikä pahimmillaan aiheuttaa kuoleman. Hän sekosi niiden käytön aikana täysin, tuli agressiiviseksi, ei muistanut asioita, teki ihan mitä sattuu ja puhui mitä sattuu. Masennuskin todettu.
Tällä hetkellä ei tietääkseni käytä niitä sekaisin, mutta kumpaakin kuitenkin varmasti ainakin muutaman kerran viikossa.
Voinko suositella..? En.

Masennus on vienyt aloittajalta muistin, kyvyn tuntea muuta kuin ainaista alakuloisuutta jne.

Siihen verrattuna olisi aika hienoa kokea tai tuntea jotain, vaikka sitten päihteen "auttamana".

Ainoa päihde mitä tuossa tilassa tarvitsee ja helpottaa on Jeesuksen Iänkaikkinen Rakkaus.

Minä kokeilisin sieniä.

Mitä sä HALUAISIT tehdä?

Ai mitä haluaisin tehdä? Lentää. Taikoa. Taistella jonkun asian puolesta, johon uskon täysillä.

Ei ihan onnistu noista asioista edes jälkimmäinen tässä todellisuudessa, koska mihinkään en kunnolla osaa luottaa tai uskoa. Kaikista vähiten johonkin Jeesus-juttuihin.

Riippuu sekoilutekniikasta. Kyllä sellainen tietynlainen paskaks vaan -mentaliteetti parantaa elämänlaatua, jos masennuksessa on kyse esim. liiasta miellyttämishalusta ja häpeän pelosta. Tekee hyvää repäistä ja pistää kuviot uusiksi.

Masennus ja päihteet sen sijaan on helkkarin huono yhdistelmä, kokemusta on. Mikään päihde ei tunnu enää kovin hyvältä, kun sitä on vetänyt aikansa säännöllisesti, ja siihen on helppo päätyä kun käytöllä on itselääkinnällinen tarkoitus. Ja sitten selvin päin oleminen tuntuu entistä pahemmalta, mm. sen takia että runsas käyttö on mahdollisesti vaikuttanut ihmissuhteisiin ja muihin elämän puitteisiin. Sitä alkaa kokea itsensä entistä ulkopuolisemmaksi, persona non grataksi. Se ei ruoki mitään positiivista, syventää masennusta vain. Huonolla mäihällä vielä riippuvuus kaupan päälle ja raha-asiat retuperällä. Viinaa ja huumeita siis vain iloon ja juhlaan, tarpeeksi harvoin.

Päihteistä ainoa, josta voi olla kauaskantoista apua, on psykedeelit. Niiden terapeuttisista vaikutuksista kannattaa lukea, mutta huom, niiden kanssa ei ole "sekoilemista", vaan trippiin kannattaa suhtautua asiaankuuluvalla kunnioituksella.

Jos siis haluat lakata tekemästä "oikein", tee se kaikin mokomin, mutta tee se sen verran tietoisesti, että tajuat ja hyväksyt kulloisenkin valinnan seuraukset. Olet vapaa. Älä silti laiminlyö itseäsi.

Voihan sellanen "get it out of your system"-tuuletus vähän oloa helpottaa, kunhan ei jää mikään ryyppyputki päälle, niin ei luulis muille kuuluvan mitä teet.

Sekoilu kohtuudella voi parantaa elämänlaatua. Sitä tosin useimmat kutsuvat hauskanpidoksi. Minulla on ystävä, joka turruttaa pahaa oloaan päihteillä eikä se tie johda mihinkään. Saa vain lisää syitä ahdistua ja asiat jäävät useammin tekemättä.

Kuulostaa siltä, että tarvitset merkityksen elämään. Minulle se oli pari uutta täysin samanhenkistä ystävää. Enää emme ole samalla tavalla todella tiiviisti tekemisissä, mutta ne ihmissuhteet kuitenkin "korjasivat" minussa jotakin.

Voithan alkaa sekoilla luovasti? Päihteiden kanssa sekoilu (siis muuten kuin ehkä silleen ajoittain kertaluontoisesti) ei johda mihinkään. Jos ei tunnu miltään niin ehkä elämäsi vain on niin tylsää ja puuduttavaa ettei siinä edes voi herätä mitään tunteita. Jos haluat lentää ja taikoa niin kaipaat vissiin jonkinlaisia äärielämyksiä, ehkä ne auttaisi tuomaan pienempiäkin tunteita pintaan. Toisaalta taas jos oot jonkun traumatisoitumisen seurauksena masentunut niin sitten sun pitäisi mennä terapiaan kaivaamaan ne masennuksen aiheuttamat paskat tunteet esiin. Mutta silloinkin tietenkin on hyvä jos muusta elämästä saa mielekkäitä tunteita. Mullakin on sellainen olo, että tekisi mieli mennä pelaamaan uhkapelejä tai varastaa jotain tai matkustaa jonnekin Kuubaan kertomatta kenellekään, mutta a) ei jaksa b) ei ole rahaa.

Mutta nyt sainkin idean, että pitäisköhän toteuttaa omia neuvojaan jotenkin pienimuotoisemmin. Haluaisin esim. kiivetä puuhun, mutta en kehtaa. Jos kiipeäisin, niin ehkä se tuntuisi joltain. Jätän tekemättä monia vastaavia asioita koska ne tuntuu niin typeriltä mutta ehkä se on ainoa keino nousta tästä suosta..

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 22:15"]Ai mitä haluaisin tehdä? Lentää. Taikoa. Taistella jonkun asian puolesta, johon uskon täysillä.

Ei ihan onnistu noista asioista edes jälkimmäinen tässä todellisuudessa, koska mihinkään en kunnolla osaa luottaa tai uskoa. Kaikista vähiten johonkin Jeesus-juttuihin.
[/quote]No ala lentämään. Menet hyppäämään laskuvarjolla tai jotain. Tee jotain hullua, ehkä se on se juttu mistä löydät elämään iloa.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 22:49"]

Mutta nyt sainkin idean, että pitäisköhän toteuttaa omia neuvojaan jotenkin pienimuotoisemmin. Haluaisin esim. kiivetä puuhun, mutta en kehtaa. Jos kiipeäisin, niin ehkä se tuntuisi joltain. Jätän tekemättä monia vastaavia asioita koska ne tuntuu niin typeriltä mutta ehkä se on ainoa keino nousta tästä suosta..

[/quote]

Joo! Kyllä! Ehdottomasti puolletaan. Juuri se hyinen yliminän ääni, joka kuiskii takaraivossa että "typerää, noloa, eihän nyt aikuinen... johan nyt harakatkin nauraa sulle" on se, mitä ei kannata kuunnella.