Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä vauvan vieroitukseen ja vauvan kasvatukseen
07.10.2014 |
Vauva 8kk käyttää minua huvituttina, ruuan lähteenä ja "pompottaa" tissittelyn vuoksi meitä vanhempia (minua äitiä erityisesti), sillä emme itse hoksanneet, että vauva osaa jujuttaa meitä hölmöjä vanhempia. Tilanne on siis se, että minua on ruvennut kyrsimään yöheräilyt (5-10/yö). Vauva ei syö kiinteitä määrällisesti juuri mitään, (koska saa rintamaitoa lähes aina kun pyytää) välillä ei syö juuri mitään oikeaa ruokaa.
Nukahtaminen on mennyt aivan mahdottomaksi, tissiä syödään ja sängyssä riehutaan yms. en edes jaksa kirjoittaa siitä. 6kk iässä opeteltiin itsekeseen sänkyyn nukahtamista, mutta miehen ollessa reissussa ei omat voimavarani riittäneet kiukuttelun kuunteluun ja sorruin -> tilanne on entistäkin pahempi.
Haluaisin imettää vauvaa 10-12kk ikään (sillein, että voi siirtyä normimaitoa juomaan tissimaidosta suoraan, ei korvikkeita välissä) joten ajattelin, että jos pitäisimme nyt yhdessä (viime nukuttamisjuttu oli minun vastuulla) unikoulun, että yösyömiset jäisi, ja sitä myötä myös kiinteät oletettavasti maistuisivat runsaimmin määrin. Lisäksi päivällä maitoa on rajoitettava, ettei fiksuna kaverina tankkaa päivällä vain tissiä..
Mies on vihdoin todella tajunnut millaista jatkuva heräily on, ja on nyt mielestäni hoksannut unikoulun tarpeellisuuden. Miten onnistumme yöimetyksen lopettamisessa/unikoulussa ym.? Antakaa fiksummat vinkkejä meille! Kovaa päättäväisyyttä ainakin tarvitsemme! Plussaa semmoisista vinkeistä, jotka pikkuhiljaa toisivat muutoksen, ettei tartteis huudattaa vauvaa "turhaa". Esimerkiksi tältä palstalta aiemmin luettu vinkki imetyksen lopettamiseen: ensimmäiset kaksi yötä heräilyyn tarjotaan maitopulloa, seuraavat kaksi yötä vesipulloa ja sen jälkeen vain silittelyä tms.
Tavoite: että vauva nukahtaa iltatoimien jälkeen itsekseen sänkyyn ILMAN tissittely/riehumis/kitinäkierrosta, ja nukkuu yöt. Sitä myötä myös söisi paremmin kiinteitä.
Vai onko touhuni päätöntä? Täytyykö minun vaan alistua siihen, että nukuttaminen on pitkä prosessi ja yöheräilyt kuuluvat vauvan kanssa elämään? Milloin heräily sitten loppuisi? Joskus viisi vuotiaana kun tissittely olis kavereiden mielestä noloa?
Lisäksi jos on tiedossa jotain hyviä kasvatusoppaita tai kirjoja niin vinkatkaa, me kokemattomat vanhemmat lukisimme niitä mielellämme :)
Kommentit (16)
Eikö kellään ole antaa vinkkejä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi vauva pitää ylipäätään "vierottaa" jostakin?
eikö se ole vähä ristiriitaista nykyarvojen kanssa?
kautenkn eri lapsilla on erinlaiset tarpeet, ja vierottuminen väkisin
jostain kuullostaa pahalta. oma muistoni on lapsuudesta,
kun äiti vei tarhaan ja sitten salaa karkasi, epäilen että
en tullut tästä yhtään paremmaksi, joskin äiti sai
4 tuntia omaa aikaa, hyvin kylmä on äitini muutenkin.
onneksi kuolee kohta.
Ja tiedostamme, että olemme tehneet virheen. Vauvaa olisi jo aiemmin pitänyt nukuttaa omaan sänkyyn (kerta tavoitteemme on, että nukkuu omassa sängyssä, ja nukahtaa ilman tissiä). Jotenkin olemme vain väsymyksen?/laiskuuden?/osaamattomuuden? vuoksi menneet mielestäni sieltä, missä aita on matalin, ja tyynnyttäneet vauvan aina tissillä.
Tututkin ovat tehneet niin, joten olemme pitäneet sitä normaalina. Mutta nyt on tullut semmoinen olo, että vauvaa olisi voinut kyllä muullakin keinoin tyynnyttää kesken yöheräilyn/päiväuniheräilyn (herää siis päikkäreilläkin siihen, että haluaa tissin suuhun, ja minä kilttinä "lampaana" menen ja annan...)
Kaivan siis tissin esille aina, kun on vain vähänkin "tarve", oikeasti tiedostan nyt, että ei todellakaan ole aina tarve! Meillä jäi se vastasyntyneen kanssa "mahdollisimman paljon rinnallaoloa" VÄHÄN liian kauaksi aikaa päälle.. Ja nyt sitten kärsitään omasta tyhmyydestämme...
Vauva saa läheisyyttä muutoinkin, vauvan kanssa leikitään ja touhutaan, hupsutellaan ja tehdään normaaleita arkijuttujakin.
Olemme myös huomanneet, että vauva jo selvästi osoittaa kuinka jujuttaa meitä: vauva on väsynyt (ja on nukkuumaanmenoaika) ja iltapuuhien menemme sänkyyn. Iltalaulut yms. ja sit tissiä. Vauva meinaa nukahtaa, kunnes yhtäkkiä saa jostain virtaa ja ryömii/konttaa ympäri sänkyä, nipistelee vanhempia, naureskelee yms. välillä roikkuu tississä käsillä, välillä suulla yms. Nauttii silminnähden siitä että saa oman tahtonsa läpi...
Pahimmassa eroahditusiässä imetyksen vähentäminen on tietysti aika hankalaa. Lapsihan ei tuossa iässä imutarpeen vuoksi enää tuttiakaan tarvisi mutta on oppinut saamaan sen läheisyyden ja turvan nimenomaan tissistä. Sinun pitäisi nyt itse pääsi sisällä muuttaa se asia niin että sinun syli on ihan riittävä turva, vauva ei tarvitse tissiä sen turvan ja lohdun saamiseen.
Päivällä voit tarjota tietysti myös purulelua/hammasharjaa tms suuhun, jos siellä vaikka on hampaita tai muuten vaan tavan vuoksi haluaa jotain pureskella.
Mä oon lopettanu yöimetyksen lapsilta(3kpl) niin että en vaan oo antanu enää maitoa. Vettä on annettu yöllä mukista(eivät oo pulloa huolineet). Illalla tissin jälkeen puoliunisena mahalleen omaan sänkyyn ja selän/niskan silittelyä tai pyllylle taputtelua, mutta pyritään siihen ettei uneen asti silitellä vaan sen verran että rauhoittuu. Jos lapsi nousee seisomaan niin sitten silitellään pinnanraosta jalkoja jotta laskeutuisi taasen alas. Hätätilanteessa otetaan syliin ja rauhoitellaan siinä. Ja jatketaan samalla tavalla yöllä. Aamuyöstä oon ottanu viereen jossei tunnu sänkyyn nukahtavan, mutten toki maitoa anna silti vaan otan lapsen kainaloon ja rauhoittelen siinä. Äkkiä se siitä sitten helpottaa.
Nelonen, en ihan ymmärtänyt kommenttisi pointtia. Vitonen on siis myös apn teksti. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen lapsi on erilainen, meillä ei ole ollut ongelmia juuri yöheräämisten kanssa 5kk saakka nukuttu koko yö, mutta meillä on päivä selvästi rytmitetty ollut aina nyt lapset 10kk ja 2vuotta eli lapset heräävät 8, silloin aamupala/maito 11lounas molemmille lämmin ruoka päikkärit molemmilla 14välipala 17päivällinen ja pienemmän päikkärit 19.30 iltapuuro+maito pitää hyvin nälän yöllä. Jos yrität rytmittää päivän selvästi niin luo lapselle turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta. Meillä ollaan siirrytty pulloon jo pari kk sitten :) tarjoan ensin ns"oikean ruoan" sen jälkeen maidon :)
Meillä pulloon siirtyminen onnistu jujuttamalla eli rinnan viereen pullo ja kun lapsi tajusi että ei tää pullo hullumpi ole niin parin viikon sisään meni jo ongelmitta :) 8 Kirjotin aiemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8, kiitos tuosta pullovinkistä :) Päivärytmi meillä on melkoisen tarkka, mitä nyt kyläilyt tms. sitä joskus sotkee, mutta pääosin ollaan kotosalla/siten että rytmi pysyy. Eli siitä tuskin johtuu tuo tissiroikkuminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut kahden pojan kans vähän samanlaista, varsinkin nuorempi oli tissinperso. Aloin tuossa iässä antaa ensin pullosta ja sitten loput tissistä. Lopulta tissi väheni pitkin päivää ja sitten öisinkin. Tutti otettiin myös käyttöön, siitä päästiin eroon sitten muutamassa kuukaudessa. Muutama yö oli myös huutoa, tais olla aika montakin. Mies lopulta tiuskaisi että anna sille sitä tissiä kun se sitä haluaa. Poika piti KOKO YÖN mun tissiä suussa. Aina kun yritin irrottaa, kiristi vaan otetta. Huhhei... nyt on kiva kiusata koululaista miten oli äitin tissin perään. Tsemppiä ja koettakaa jaksaa!
12 jatkaa. Kyllä se taitaa olla myös luonnekysymys. Nuorempi on itsepäinen eikä anna periksi. Tahtojen taistelua on ollut jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette te mitään virhettä ole tehneet!
Mitä tuohon vieroittamiseen tulee, niin tyttären imettäminen sujui ilman valtataisteluita vuoden ikäiseksi asti ja loppui sitten kerralla (ilman sen kummempia), mutta esikoispoika... Juuri tuossa 8-9kk iässä se keksi imaista herumisen käyntiin ja sitten vaan hekotteli. Sanoin, että mun tissit, et koske ja lopetin imettämisen kun poika täytti 10kk.
Että sulla on oikeus omaan kehoosi, vaikka sen lapsen edessä. Sanot että nyt ei ole ruoka-aika tai jotain. Syöminen on eri juttu kun se, että lapsi rupeaa leikkimään.
Lapsi oppii omaan sänkyyn kyllä, vaikka ei vauvana siihen olisikaan pakotettu.
nro 4 jatkaa, utelin vain että miksi tuommoiset "ohjeet ja normit" joka asiassa?
lapsihan itse oppii, miksi siis väkisin vierottaa, että lapsi oppisi aikuisten tavoille hieman
nopeammin? jotenki tuntuu että väheksyt lastasi tai asetat muut asiat edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään syytä syyllistää itseään. Tehän olette ihan hyvissä ajoin unikoulun suhteen liikkeellä. Puolivuotiaasta lähtien saa yövierotuksen tehdä. Itse vitkuttelin aikoinaan, että jos olisi vauva vähentänyt syömisiään ihan omia aikojaan, mutta sitten 12 kk iässä lopulta toteutimme unikoulun.
Tärkeintä on päätös, ja siinä pysyminen. Pahin moka on, että ensin muka yrittää vierottaa, mutta lopulta sitten itkuista päästäkseen antaa rintaa. Eli tiukka linja. Yöllä ei syödä (vettä voi koittaa tarjota, mutta kannattaa varautua siihen, että vesi ei kelpaakaan).
Sitten varautuu itkuihin, ja tsemppaa itseään (tai miestään) henkisesti kestämään ne. Itselleni suurin oivallus oli se, että itkua voi olla, vaikka ei toteuttaisi ns. huudatusunikoulua. Mielestäni vauvaa ei saa jättää yksin itkemään, vaan itkevää vauvaa pitää lohduttaa ottamalla syliin. Sitten välillä koittaa laskea takaisin sänkyyn, jos vaikka jäisi suosiolla.
Pitää olla rauhallinen, turvallinen, mutta päättäväinen. Kyllä se siitä! Muutaman yön jälkeen helpottaa. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:14"]
nro 4 jatkaa, utelin vain että miksi tuommoiset "ohjeet ja normit" joka asiassa?
lapsihan itse oppii, miksi siis väkisin vierottaa, että lapsi oppisi aikuisten tavoille hieman
nopeammin? jotenki tuntuu että väheksyt lastasi tai asetat muut asiat edelle.
[/quote]
Vanhemmille on sallittua pitää huolta omasta jaksamisestaan. Hyvin nukuttu yö on tärkeä osa sitä. Unikoulun voi toteuttaa yli puolivuotiaalle vauvalle. Miksi kärsiä pidempään?
Itse vitkuttelin 12 kk ikään, ja lopulta pidimme unikoulun. Sen jälkeen harmitti, että oli kärsitty turhaan niin pitkään. Seuraavien lasten kanssa pidän ehdottomasti unikouulun heti kun vain mahdollista.
Pulloa ei syö, eikä myöskään tuttia (söi vauvana, muttei enää sen jälkeen kun hampaita alkoi tulla) -ap