Haaveita vai ei

Olen nyt 38-vuotias ja avomieheni suostuisi vihdon toiseen lapseen, eli sisarukseen meidän 4-vuotiaalle. Aikaisemmin hän on kieltäytynyt taloudellisista ja omista mukavuussyistään. Nyt hän on tehnyt selväksi, ettei ole kiinnostunut osallistumaan taloudelisesti mahdollisesti laajenevan perheen ylläpitoon, vaan minun tulisi itse elättää itseni myös äitiys-ja vanhempainvapaalla samalla tavoin kuin nyt töissä ollessa. Ensimmäisen lapsen hoitoon tai touhuihin hän on osallistunut minimaalisesti, todennäköisesti toisenkaan hoitoon hän ei aktiivisesti ottaisi osaa. Isovanhempia tai muita sukulaisia ei ole lähettyvillä. Olen aivan kysymysmerkkinä, haluaisin toisen lapsen jos se ylipäätään on enää mahdollista tässä iässä, mutta miten pitäisi suhtautua mieheen? Ei kai minulla ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tilanne sellaisenaan ja jollain tavalla itse hoitaa töistä poissaoloajan kustannukset, esimerkiksi lainalla. Vai olisiko parempi hyväksyä nykytilanne ja olla haaveilematta sisaruksesta lapselle.