Lue keskustelun säännöt.
Tyhjät hetket
16.10.2014 |
Iskeekö teille koskaan sellainen äkillinen tyhjä olo? Jolloin ei tee muuta kuin istuu paikallaan ja miettii mitä katsoisi netistä muttei mieleen tule netistä enää mitään katsottavaa, kuin kaikki olisi nähty ja luettu jo. Netti tuntuu tyhjältä.
Kaverit ovat kaukana, näen heitä todella harvoin, eikä kehenkään juuri nyt satu saamaan yhteyttäkään.
Tekisi mieli tehdä vaikkapa jotain käsityötä tai lukea kirjaa, koska etenkin lukeminen täyttää tuollaista tyhjiötä tehokkaasti, mutta kun on väsynyt. Ei jaksa. Joten tyhjiö se jatkaa vain olemistaan.
Osaan kyllä olla yksin ja kaikessa hiljaisuudessa, siitä ei ole kyse, mutta kun tällainen tyhjä olo iske päälle, rauhallinen oleskelu vain ahdistaa.
Miten te lääkitsette tällaisia tyhjiä, ahdistavia, tylsiä ja väsyneitä hetkiä? Mistään masennuksesta ei ole kyse, tiedän tämän olevan ohimenevää, mutta tuntuu silti... plääh.
Kommentit (5)
No, onhan sitä joskus sellaisia hetkiä, ettei tiedä, mitä tekisi vaikka oikeasti olisi tekemistä vaikka kuinka. Ei vaan huvita.
Silloin yleensä kuulostelen, olenko väsynyt, nälkäinen tai huonossa hapessa. Tilanteeseen auttaa lepääminen (aina ei tarvitse puuhastella, voi vaan olla), syöminen, ulkoilu, hengen ravinto.
Opi hyväksymään tilanne. Keskity siihen, miltä sinusta nyt tuntuu ihan tarkkaan ja miksi. Miltä tuntuu kehossa, otsassa, varpaissa, käsissä, vatsassa, mielessä, jne. Keskity hetkeen. Älä pelkää sitäkään tunnetta, tunnehan se vaan on, vaan ota se vastaan ja elä se läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka opiskeluvuosi uudella paikkakunnalla oli just tota. Mulla autto esim kun vaan lähti kävelemään keskustaan ja ikkunashoppaili. Tai esim hanki kirjekaveri. Toimi mulla :)
Voin lohduttaa, että poistuvat ihan luonnostaan kun perustat perheen. Ah, jos saan olla hetken rauhassa niin katson tv ohjelmaa, luen kirjaa (olen huomannut, että tämä auttaa hyvin jos netti ei kiinnosta) tai nukun.
Hetki tuntuu tyhjältä ison paskan jälkeen
Joo. On mulla joskus tuollaista mutta ei se sentään ahdista. Sitten vaan alan tekemään jotakin