miehen lahjat/yllätykset

Olen seurustellut monesti, mutta ilmeisesti en ole ollut lahjojen arvoinen.

Ei vielä mitään hienoa :(
Sitä odotelles mutta tuskinpa

Mieheni saa minulta yllätysmatkan Pariisiin joululahjaksi! En malta odottaa.

Tiistaina mieheni silittti mun selkää ja onnitteli nimpparin johdosta. Ihan kiva, mutta tiistaina oli kyllä jonkun muun, kuin mun nimpparipäivä.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:17"]

Viimeisin oli IPhone :D hukkasin entisen kännissä ja mies osti sitten yllätyksiä uuden, vaikka olisin kyllä voinut käyttää tavis kännykkääkin.

[/quote]

Ihan ot mut omenaluuri on kuule ihan tavis kännykkä ;)

Kylpylälippu. En ole itse muistanut yllättää :/

Paras yllätys on ollut uusi vihki- ja kihlasormus. Niihin meni useita tonneja.

On järjestetty lapset hoitoon ja jääty kotiin kahdestaan, käyty laivalla, hotelliöitä, alusvaatteita molemmille, tehty toisen lempiruokaa tai viety syömään, iphone nimpparilahjaksi.

Nyt meillä on suunniteltu yllätys eli ei ollenkaan yllätys, mutta mennään juhlimaan hääpäivää koko viikonlopuksi hotellille. Uskoisin, että molemmat keksitään sinnekin jotain yllätyksiä toisillemme.

En edes muista, milloin mies olisi yllättänyt minut lahjalla tai muullakaan. Taisi olla yli 1,5 vuotta sitten, kun mies osti suklaalevyn. Tosin siinä kävi niin, että mies ja isäni söivät sen levyn, itse en syönyt palaakaan.

Itse olen lähiaikoina mm. ostanut Kismetiä ja Snickersiä, tehnyt aamupalan valmiiksi, ostanut leffaliput jne. Hitto.

Mites se meni, mies maksaa kaiken ja nainen loisii lompakolla?

Joululahjaksi printteri.

Paska mies.

Ei minunkaan mies muista mitenkään. Ollaan asuttu avoliitossa 4v. Kaksi vuotta hän jauhoi että lahjat ym. on turhaa hömpötystä. Joulu on turhaa hömpötystä ja lahjat turhaa rahan tuhlausta. Niinpä vuosi sitten ilmoitin ettei tarvitse muistaa ja että en minäkään. Joulua ei laiteta eikä hössätä lahjojen kanssa. Se tuntu sopivan hälle todella hyvin.

Tuli sitten Joulukuu. Ostelin lahjoja sisaruksilleni ja heidän perheilleen sekä vanhemmilleni. Kotiin en laittanu ees yhtä kynttilää. Kun tuli aatonaatto ilmoitin että lähden vanhempieni luo joulun viettoon ja vietämme siellä myös uuden vuoden. Kerroin että hän saa jäädä kotiin ja tilata vaikka noutoruokaa tai käydä krillillä.

Oli tosi vaisu kun palasin kotiin Tammikuussa lahjoineni. Hälle ei yhtään lahjaa eikä Hyvän Joulun toivotusta. Sitten keväällä tuli hänen syntymäpäivänsä. Hän täytti 57v. hän halusi kutsua työkavereita ja ystäviä syntymäpäiville. Ilmoitin että itse olet halunnut eetä ei turhaa hössötetä eikä lahjoja osteta joten juhlia ei tule. Itse järjestin omat syntymäpäivät vuokratiloissa enkä kutsunut häntä paikalle.

Nyt tuli syksyllä kimppu ruusuja ja anteeksipyyntö. Halusi, että muistetaan puolin ja toisin ja pidetään  normaalit juhlat kuten joulut, syntymäpäivät ym. Mutta katsotaan miten äijän käy.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 13:36"]

Noin kirjottaa ihminen joka on yksinäinen, katkera ja ........................... Käy ihan sääliksi.

[/quote]

Tämä oli varmaankin tarkoitettu minulle. Olen numero 12. Kiitos, että edes sinä tunnet sääliä minua kohtaan, mieheni ei tunne sitäkään. Yhdessä ollaan kunnes muuta keksitään. Lapset isoja, mutta talo ja uusi kesämökki pitää meitä vielä saman katon alla. Niin ja tietysti se, että minä rakastan yhä miestäni, vaikka hänen tunteensa ovat kuolleet. Syitä on monia mm. minun vuosia kestänyt masennukseni, jota en saa kontrolliin. Joten sääliä saa ihan vapaasti, mukava huomata, että vielä herättää edes joissakin ihmisissä tunteita.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 13:36"]

Noin kirjottaa ihminen joka on yksinäinen, katkera ja ........................... Käy ihan sääliksi.

[/quote]

Tämä oli varmaankin tarkoitettu minulle. Olen numero 12. Kiitos, että edes sinä tunnet sääliä minua kohtaan, mieheni ei tunne sitäkään. Yhdessä ollaan kunnes muuta keksitään. Lapset isoja, mutta talo ja uusi kesämökki pitää meitä vielä saman katon alla. Niin ja tietysti se, että minä rakastan yhä miestäni, vaikka hänen tunteensa ovat kuolleet. Syitä on monia mm. minun vuosia kestänyt masennukseni, jota en saa kontrolliin. Joten sääliä saa ihan vapaasti, mukava huomata, että vielä herättää edes joissakin ihmisissä tunteita.

[/quote]

Onpa tosiaankin surullista :o( Tsemppiä sinne!

No varmaankin viimeisin ylläri oli sipsipussi, tosin kyllä laskutti sen multa. On nimittäin kyllä pihein ihminen jonka tiedän. Lahjoja on turha odottaa.

Ostin miehelle urheiluliikkeestä hyvät käsineet joille arvelen olevan käyttöä nyt kun kelit kylmenevät. Laitoin vielä kismetin mukaan("rakkaalle"-tekstillä kun oli söpö).

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:40"]

Ei minunkaan mies muista mitenkään. Ollaan asuttu avoliitossa 4v. Kaksi vuotta hän jauhoi että lahjat ym. on turhaa hömpötystä. Joulu on turhaa hömpötystä ja lahjat turhaa rahan tuhlausta. Niinpä vuosi sitten ilmoitin ettei tarvitse muistaa ja että en minäkään. Joulua ei laiteta eikä hössätä lahjojen kanssa. Se tuntu sopivan hälle todella hyvin.

Tuli sitten Joulukuu. Ostelin lahjoja sisaruksilleni ja heidän perheilleen sekä vanhemmilleni. Kotiin en laittanu ees yhtä kynttilää. Kun tuli aatonaatto ilmoitin että lähden vanhempieni luo joulun viettoon ja vietämme siellä myös uuden vuoden. Kerroin että hän saa jäädä kotiin ja tilata vaikka noutoruokaa tai käydä krillillä.

Oli tosi vaisu kun palasin kotiin Tammikuussa lahjoineni. Hälle ei yhtään lahjaa eikä Hyvän Joulun toivotusta. Sitten keväällä tuli hänen syntymäpäivänsä. Hän täytti 57v. hän halusi kutsua työkavereita ja ystäviä syntymäpäiville. Ilmoitin että itse olet halunnut eetä ei turhaa hössötetä eikä lahjoja osteta joten juhlia ei tule. Itse järjestin omat syntymäpäivät vuokratiloissa enkä kutsunut häntä paikalle.

Nyt tuli syksyllä kimppu ruusuja ja anteeksipyyntö. Halusi, että muistetaan puolin ja toisin ja pidetään  normaalit juhlat kuten joulut, syntymäpäivät ym. Mutta katsotaan miten äijän käy.

[/quote]

Eikö tuo ollut jo "pikkuisen" veemäistä? Harmi jos ei saa romanttisia lahjoja jne, mutta olisi kai tuonkin voinut hoitaa hieman myötämielisemmin. Sori nyt vain.

Sain seksiä

Sain uuden puhelimen ja kauan haluamani tietokonepelin. :)

Miehelle tein villasukat ja lapaset, opiskelijana on rahasta tiukkaa.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:40"]Sitten keväällä tuli hänen syntymäpäivänsä. Hän täytti 57v. hän halusi kutsua työkavereita ja ystäviä syntymäpäiville. Ilmoitin että itse olet halunnut eetä ei turhaa hössötetä eikä lahjoja osteta joten juhlia ei tule.

[/quote]

Jotenkin olisin kuvitellut, että tuon ikäinen mies osaisi ja pystyisi halutessaan järjestämään juhlansa ihan itsekin, jos kerran juhlia haluaa. Eihän hän jsinun siunaustasi niille olisi tarvinnut, vai olisko?

Pieni muistaminen mutta sitäkin tärkeämpi: olin saanut potkut, ja odotettavasti päivä meni ihan maissa ja huoli tulevaisuudesta painoi. Ja mitä teki mieheni? Illalla kotiin saapuessani hän odotti paikalla mättöateriat pöydällä ja leffa soittimessa. Ei se välttämättä voita näitä timanttisormuksia ja ulkomaanmatkoja, mutta tilanteeseen nähden se oli enemmän kuin mikään muu. Mikä sen parempaa kuin surra kohtaloaan vatsa täynnä miehen kainalossa hyvää leffaa tuijottaen. :) 

Joskus päivän piristyminen on niin pienestä kiinni.

Vauvan mun massuun ♡