Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseen ei voi käyttää rahaa?
16.10.2014 |
Hyvin toimeentulevissa perheissä. Onko tällainen asenne yleistäkin? Nähdäänkö lapsi pelkkänä kuluna vai kannattaako siihen "sijoittaa"?
Omat vanhempani tulivat kyllä toimeen, mutta käyttivät mieluummin rahaa itseensä kuin meihin lapsiin. Pöydässä oli sitä halvinta ja epäterveellisintä ruokaa, koska "sillä ei ole mitään väliä kun lapsi syö kumminkin mitä vaan". Kunnollisia/lämpimiä talvivaatteita ei voitu ostaa, kun "ei lapsi ymmärrä laatua ja kasvaakin niin nopeasti" (ja sitten paleltiin). Ei voitu hankkia pyöräilykypärää kun "ne on niin kalliita, ei lapseen kannata tuhlata niin paljoa rahaa". Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta se ei toisi esille mitään uutta: perusideana oli se että aina mentiin sen halvimman kautta.
Olen nyt oman vanhemmuuteni myötä herännyt tähän. Puhtaasta rakkaudestani omaan lapseen, ei tulisi mieleenkään pihistellä tämän perustarpeista - puhtaudesta, turvallisuudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista - kun sitä rahaa kerran on. Joidenkin mielestä se on lellimistä että lapsella on vaikkapa yllään puhtaat ehjät vaatteet, mutta miksi?
Kommentit (2)
Mulla ei ole tuollaista ajatusta. Olen jopa ajatellut, että kun itsekin ostan joskus "turhan" vaatteen, niin ehkä lapsikin voi joskus ostaa jotain hänelle mieluista, vaikka se olisi tavallaan tuhlausta tai ei ainakaan millään tavalla välttämätöntä.
Tässä voi olla sukupolvien erilainen ajattelu kyseessä. Tunnistan nimittäin tuota omissa vanhemmissani. Isäni oli kova penkkiurheilija ja ihaili kovasti esim. paikkakuntamme urheilijoita, seurasi nuorten urheilijoiden kehittymistä jne. Silti ei voinut minulle maksaa mitään treenejä, kun ilmaiseksikin voi käydä lenkillä. En myöskään saanut koskaan mitään välikausivaatteita, koska "se aika on niin lyhyt ja sitten lapsi kasvaa niistä jo ulos". Sitten oli syksyllä ja keväällä aina kylmä tai kuuma, kun oli vaan se ohut kesätakki ja paksu toppatakki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vanhempi antaa siitä vähästäkin. Lasten perustarpeista piheilyä yritetään perustella sillä että raha korvataan rakkaudella mutta yleensä se ei näin edes mene, vaan juuri se rakastava vanhempi on valmis käyttämään niin rahaa kuin aikaa ja vaivaakin lapseen.