Itse koin lievää hyväksikäyttöä esikouluikäisenä n. 30 vuotta sitten ja vieläkin on vaikeaa ottaa edes ystävän halausta vastaan. Siis sellaisen, jolla ei ole mitään taka-ajatuksia tms. ihan kuin nyt ystävä haluaisi edes satuttaa.

Haluaisin kuitenkin jossain vaiheessa parisuhteen, mutta pelkään, että muistot tuosta hyväksikäytöstä nousevat pintaan toisen koskiessa. Raivostuttavaa, oikeasti. Varmaan sitä viinapäissään relaisi hyvin, mutta on se aika säälittävää, jos aina pitää olla maistissa, että voi antaa toisen koskea itseensä.

Kuinka hyvin naiset jaksaa parisuhteessa odottaa, että itse olen valmis intiimiin toimintaan?

Ikuisesti yksinkö?

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu