Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten elämä aloitetaan 37-vuotiaana?
05.10.2014 |
Olen vastikään päässyt eroon aivan liian pitkään jatkuneesta henkisestä väkivallasta. Kysymys kuuluukin miten minä yksinäinen nainen (pienen lapsen kanssa) opin nyt yhtäkkiä elämään normaalisti? Entisen puolison jäljiltä olen kirkonrottaakin köyhempi, mieleltäni sairas elämänhallintataidoton epäihminen. Olen aina pyrkinyt ja nytkin olen tehnyt kaikki ne konkreettiset asiat mitä olen keksinyt. Hoitanut lasta parhaani mukaan, yrittänyt hankkia mielekästä työtä (edelleen työn alla, mikä sekin tuntuu hirveältä), yrittänyt pitää yllä sosiaalisia suhteita ja sukulaissuhteita,otan lääkkeitä. Mutta mikään ei poista sitä, että olen vanha ämmä, jolla ei ole mainittavaa työhistoriaa ja tulen loppuelämäni olemaan köyhä ja sairas, kiitos tuon itseäni vuosia ja vuosia kiduttaneen ihmisen. Miten tästä voi edes nousta? Ei tässä iässä pitäisi olla enää tällaisia ongelmia, muserrun joka kerta kun mietin tätä kaikkea. Pyrin kyllä jatkuvasti eteenpäin ja pidän huolen lapsesta, mutta tämä vuosia vuosia ja vuosia jatkunut köyhyys ja sairastelu vie voimat. Ja tämä ei siis ollut oma valintani. Toinen ihminen teki valinnan puolestani, käytännössä kiristämällä pakotti tähän. Ja kaikista hauskinta se, että tämä toinen ihminen nyt porskuttaa minut jätettyään ekaa (!) kertaa elämässään työelämässä ja rikastuikin kerralla.
Kommentit (3)
Sieltä vahvuudestako ne eläkkeetkin, tai ylipäätään mitkään menoerät maksetaan? Voi että vituttaa nähdä sen kiduttajan rehentelemässä rahoillaan ja menestyksellään, kun ite ei ole hänen jäljiltään enää edes ihminen. Kyllä mä aion jatkaa tätä eloa. Mutta päiviä saattaa mennä etten tee mitään, kun mistään vaan ei tule mitään. Vaikka yritän, niin ei vaan tule. Palkkioksi lopulta tulee aina vaan tätä samaa, eli ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, sinä et ole vanha, vaikka uskonkin että tunnet itsesi tällä hetkellä vanhaksi ja väsyneeksi. Niin minäkin joskus tunnen, vaikka olen saman ikäinen. Olet tällä hetkellä vielä ihan pohjamudissa, mutta usko pois, sinä nouset sieltä vielä! Se ei tapahdu tänään eikä vielä ensi viikollakaan, mutta kun vain jaksat sinnitellä, lupaan että vuoden päästä elämäsi näyttää jo valoisalta. Usko siihen. Minullakin on ollut todella vaikeita aikoja, olen myös pyristellyt eroon yhdestä henkisesti todella sairaasta miehestä.
Onhan sinulla hyvä hoitosuhde, saathan säännöllistä keskusteluapua? Minua se on auttanut valtavasti. Ilman sitä tuskin olisin kovinkaan helposti ymmärtänyt, että en ole se epäonnistunut ihmisjäte, miksi mies minua yritti tehdä.
Tälläkin hetkellä nuolen haavojani sellaisen ihmisen jäljiltä, joka paljastui valehtelijaksi. Asia on vielä hyvin tuore, totuus paljastui vasta alkuviikosta. Mutta koska tiedän, että on sen toisen osapuolen häviö, että hän ei kykene rehelliseen ihmissuhteeseen, näen tämän itseni kannalta lähinnä voittona. Sinullekin on oikeasti pelkästään hyvä asia päästä eroon siitä miehestä, joka on tehnyt elämästäsi helvettiä jo monen vuoden ajan. Sinä selviät, usko siihen.
Alue: Aihe vapaa
Sä olet VAHVA. Siitä se lähtee.