Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ystävyys jäi toisen parisuhteen alle
15.10.2014 |
Rakas ystäväni alkoi seurustella ja nyt yhteydenpito ja tapaamiset ovat jääneet. Ennen tätä olimme yhteydessä viikittain ja tapasimmekin ainakin kerran viikossa,vähintään kahdessa. Ystäväni kanssa höpistiin aina että ollaan kuin siskoksia. Oma perheeni ei asu täällä ja olen eronnut,joten ystäväni lapsineen oli minulle ja lapselleni kuin perhettä,hänkin puhui tästä usein. Jaoimme paljon asioita,ilot ja murheet,autoimme toisiamme kun lähekkäin asumme. Nyt kaikki on toisin. Ei yhteydenpitoa,ei juurikaan tapaamisia ja jos tapaamme,uusi mies on mukana ja ystäväni on jotenkin pidättyväinen silloin,joten keskustelut eivät ole samanlaisia. Olen surullinen,jopa vihainen ystävälleni. Ja ei,minä en hyväksy selitykseksi että "suo ystävällesi rakkaus,tuo huuma menee ohi"tms kukkua,minusta ystäviä ei pidä unohtaa edes alun huumassa.. kunhan purin tuntojani,ääneen jos sanon niin minua pidettäisiin vain kateellisena tms.
Kommentit (19)
Ikäväähän tuo on. Mutta harvalla lapsellisella ja parisuhteessa elävällä ihmisellä on aikaa yhdelle ystävälle kerran viikossa. Toisaalta sinänsä outoa, jos aikaisemminkin tapasitte lasten kanssa (tai lapset on niin isoja, ettei tarvii raahata mukana), että miten se mies estää tapailut? Harva sen miehen kyljessä nyt ihan 24/7 kyhnöttää.
Minulla on lapsi ja mies ja kokopäivätyö + harrastuksia ja lapsen harrastuksia yms. ja en ehdi kerran viikossa tapaamaan ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 13:48"]
Minä olen jättänyt ystävän kun tuli parisuhde. Syy: olen vaan niin epäsosiaalinen ihminen, etten jaksa enempää kuin yhden ihmissuhteen kerrallaan. Silloin kun ei ollut suhdetta mieheen, ystävä oli ok, sitten kun oli mies niin ei enää jaksanut ystävää.
[/quote]
Älä siten mene ystävälle itkemään ja parasta kaveria olemaan nun miehen kanssa menee poikki.
Jostain olen kuullut, että jokainen parisuhde maksaa yhden ystävän.
Minä olen ollut kummallakin puolella, ja niin tosiaan tuntuu käyvän. Nyt suren lapsuudenystävääni, jolla ei ole ollut minulle aikaa pariutumisensa jälkeen - muille ystävilleen kyllä. Paha mennä sanomaan onko syynä se, että itse erosin samaan aikaan kun hän aloitti suhteensa, vai mikä. Ehkä hänen elinpiiriinsä kuuluu nyt vain seurustelevia ihmisiä.
Minä itse otin etäisyyttä seurustelun aloittaneeseen ystävääni. Itse olen onnellisessa parisuhteessa joten kateudests ei ole kyse.
Kyse on ysävän miesystävästä joka yritti iskeä minua samaan aikaan kun pokaili ystävääni (vaikken todellakaan antanut sille ällötykselle mitään syytä olettaa että sillä on mahdollisuuksia). Mies ei vaikuta ystävälle lainkaan oikealta eikä muutenkaan ihastuttavalta persoonalta. Otan etäisyyttä sen aikaa että tuo suhde kariutuu (ei vaikuta siltä koska ovat kovaa vauhtia vakiintumassa, perustamassa perhettä jne) tai sitten alkuhuuma menee ohi niin ettei mun tarvitse kuunnella siitä typeryksestä jatkuvaa hehkutusta.
Ehdota hänelle, että tapaatte kaksistaan kuten aiemminkin.
Mielestäni ystäväsi on pölvästi, joka ei tajua pitää yhteyttä muihin kuin mieheensä. Mahdollisen eron tullessa tilanne muuttuu suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä muuttui todella happamaksi, kun aloin seurustella. Ei pystynyt sulattamaan sitä, että mulla oli mies ja hänellä ei. Ei pystynyt iloitsemaan yhtään, kun menin kihloihin, näytti vaan nyrpeetä naamaa. Samanlainen suhtautuminen on ollut hänellä muidnekin ystäviensä miehiin ja suhteisiin. Tästä syystä alkoi välit heikentyä.
Se nyt vaan menee silleen että ihmiset muuttuu, prioriteetit muuttuu, elämä jatkuu. On minullakin muutama nuoruuden "velipuoli" joiden kanssa oltiin niin bestiksiä, mutta enpä ole nyt pitänyt yhteyttä moneen vuoteen. Eikä ole kyllä minullekaan tullut yhteydenottoja. Mielestäni se on ihan normaalia, on turhaa yrittää väkisin tekohengittää ystävyyttä josta aika ajaa ohi.
Muutenkin tuo nykyajan ystävistä meuhkaaminen on lähtenyt totaalisen käsistä, vaimot, miehet, lapset, koirat ja tiesmitä on se mikä koetaan tulevaksi&meneväksi, sen sijaan ystävän pitää pysyä? Anteeksi nyt, mutta kyllä on nykyajan ihmisillä arvot aikalailla päin sanonko mitä. Liikaa katsottu sinkkuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tästä juteltiin erään ystävän kanssa. Se ystävyys syntyy tietyssä elämänvaiheessa ja tiettyy tarpeeseen ja nämä ns alkuperäiset motiivit ei enää teidän suhteessa täyty samalla tavalla kuin ennen. Meillä on ainakin ystävien kanssa tietoisuus siitä, että toinen on siellä tarvittaessa, vaikka ei ehdittäisi jutella ja nähdä viikkoihin. Sille toisen elämän tilanteelle pitää vaan antaa omaa tilaa. Ystävyyssuhteet on kuin parisuhteita, eikä nekään kaikki auttamatta kestä hautaan asti vaikka kuinka vannotaan käsiraamatulla.
Minäkään en ymmärrä tuollaista. Moni kaverini (nimenomaan naispuolinen) tekee samaa ja jää kotiin nysväämään kun ollaan suhteessa, sen sijaan miehet jatkaa kavereiden näkemistä suht normaalisti. Itse käyn ihan yhtälailla kahvilla ja ulkona kavereiden kanssa kuin sinkkunakin ja kannustan myös miestä tekemään samaa. Ei muuta elämää laiteta sivuun parisuhteen takia, hulluksihan siinä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 14:21"]
Minäkään en ymmärrä tuollaista. Moni kaverini (nimenomaan naispuolinen) tekee samaa ja jää kotiin nysväämään kun ollaan suhteessa, sen sijaan miehet jatkaa kavereiden näkemistä suht normaalisti. Itse käyn ihan yhtälailla kahvilla ja ulkona kavereiden kanssa kuin sinkkunakin ja kannustan myös miestä tekemään samaa. Ei muuta elämää laiteta sivuun parisuhteen takia, hulluksihan siinä tulisi.
[/quote]
Mutta, jos se muu elämä muodostuu siitä parisuhteesta. Onko pakko roikkua siinä vanhassa ystävyys suhteessa vain siksi ettei toiselle tulee pahamieli, jos ei samalla tavalla enää kiinnosta samat asiat vaan uuden elämän tilanteen mukana on tullut uusia kiinnostuksen kohteita ja niitä uusia ystäviä.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 14:37"]
Mutta, jos se muu elämä muodostuu siitä parisuhteesta. Onko pakko roikkua siinä vanhassa ystävyys suhteessa vain siksi ettei toiselle tulee pahamieli, jos ei samalla tavalla enää kiinnosta samat asiat vaan uuden elämän tilanteen mukana on tullut uusia kiinnostuksen kohteita ja niitä uusia ystäviä.
[/quote]
Itselleni olisi kyllä täysin vieras ajatus, että parisuhde olisi suunnilleen koko elämä. Tottakai se on todella tärkeää ja rakastan miestäni, mutta rakastan myös ystäviäni ja tarvitsen aikaa heidän kanssaan. Uuden suhteen myötä tulee toki uusia ulottuvuuksia elämään, mutta itselläni perusluonne (se luonne joka yhdistää minua ja ystäviäni) pysyy samana.
Ihan mielenkiinnosta, muuttuuko persoonasi uuden miehen myötä ja mihin nuo ystävyyssuhteesi ovat alunperin perustuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oli aikoinaan pakko lopettaa ystävyys kun tapasin mieheni. Ystävä oli niin mustasukkainen että minulla on kumppani joten ei siitä tullut mitään. En yksinkertaisesti jaksanut sitä jatkuvaa hiillostusta ja tivaamista esim miksi en vastannut puhelimeen.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 14:42"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 14:37"]
Mutta, jos se muu elämä muodostuu siitä parisuhteesta. Onko pakko roikkua siinä vanhassa ystävyys suhteessa vain siksi ettei toiselle tulee pahamieli, jos ei samalla tavalla enää kiinnosta samat asiat vaan uuden elämän tilanteen mukana on tullut uusia kiinnostuksen kohteita ja niitä uusia ystäviä.
[/quote]
Itselleni olisi kyllä täysin vieras ajatus, että parisuhde olisi suunnilleen koko elämä. Tottakai se on todella tärkeää ja rakastan miestäni, mutta rakastan myös ystäviäni ja tarvitsen aikaa heidän kanssaan. Uuden suhteen myötä tulee toki uusia ulottuvuuksia elämään, mutta itselläni perusluonne (se luonne joka yhdistää minua ja ystäviäni) pysyy samana.
Ihan mielenkiinnosta, muuttuuko persoonasi uuden miehen myötä ja mihin nuo ystävyyssuhteesi ovat alunperin perustuneet?
[/quote]
Mikään ei ole minua niin paljon kasvattut ja opettanut kuin parisuhteeni ja olen sen myötä muuttunut paljonkin ja löytänyt sen kuka ihan oikeasti olen. Mutta ei suhde minulle mikään koko elämä ole vaan se myötä on arvomaailma muuttunut ja tuonut tosiaan niitä uusia enemmän saman henkisiä ihmisiä
Ja sen varskin olen huomannut, että tyttöjen kanssa tuli liikaa keskittyä niihin negatiivisiin asioihin. Aina jollain oli jotakin huonosti ja kahvittelu yms hetket sitten keskittyihin niihin tai parin siiderilasin jälkeen itkettiin kuinka huono mies hänellä on jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on tärkeä, mutta itse koen ystävät tavallaan tärkeämpinä.
Minun ystäväni ovat olleet vierelläni niin hyvinä kuin huonoina aikoina, iloinneet onnestani, itkeneet kanssani kun sydämeni on särkynyt ja näin olen myös minä toiminut heidän kanssaan. Jos ystävä pistää välit poikki parisuhteen takia, ei hän koskaa ollutkaan hyvä ystävä. Mutta hyvä ystävä osaa myös päästää irti jos se on toiselle parempi.
Alkuhuuma on aiheuttanut niin minulle kuin ystävilleni etääntymistä ystäviin, mutta aina me ollaan yhteen palattu. Se, että puolisoa otetaan mukaan varsinkin alkuun on mielestäni enemmän semmoista tutustuttamista ja hänet halutaan hyväksyttää kavereilla. Ja vaikka kavereiden mielestä toisen puoliso olisi täysi paska, niin kauan kun oma ystävä on onnellinen puolisonsa kanssa niin tätä ei mennä sanomaan toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä juteltiin erään ystävän kanssa. Se ystävyys syntyy tietyssä elämänvaiheessa ja tiettyy tarpeeseen ja nämä ns alkuperäiset motiivit ei enää teidän suhteessa täyty samalla tavalla kuin ennen. Meillä on ainakin ystävien kanssa tietoisuus siitä, että toinen on siellä tarvittaessa, vaikka ei ehdittäisi jutella ja nähdä viikkoihin. Sille toisen elämän tilanteelle pitää vaan antaa omaa tilaa. Ystävyyssuhteet on kuin parisuhteita, eikä nekään kaikki auttamatta kestä hautaan asti vaikka kuinka vannotaan käsiraamatulla.
Minun ystäväni silloin kun hän ei seurustellu ni monesti halusi olla koko ajan minun kanssani.
Nyt kun hän seurustelee. Hän on lähes koko ajan puolison kanssa eikä hänellä ole aikaa ystäville kuin vain silloin kun hänen puoliso uhkaa pettää hänet...
En tee tuollaisella ystävällä mitään.
Hänen puoliso puhuu härskiä minulle, mutten kuuntele, koska ei minun tarvitse tietää minkälaista seksiä he kahdestaan harrastaa.
Puhuu kun hänen puoliso on paikalla ja minun ystäväni vain nauraa, kun hänen puolisonsa puhuu härskiä minulle.
Jos minun puolisoni puhuisi minun ystävälleni tolle ni jättäisin samantien.
Koska toi on myös pettämistä että puhuu pariskunnan seksielämästä..
Mutta en ole ystäväni pettänyt hänen puolisonsa kanssa, koska se ihminen ei vaan ole minun makuuni ja sellaista ihmistä en itselleni huoli joka on ollut minun ystäväni kanssa sängyssä.
Vaikuttaapa omistushaluiselta mieheltä jos ei naistaan päästä mihinkään ilman että on vahtimassa. Olisin huolestunut
Vierailija kirjoitti:
Ikäväähän tuo on. Mutta harvalla lapsellisella ja parisuhteessa elävällä ihmisellä on aikaa yhdelle ystävälle kerran viikossa. Toisaalta sinänsä outoa, jos aikaisemminkin tapasitte lasten kanssa (tai lapset on niin isoja, ettei tarvii raahata mukana), että miten se mies estää tapailut? Harva sen miehen kyljessä nyt ihan 24/7 kyhnöttää.
Minulla on lapsi ja mies ja kokopäivätyö + harrastuksia ja lapsen harrastuksia yms. ja en ehdi kerran viikossa tapaamaan ystäviä.
Olen itse eroäiti, ja jo nytkin saa aikatauluja miettiä sataprosenttisen työajan, lapsiaan ja omien harrasteiden välillä.
Yhden parisuhteen olen jo lopettanut alkuunsa, kun ei ollut tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa, niin omat tunteet toista kohtaan siinä alkoivat näivettyä. Niin sitäkin suuremmalla syyllä tiedän, että alkusuhde tarvitsee sen oman aikansa ja tilansa, jotta voi kasvaa rakkaudeksi.
Lapsellista jättää ystävä seurustelun vuoksi. Sain juuri kommentin kaveriltani "nonni, kiva", kun näen tänään yhden miehen, joka ollut kiinnostunut ja minä hänestä. Eli kyseessä on mustasukkaisuus, koska itse haluaisi kanssa kaverin tilanteen, että on joku ketä tapailla ja on kivaa. Outoa ettei voi olla onnellinen toisten puolesta.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen jättänyt ystävän kun tuli parisuhde. Syy: olen vaan niin epäsosiaalinen ihminen, etten jaksa enempää kuin yhden ihmissuhteen kerrallaan. Silloin kun ei ollut suhdetta mieheen, ystävä oli ok, sitten kun oli mies niin ei enää jaksanut ystävää.