Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi elämää täytyy vanhemmiten itkeä?
04.10.2014 |
Katkeruuttako? Eikö elämän olisi hyvä olla iloinen asia.
Kommentit (14)
Itkeminen on puhdistavaa, joissakin tilanteissa luonnollista ja ikääntymisessä ei itkeminen ole aina merkki katumuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on kun kokemusta karttuu vaikeista asioista niin kuin noilla Vain elämää tähdillä niin se liikuttaa.
No ei tarvitse. En ole itkenyt yli kymmeneen vuoteen kuin liikutuksesta.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:17"]
No ei tarvitse. En ole itkenyt yli kymmeneen vuoteen kuin liikutuksesta.
[/quote]
Ihan ot eikö ne nimenomaan itke liikutuksesta
Ihmiset, jotka itkevät vanhana olemista, ovat usein niitä, jotka eivät ole eläneet hetkessä. Eivät ole olleet rehellisiä itselleen valinnoissaan. Usein myös oma huono käytös kanssaihmisiä kohtaan menneisyydessä saa itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katumuksen itkua? Tekisin jotain toisin.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:17"]
No ei tarvitse. En ole itkenyt yli kymmeneen vuoteen kuin liikutuksesta.
[/quote]
Ihan ot eikö ne nimenomaan itke liikutuksesta
[/quote]
Ei ekassa viestissä puhuttu mistään TV-sarjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä nuoret itke, valittaa ja kuorossa popsii niitä masennuslääkkeitä. Mitksi ihmeessä niitten pitäisi tuntea itsensä masentuneeksi? Kertokaa se minulle, miksi?
Nuorempana elämäni oli täynnä iloisia asioita. En kantanut huolta tulevaisuudesta, koska hoidin asiat aina parhaaseen mahdolliseen kuntoon ja oikein. Näin kuvittelin varmistavani elämäni jatkumisen sellaisena kuin se silloin oli.
Sen jälkeen elämä on täräyttänyt minua kunnolla vasten kasvoja ja kovaa. Itsestäni riippumatta tai itseni aiheuttamatta olen saanut kohdata suunnatonta surua, rakkaiden menetystä kuolemalle tai sairaudelle, työpaikkakiusaamista pahimmasta päästä jne.
En itke juurikaan, mutta kyllä sisälläni asuu surumielisyys. Sitä eivät kaikki näe, eikä ole tarkoituskaan. En valita osaani, en kieriskele itsesäälissä. Pyrin edelleen jakamaan hyvää eteenpäin.
Haluaisin muistuttaa teitä kaikkia siitä seikasta, että elämä on arvaamatonta. Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä varmemmin tulee kohtaamaan asioita, jotka eivät ole iloisia eikä onnellisia. Elämä ei myöskään ole oikeudenmukaista eikä reilua.
Kenties ne ap:n tarkoittamat ihmiset itkevät juuri sitä. Emme koskaan voi tietää,mitä toisen ihmisen julkisivun takana on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itkenyt aina. Pienestä asti. Kai se on luonnekysymys, toiset on herkempiä itkemään.
Tuo BB Jennakin itkee kun joutuu kantamaan kiviä. Ja ihan sen hetkisen elämänsä vaikeutta itkee. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin tahdon vanhuudessa sanoa olevani tyytyväinen ja iloinen, enkä vollottaa.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:51"]
Mä ainakin tahdon vanhuudessa sanoa olevani tyytyväinen ja iloinen, enkä vollottaa.
[/quote]Ihminen itkee myös ilosta ja hyvän olon tunteesta.
Alue: Aihe vapaa
Mitenköhän voi olla iloinen, jos tietää että elämää ehkä pari vuotta jäljellä, näkö heikkenee, paikkoja kolottaa, väsyttää, siihen viellä kaikki muistot pieleen menneistä asioista elämän varrelta?