Syke-ohjelmasta! Ei me lääkärit olla tuollasia!

Hassua, että olen tavannut useampia lääkäreitä jotka ovat samanlaisia kuin se sykkeen mieslekuri.

Sulkeutuneen oloisia tyyppejä, jotka tuntuvat pitävän potilasta elottomana olentona, jonka kautta he toteuttavat itseään. Eka gynekäynti 17-vuotiaana: gyne oli kuin robotti joka monotonisella äänellä selosti prosessia miten tilanteessa toimitaan, työterveyslääkäri, joka ei kutsu sisään vaan potilaan on itse osattava tulla sisään kun lääkäri tulee seisomaan huoneensa ovelle (ei myöskään kysy mitään vaan tuijottaa koska potilaanhan täytyy tietää prosedyyri ja kertoa asiansa ilman turhia kyselyitä). Neuvolalääkäri, joka ei kerro mitään kysymättä potilaalle joka on ensisynnyttäjä, kun kuunnellaan sydänääniä ja potilas kysyy kuuluuko sydänäänet, tiuskaisee vaan "tuossahan ne just kuuluu" (anteeksi, sikiön sydänääniä kuunneltu kerran aiemmin, en tiedä/muista miltä kuuluu kuulostaa kun en ole ammattilainen vaan potilas). 

Näitä esimerkkejä on paljon. Usein tuntuu, että hoitajat hoitavat ja pitävät potilasta ihmisenä, lääkärit taas ajattelevat että olet sairaus tai vamma, et muuta.

No, lääkikseen kun ei ole psykologisia testejä, niin sinne valikoituu juuri se matikka-fyke-kemian hallitseva porukka, joilla on hyvä muisti, ja kylmä järki leikkaa. Exäni oli tällainen. Älykäs ja itsetietoinen, ja erittäin epäempaattinen. Kyllä siinä suhteessa sai tuntea itsensä pieneksi ja mitättömäksi. 

Sama on sitten valitettavasti ollut niitten lääkärien kanssa, jotka olen tavannut potilaana. Ainoastaan yksi mukava lääkäri on osunut kohdalle, ja aika monta olen joutunut tapaamaan (myös lastenlääkäreitä oman lapsen kanssa). Tämä oli vanhempi, elämää nähnyt herra, joka valitettavasti on jo eläkkeellä. Hän huolehti kovasti, ja soitteli ja tekstaili perään kertoen verikoetuloksia ja kysellen, mikä oli vointi. Oikein sellainen perinteinen henkilääkäri. Muista lääkäreistä on pääosin ikäviä muistoja. Sen sijaan suuri osa hoitsuista on ollut lämpimiä ja inhimillisiä. Ja se onkin todella tärkeää, kun on sairas ja avuton.

2

Lääkärit on ammattikunnista ylimielisin.

2

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 02:04"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 01:58"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:31"]

Oon lastenosastolla sairaalassa töissä ja meillä ei ole yhtään lääkäriä joka olisi luonnollinen lasten kanssa saatika huomioisi lasta kunnolla kierroilla. Ihan järkyttävää katsottavaa välillä kun lääkäri purjehtii paikalle sen kävelevän tietokoneensa kanssa ja ei huomioi lasta millään tavalla. Ei edes koske lapseen ellei ole täysin pakko. Kandit myös samanlaisia, neitokaiset purjehtii paikalle minihameissa (?!) vuoroihinsa ja kauhistelevat sitä jos tulee sotkua. Täytyy kyllä myöntää että meillä on tavallista huonommat lääkärit ja kandit. Ainakin jos ottaa huomioon sen että ollaan lastenosastolla.

[/quote]

Tulipa mieleen, kun viimeksi jouduttiin nelivuotiaan kanssa yöpäivystykseen. Oikein mukava ja leppoisa kokemus kaikella tapaa muuten. Hoitajat olivat oikein kivoja, lapsi viihtyi tilaansa nähden hyvin - ja sitten tulee paikalle lääkäri, huutaa kuin sumusireeni. Siis ei kiukuissaan, vaan yrittää olla jotenkin kai ammattimaisen reipas tai jotain, mutta se heittää hirveästi yli. Nuori iso kaveri, aikuisestakin huolestuttava niillä desibeleillä. Meidän pentu on onneksi aika kova poika sietämään omituisia tilanteita, ja kotonakin kailotetaan joten suhtautui hyvin.

Mutta siis sama lapsi oli puoli tuntia aiemmin ollut rääkyvä tutiseva kasa, ennen kuin kohtaus helpotti. En tiedä olisiko lääkäri löytänyt hellemmän vaihteen, jos olisi nähnyt sen. Kuvailu ei ainakaan riittänyt. Ei tainnut kuunnella puolta sanaa. Päivystyksessä ei ollut kuin kaksi ihmistä meidän lisäksi, joten jononpurkukiireistä ei ollut kysymys.

Ja vielä täytyy todeta, että olemme hyvin kiitollisia kaikille teille, jotka eivät aabeeceellä katso ollenkaan pahalla silmällä pientä lasta, joka istuu siellä syömässä jäätelöä keskellä yötä. Se yötötterö on palkkio hienosti menneestä lääkärireissusta, ja jos sivullisten paheksumisen takia pitäisi ajaa suoraa päätä kotiin syömään tikkujäätelö pakkaslokerosta, elämä olisi ankeampaa. Kaikki suomalaiset eivät siis vieläkään ole angstisia kyttääjiä, ja heille siitä kiitos. Lapsi suostuu sairaalareissuun lähestulkoon mielellään, koska tietää että lopussa odottaa jätskiä.

[/quote]

Luulen, että nuorille lääkäreille nyttemmin opetetaan lääkiksessä puhumaan HYVIN KOVALLA ÄÄNELLÄ, koska osa potilaista on vanhoja ja huonokuuloisia. Minunkin lääkärini kailottaa aina niin, että korviin sattuu, vaikka istun toisella puolella pöytää. En viitsi sanoa mitään, kun hoitosuhteemme muutenkaan ei ole kovin onnistunut. Tämä sama lääkäri vaikuttaa aspergerilta eikä ole ainakaan empaattinen. 

[/quote]

LOL ai sitäkö se onkin? Omalääkärini on myös näitä HUUTAJIA! Nuori kaveri, mutta huutaa lähes koko vastaanottoajan. "JOS OIREET EIVÄT PARANE, TULKAA UUDESTAAN TÄNNE!"

Täytyy ensi kerralla sanoa, että en ole mikään huonokuuloinen vanha rouva Kokkonen. 

Oman kokemukseni mukaan psykiatrir ovat lääkäreistä mukavimpia. Kylmimmät ja epäempaattisimmat ovat yleensä miehiä, naiset yleensä mukavampia.

Vähän OT, mutta tämä sai nauramaan näin maanantaiaamuna. 

Sykkeen käsikirjoittaja tässä kehuu oman tuotoksensa: 

http://www.menaiset.fi/keskustelu/2218703/ketju/odotettu_kotimainen_syke_sarja_alkaa_ja_se_on_todella_hyva

Kukas kissan hännän nostaa... 

NO OOTTEHAN

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 08:58"]

Oman kokemukseni mukaan psykiatrir ovat lääkäreistä mukavimpia. Kylmimmät ja epäempaattisimmat ovat yleensä miehiä, naiset yleensä mukavampia.

[/quote]

No siksipä he ovat psykiatreiksi erikoistuneetkin, koska ovat kiinnostuneita potilaasta ihmisenä. Minulle oli ihanaa, kun pääsin viimein Kelan tukemaan terapiaan. Omalääkäri vähätteli ja oli töykeä, kun olin itkuisena masennuspotilaana vastaanotolla. Joka käynnin jälkeen tuli ikävämpi olo. 

Monesti lääkäri ei tajua (tai ei välitä tajuta), että jo empaattinen kuunteleminen ilman vähättelyä ja tylytystä auttaisi paljon. Psykiatrini taas on ihana. 

Tuolla aiemmin joku jo mainitsikin paikkakuntansa eläinlääkärin. Minun täytyy myös todeta, että empaattisimman kohtelun olen saanut eläinlääkärin vastaanotolla. Siellä otetaan vakavasti kissan fyysiset vaivat ja siitä muulle perheelle aiheutuneet murheet. :)

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 09:16"]

Tuolla aiemmin joku jo mainitsikin paikkakuntansa eläinlääkärin. Minun täytyy myös todeta, että empaattisimman kohtelun olen saanut eläinlääkärin vastaanotolla. Siellä otetaan vakavasti kissan fyysiset vaivat ja siitä muulle perheelle aiheutuneet murheet. :)

[/quote]

Kyllä, sama kokemus. Viimeksi eläinlääkäri totesi, että kissa on ihana ja sillä on kauniit silmät. <3 Ei tällaista palautetta ihmisten lääkäreiltä saa. 

Mutta vakavasti ottaen: kyllä siinä on selvä ero. Monikaan lääkäri ei osaa kohdata ihmistä. 

Joo, eläinlääkärit ovat usein mukavia ja empaattisia.

Esim. aloin itkemään eläinlääkärillä kun lemmikilleni annettiin nukutuspiikki ja se rääkäisi kivuliaan kuuloisesti. Olin tosi nolona siitä ja pahoittelin lääkärille joka lohdutteli että on ihan tavallista itkeä tilanteessa, monet niin tekevät.  Eläinlääkärit myös usein rapsuttelevat lemmikkejä ja kehuvat niiden ulkonäköä tai käytötä sekä kysyvät toiveita toimenpiteen suhteen. Tutkimushuoneeseen kutsutaan sisään lemmikin nimellä. Jos eläin lopetetaan, lääkäri ottaa osaa tapahtuneeseen. Mukaan saa aina kirjallisena hoito-ojeet ja tiedot hoitotoimenpiteistä jota vastaanotolla on tehty.

"Ihmislääkärillä", itken omaa masennustani ja uniongelmiani, sekä kerron työyhteisön paineista ja huonosta tilanteesta sekä väsymyksestäni joka johtuu jatkuvasta ylityön tekemisestä. Lääkärin kommentti "pitäiskö vaihtaa työpaikkaa". Jotenkin olen ymmärtänyt että työterveyslääkärin pitäisi jollain tavalla reagoida asiakasyrityksensä tilanteeseen? Sisään kutsuttaessa ei katsota päin, sanotan ehkä oma nimi, mutta ei esim. "hei". Katsoin myös äskettäin omat tietoni työterveyslääkäriaseman sivuilta: n. 10 vuoteen käynneistä ei ole kirjoitettu ylös mitään muuta kuin mahdollinen lääkitys, ei mistä on ollut kyse.

No kattokaa sitten vaikka sitä Tohtori Kiminkistä, jos on parempi ja realistisempi. Jostain arkistojen kätköistä varmaan vielä löytää, jos oikein raivokkaasti googlettaa.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 10:30"]

Joo, eläinlääkärit ovat usein mukavia ja empaattisia.

Esim. aloin itkemään eläinlääkärillä kun lemmikilleni annettiin nukutuspiikki ja se rääkäisi kivuliaan kuuloisesti. Olin tosi nolona siitä ja pahoittelin lääkärille joka lohdutteli että on ihan tavallista itkeä tilanteessa, monet niin tekevät.  Eläinlääkärit myös usein rapsuttelevat lemmikkejä ja kehuvat niiden ulkonäköä tai käytötä sekä kysyvät toiveita toimenpiteen suhteen. Tutkimushuoneeseen kutsutaan sisään lemmikin nimellä. Jos eläin lopetetaan, lääkäri ottaa osaa tapahtuneeseen. Mukaan saa aina kirjallisena hoito-ojeet ja tiedot hoitotoimenpiteistä jota vastaanotolla on tehty.

"Ihmislääkärillä", itken omaa masennustani ja uniongelmiani, sekä kerron työyhteisön paineista ja huonosta tilanteesta sekä väsymyksestäni joka johtuu jatkuvasta ylityön tekemisestä. Lääkärin kommentti "pitäiskö vaihtaa työpaikkaa". Jotenkin olen ymmärtänyt että työterveyslääkärin pitäisi jollain tavalla reagoida asiakasyrityksensä tilanteeseen? Sisään kutsuttaessa ei katsota päin, sanotan ehkä oma nimi, mutta ei esim. "hei". Katsoin myös äskettäin omat tietoni työterveyslääkäriaseman sivuilta: n. 10 vuoteen käynneistä ei ole kirjoitettu ylös mitään muuta kuin mahdollinen lääkitys, ei mistä on ollut kyse.

[/quote]

Jos ei jaksa työpaikassaan niin eikö sitä pidä puhua pomolleen? Miten lääkäri voi muka vaikuttaa firman työskentelykulttuuriin muuten kuin antamalla sairauslomaa? Ehkä joissain paikoissa lääkäri voi ottaa asian esille työntekijän luvalla jos työkyky on uhattuna. Toisaalta jos työntekijä ei selviydy hommistaan niin pitäisikö etsiä kykyjä vastaava työpaikka.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:16"]Lääkikseen pääsit, etkä osaa yhdyssanoja?? Tässä se lääkärien taso taas nähdään. [/quote]Missä se yhdyssanavirhe on? En löytänyt. t. Kielipoliisi

[/quote]

Vanhuspotilas, ei vanhus potilas?

t. Määkin oon kiälipolliisi. Het pisti silmään ja rupes päätä särkeen. Ei Lääkikseen pääse, jos oo Suamenkiäli hallussa. Lähäreiltäkin vaaritaan äirinkiälentaitoo. 

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 01:58"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:31"]

Oon lastenosastolla sairaalassa töissä ja meillä ei ole yhtään lääkäriä joka olisi luonnollinen lasten kanssa saatika huomioisi lasta kunnolla kierroilla. Ihan järkyttävää katsottavaa välillä kun lääkäri purjehtii paikalle sen kävelevän tietokoneensa kanssa ja ei huomioi lasta millään tavalla. Ei edes koske lapseen ellei ole täysin pakko. Kandit myös samanlaisia, neitokaiset purjehtii paikalle minihameissa (?!) vuoroihinsa ja kauhistelevat sitä jos tulee sotkua. Täytyy kyllä myöntää että meillä on tavallista huonommat lääkärit ja kandit. Ainakin jos ottaa huomioon sen että ollaan lastenosastolla.

[/quote]

Tulipa mieleen, kun viimeksi jouduttiin nelivuotiaan kanssa yöpäivystykseen. Oikein mukava ja leppoisa kokemus kaikella tapaa muuten. Hoitajat olivat oikein kivoja, lapsi viihtyi tilaansa nähden hyvin - ja sitten tulee paikalle lääkäri, huutaa kuin sumusireeni. Siis ei kiukuissaan, vaan yrittää olla jotenkin kai ammattimaisen reipas tai jotain, mutta se heittää hirveästi yli. Nuori iso kaveri, aikuisestakin huolestuttava niillä desibeleillä. Meidän pentu on onneksi aika kova poika sietämään omituisia tilanteita, ja kotonakin kailotetaan joten suhtautui hyvin.

Mutta siis sama lapsi oli puoli tuntia aiemmin ollut rääkyvä tutiseva kasa, ennen kuin kohtaus helpotti. En tiedä olisiko lääkäri löytänyt hellemmän vaihteen, jos olisi nähnyt sen. Kuvailu ei ainakaan riittänyt. Ei tainnut kuunnella puolta sanaa. Päivystyksessä ei ollut kuin kaksi ihmistä meidän lisäksi, joten jononpurkukiireistä ei ollut kysymys.

Ja vielä täytyy todeta, että olemme hyvin kiitollisia kaikille teille, jotka eivät aabeeceellä katso ollenkaan pahalla silmällä pientä lasta, joka istuu siellä syömässä jäätelöä keskellä yötä. Se yötötterö on palkkio hienosti menneestä lääkärireissusta, ja jos sivullisten paheksumisen takia pitäisi ajaa suoraa päätä kotiin syömään tikkujäätelö pakkaslokerosta, elämä olisi ankeampaa. Kaikki suomalaiset eivät siis vieläkään ole angstisia kyttääjiä, ja heille siitä kiitos. Lapsi suostuu sairaalareissuun lähestulkoon mielellään, koska tietää että lopussa odottaa jätskiä.

[/quote]K

Harmi kun koit lääkärikäynnin negatiivisesti. Siellä odotushuoneessa istuvat ne terveimmät potilaat. Lääkärillä on touhua hoitaa niitä kiireellisiä, jotka ovat petipaikoilla. 

Hieno juttu tuo yöllä jätskin syöminen! Tuota palkkiota itsekin käytin, kun lapsi sairasti. 

T. Hoitsu kans

Kolmenkymmenen vuoden otannalla, niin kyllä te lekurit olette juuri tuollaisia.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 06:16"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 03:07"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 23:56"]

Me ei oikeasti olla tuollaisia tunnevammaisia idiootteja. Minä ainakin välitän potilaista liiaksikin. Olen ollut myös monen vanhus potilaan juhlissa ja valitettavasti hautajaisissakin. Aina kovasti kutsuttuna, muuten en olisi todellakaan mennyt. Nämä Syke-ohjelman "lääkärit" ovat lääkäriyden irvikuvia. 

[/quote]

Yritin katsoa tuota sarjaa, mutta sen omaa työhuonettaan pyhänä maana pitävän "lääkärin" käytös sai minut tajuamaan, ettei tuolla ohjelmalla ole minulle mitään annettavaa. Tiina Lymin esittämän hoitajan tykittäminen pukuhuoneessa varmisti päätöksen. En jaksanut katsoa Nurse Jackietakaan. Teho-osasto sen sijaan oli hyvä.

Toisinaan joku pikkuseikka saa inhon heräämään. Kylmäverisesti sinun -sarjassa otti heti päähän Ville Virtasen esittämän poliisin lausahdus "Rannasta on löytynyt kroppa." Justiinsa. Vainajien äärellä lesoilua ei kannattaisi kopioida, vaikka jossain jenkkisarjassa, josta tehdään kymmeniä eri versioita, se kuuluu typeriin kliseisiin. 

[/quote]

Kroppa on palo ja pelastustoimessa normaalia ammattislangia. Tarkoitettu vertaisille,  ei yleisölle. Em. sarjassa päästään tirkistelemään tähän todellisuuteen... 

[/quoteTotta. Ei sitä työtä kestä jos ei oo noita suojautumiskeinoja. Se on ammattislangia todella.

t. Lanssimiesten ja poliisien kanssa työskennellyt.

Kuka katsoisi ohjelmaa, jossa kuvataan tavallista lääkäriä tekemässä rutiinitöitään. Välillä lääkäri istuu työhuoneessaan tai taukohuoneessa surullisen näköisenä tuijottamassa eteensä, vartin kuluttua lähtee hakemaan lisää kahvia, huokaisee ja lähtee taas töihinsä.

Valtaisi yleisömenestys olisi tuollainen sarja, ihan käsittämätön, kaikki katsoisivat livenä, uusinnat ja uusinnan uusinnatkin innosta hihkuen, vai mitä? Kyllä siellä taustalla on tehty töitä, harkittu tarkkaan ja laskettu miten saadaan maksimoitua katsojamäärät, on saatava ärsyttäviä ja mielenkiintoisia henkilöitä, kiinnostavia tapahtumia jne. tai katsojat kaikkoavat ennen ensimmäisen jakson loppua.