Mikä ihme 1,5-vuotiasta lasta vaivaa?
Meillä on 1,5-vuotias lapsi, joka on nukkunut jo vuoden omassa huoneessa. Kaikki on mennyt aina hyvin, lapsi on mennyt mielellään nukkumaan ja nukahtanut helposti. Nyt kahden viikon ajan nukkumisesta ei ole tullut mitään. Lapsi kiljuu joka ilta 1-2 tuntia, kunnes nukahtaa. Annan hänen huutaa, mutta jos huuto menee ihan överiksi (kiljuu suoraa huutoa) menen rauhoittamaan häntä, otan syliin, laitan takaisin sänkyyn ja lähden pois. Menee 10 minuuttia ja taas tämä huutokohtaus alkaa. Kun lopulta nukahtaa, niin nukkuu 10 tuntia putkeen. Mitä ihmettä pitäisi tehdä, että nämä huutokohtaukset loppuvat? Huoneessa on nyt ollut yövalo, kun ajattelin ensiksi huutojen johtuvan pimeästä. Muuten lapsi on ihan hyvätuulinen ja nukkuu yhdet päikkärit päivässä, päikkäreille menee ihan kauniisti.
Kommentit (24)
Meillä 1v7kk alottanut samanlaisen shown
Toi on joku vaihe, meillä sama juttu. Nyt jo vähä helpottaa, saattaa olla että toi flunssa ja korvatulehdus pahens välissä mutta onneks nyt on jo normaalinpaa päi, päikkäreille meno on vielä vähän hankalaa..
Läheisyydenkaipuu. Lapsilla tulee tuollaisia vaiheita. Lapsen tarpeisiin kannattaa yleensä vastata, muuten lapsi voi kokea itsensä arvottomaksi.
Pitääkö vaan antaa mölyä tuolla huoneessa? Nyt pari tuntia mennyt taas tuohon pelleilyyn. Olen 5 kertaa käynyt huoneessa, kun on kiljunut hysteerisesti, mutta muuten olen antanut olla, kun huutelee tuolla. -ap
No lapset kyllä huutavat yleensä aiheesta. Todennäköiset selitykset on, että lapsi on kipeä tai kaipaa läheisyyttä. Kipeää voi tehdä esim korvatulehdus, hampaiden puhkeaminen tai kihomadot. Läheisyydenkaipuu voi liittyä vaikka kasvuun.
Lapsi ei osaa nyt rauhoittaa itseään. VNhemman tehtävä on auttaa siinä.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:04"]
Läheisyydenkaipuu. Lapsilla tulee tuollaisia vaiheita. Lapsen tarpeisiin kannattaa yleensä vastata, muuten lapsi voi kokea itsensä arvottomaksi.
[/quote]
Miten tuohon läheisyyden kaipuuseen tulee vastata? Jos jään huoneeseen pitämään kädestä kiinni ja odottamaan nukahtamista, joudun tekemään sen joka ilta ja lapsi ei enää osaa nukahtaa itsekseen. En haluaisi tehdä tästä nukkumaan menosta mitään suurenluokan showta.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:11"]
No lapset kyllä huutavat yleensä aiheesta. Todennäköiset selitykset on, että lapsi on kipeä tai kaipaa läheisyyttä. Kipeää voi tehdä esim korvatulehdus, hampaiden puhkeaminen tai kihomadot. Läheisyydenkaipuu voi liittyä vaikka kasvuun. Lapsi ei osaa nyt rauhoittaa itseään. VNhemman tehtävä on auttaa siinä.
[/quote]
Mistä lapsi olisi voinut saada kihomatoja? On vielä kotona hoidossa.
No en mä tietenkään netin avulla voi diagnosoida lasta. Kerroin vain muutaman mahdollisen vaivan. Kihomatoja voi nyt huonolla tuurilla saada vaikka neuvolasta.
Selvästikään huudattaminen ei auta, jos lapsi on nyt useana iltana huutanut pari tuntia. Mä kokeilisin ottaa lapsen syliin. Jos se ei auta, niin anna särkylääke. Tuo huudattaminen voi johtaa siihen, että lapsi taistelee entistä pahemmin nukahtamista vastaan. Lapsen tarpeisiin tulee vastata. Olet läsnä, selvitä mikä lapsella on. Lapset eivät aiheetta karju kahta tuntia,
Lapsi rauhoittuu heti, kun ottaa syliin ja sen jälkeen, kun lapsen laskee takaisin sänkyyn, menee 10 minuuttia, kuin huuto alkaa uudelleen. Lapsi tuntuu taistelevan väsymystä vastaan eli väsyttää, mutta ei huvita yksin jäädä huoneeseen.
Noin pientä lasta ei saa huudattaa. Tulee turvattomuuden tunteita. Ole lapsen kanssa kunnes nukahtaa.
Meillä ollut tässä sama vaihe päällä. 1v10kk puhuu jo tosi paljon, sen ansiosta saanut selvää fiiliksistä. Ensinnäkin, mielikuvitus on alkanut laukata niin että tyttö ymmärtää että vanhemmat jää hereille, ja haluaisi tulla vielä jatkamaan kaikkia touhujaan. On oppinut huijaamaan "pissahätä, kakka, x:llä on kova nääkä" ja sitten ei tuu mitään pottaan, mikään ei maistu jne. Ollaan kokeiltu, vaikka arvashan ton. Ja haluaa esim "vielä vähän kattomaan muumeja"...ja äittä tulee nukkumaan, äittä, tule tänne! Nukkuu siis samassa huoneessa meidän kanssa. Onneksi on nyt ymmärtänyt ettei me uskota huijauksia, ja ymmärtänyt kun sanoo että aiti tulee vähän myöhemmin nukkumaan. Huudatettu hiukan, 5min vaan, ja osoitettu että täällä ollaan mutta juttelu on tältä illalta loppu, pistäppä pää tyynyyn. Eli tällaista. Varmaan myös niillä jotka ei vielä ihan noin paljon osaa kertoa vielä ihan samoja, muutaman kk kesti ja nyt alkaa helpottaa jo useimmiten. Toinen lääke on iltaulkoilu, kunnon leikit päivällisen jälkeen niin uni maittaa.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:04"]
Läheisyydenkaipuu. Lapsilla tulee tuollaisia vaiheita. Lapsen tarpeisiin kannattaa yleensä vastata, muuten lapsi voi kokea itsensä arvottomaksi.
[/quote]
Miten tuohon läheisyyden kaipuuseen tulee vastata? Jos jään huoneeseen pitämään kädestä kiinni ja odottamaan nukahtamista, joudun tekemään sen joka ilta ja lapsi ei enää osaa nukahtaa itsekseen. En haluaisi tehdä tästä nukkumaan menosta mitään suurenluokan showta.
[/quote]
Ei se välttämättä noinmene että tottuu, mä otin vaa vieree nukkumaan tai laitoin patjan sängyn viereen ja pidin kädestä. Meni n. Viikko ja rupes helpottaa ja nyt nukkuu jo normaalisti eikä siis tottunut. Kai se oli tollasta läheisyyden kaipuuta ja mä olin liian laiska kuuntelemaan huutoa ja riehumista ja ravaamaan lapsen huoneessa :D
lukisin esim. lapselle kirjan ja jäisin viereen niin, että nukahtaa. Ja näin teen vielä meidän vajaa 4v kanssa. Joskus nukahtaa yksikseen kun on kirja luettu. Mutta yleensä haluaa, että jäädän viereen.
Tänään oli puolen tunnin taistelu, ei olisi halunnut rauhottua nukkumaan. Sitten kysyin, että miksi et halua nukkua niin sanoi, että on äiti ollut niin ikävä. (oon ollut sairaalassa viikon ja tullut pari päivää sitten kotiin) Tuli syliin ja rauhottu sitten.
Lapsi voi yksin kertaisesti vaan kaivata syliä.
Ala nukkumaan lapsen vieressä. Äiti tuossa nyt se ongelma on, eikä lapsi. Lapsi yrittää ilmaista tunteitaan, joita vanhempi ei halua ymmärtää.
Ala nukkumaan lapsen vieressä. Äiti tuossa nyt se ongelma on, eikä lapsi. Lapsi yrittää ilmaista tunteitaan, joita vanhempi ei halua ymmärtää.
Hyvä ap, meillä oli aivan sama juttu. Olin jo aivan puhki tytön ilta/yö raivareihin saattoi kestää monta tuntia. Minä yritin sinnitellä. Kunnes menin huoneeseen, istuin sängyn viereen ja silitin, hyräilin kunnes hän nukahti. näin toistui muutamia kertoja, mutta ei jäänyt tavaksi. On joku ikä milloin lapsi tarvii vaan läheisyyttä enemmän ja turvallisuuden tunnetta, yritä jaksaa nyt antaa, ei varmasti tavaksi ota. Meillä nyt 3-vuotias reipas tyttö joka on aina nukkunut omassa sängyssä, tuo ikävaihe oli vaan hankalampi. Yritä jaksaa, se on aika uuvuttavaa välillä.
Normaalia