Kysymys vegaaneille/vegetaristeille.

En pety jos haluaa kokeilla joskus, uteliaisuus on luonnollista. Pettyisin kuitenkin itseeni kasvattajana, jos en ollenkaan onnistuisi saamaan lasta kiinnostumaan omista arvoistani (luonnon- ja eläintensuojelu, globaali tasa-arvo) jotka ovat motivoineet omaa kasvissyöntiäni.

Kukaan ei ole täydellinen. Itse olen kasvissyöjä, mutta juon kahvia. Ehkä se lapsi puolestaan ei moista sortolientä litki? Tai sitten kierrättää ahkerasti, tai lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen? Jos minkäänlainen toisten auttaminen ei kiinnosta, vaikka mahdollisuuksia olisi, niin sitten kyllä pettyisin.

En, sillä lapseni on yksilö, jolla on omat arvot. Ei minustakaan tullut materialistia snobia, jolle raha on arvoissa tärkeimpänä, heti merkkivaatteiden lisäksi, vaikka kotonani tätä korostettiin paljon. En halua tehdä lapsestani tietynlaista/laittaa häntä muottiin, vaikka toivonkin, että lapsi kiinnostuisi oma-aloitteisesti samoista arvoista, kun meillä kotona on. Pääasia, että lapsi on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, en koskaan voisi tuomita siitä, että haluaa olla oma itsensä.

Lapsi oli 5-vuotias, kun minusta tuli lakto-ovo-vege. Ja 9-vuotias, kun siirryin kokonaan vegaaniksi. Lapsi syö lihaa, koska ei tykkää kasvisruoasta (lue: on ennakkoluuloinen). Mulla on sellainen kutina, että siitä vielä tulee kasvissyöjä, on nimittäin aika tiedostava mimmi jo nyt. Jokainen tekee kuitenkin itse omat ratkaisunsa. Mä en saarnaa.