Haluaisin miehestä eroon

Olin pitkään miettinyt eroa, riideltiin paljon, seksiä ei ollut ja jos oli, se oli surkeaa, mies valittava itsekäs sika, ja suusta pääsi mitä sattuu, minä hoidan kaikent jne jne. Se perus. Sanoin haluavani erota, mies ei suostunut puhumaan asiasta. 

Sen jälkeen alkanut panostaa, on yrittänyt muuttua ja meillä onkin ollut suht tasaista. Mutta silti en jaksa sitä, että mies asuu täällä. En jaksa siivota sen sotkuja, en jaksa laittaa sille ruokaa, en jaksa yhteisiä rahoja, en rakasta miestä. Miehen oma vika, kun meni niin alas ja tuntuu, etten edes halua saada suhdetta toimimaan. En halua taas rakastaa ja sitten pettyä. Toisaalta lasten takia parempi näin.

Mitäs tehdä? En oikeasti tarvitse miestä mihinkään. Olen yrittänyt puhua erilleen muuttamisesta, mutta ei halua. Se voisi ainakin jotenkin toimia. Mies saisi vapaasti olla ja tulla tänne lasten kanssa, mutta kaikki olisi erillään. Rahat, tavarat. 

Mies on siis kaikinpuolin ehkä huonoin mahdollinen kumppani, joka nyt yrittää parantaa tapansa, mutta olen jo saanut nähdä liikaa. En halua ketään toista miestä, pärjään ihan yksinäni lasten kanssa.

...toisaalta takaraivossa on ajatus, mitä jos alan ikävöimään miestä kun lähtee. Tosin sillä on niin paljon huonoja puolia ja hyviä ehkä osaan mainita pari, joten en usko.