Mikä vaivaa ihmistä, joka ei kykene olemaan puhumatta ihmisistä pahaa?

Päätän aina että enää en puhu pahaa ja juoruile. Mutta sitten se taas tapahtuu. En tiedä miksi. Olen kai vaan paska ihminen.

Kateellisuus, menneet kokemukset... onhan näitä. Joskus syytäkin mielipahaan on, mutta eri asia on, ketä se sitten palvelee haukkua muita selän takana ja märehtiä, kun sekin sanoi viisitoista vuotta sitten näin ja näin. Oman elämänsä siinä myrkyttää. Pahinta on kuitenkin se, että tuon elämänasenteen siirtää toisillekin, etenkin lapsilleen. Olin oikeasti pitkällä aikuisiässä ennen kuin käsitin, että tietyt sukulaiseni (myös isäni) eivät ehkä olekaan synnynnäisesti ja läpikotaisin pahoja, se on vain äitini tulkinta, jonka varauksetta omaksuin. Käsitin myös, että itsekin leimasin ihmisiä hyviksiksi ja pahiksiksi aika heppoisin perustein. Ymmärrän jollain tavalla äitini kaunan, mutta en sitä, ettei itse ottanut vastuuta elämästään ja ajatuksistaan, vaan päätti jäädä rypemään ja marttyyrinkruunua odottelemaan.

Ehkä siinä täyttää jotain omaa sisäistä tyhjyyttä. Näitä ihmisiä on valitettavasti todella paljon. Parasta on jättää heidän juttunsa omaan arvoonsa. Aina ne kertovat enemmän puhujasta kuin panettelun kohteesta. 

Voi olla myös kotoa opittu tapa. Sellaiset ei välttämättä edes tajua puhuvansa pahaa.

Mä oon tehnyt tuota nuoresta asti, vasta joskus pari vuotta sitten tajusin ettei se oikein johda mihinkään. Mulla siis syynä lapsuuden jutuista johtuva suunnaton itseinho- ja viha ja häpeä, jonka jo varhaisteininä rupesin kohdistamaan muihin ihmisiin koska en muistanut mulle tapahtuneita asioita ja ajattelin, että muut ihmiset on vain kertakaikkiaan niin ärsyttäviä ja perseestä. Aikuisempana taas jollain tasolla tiedostin, että oikeasti näissä ihmisissä ei ole mitään kummempaa vikaa ja pidin useimmista heistä paljonkin. Mutta tän lopettamiseen ei auta pelkästään se, että tietää vian olevan itsessä, vaan mun piti/ pitää ihan tietoisesti yrittää olla sortumatta muiden mollaamiseen ja pysähtyä miettimään, että miksi itselläni on sillä hetkellä niin paska olo että pitää haukkua muita. Joo, ja varmaan siis oon luonteeltani muutenkin vähän vammainen, eihän kaikki hauku muita ihmisiä vaikka olisi mitä traumoja, mutta joku nimeonmaan ihmisyyteen liittyvä hirveä kaunaisuus mulla jossain on. Nyt mietin että voi liittyä muiden asioiden lisäksi niinkin mitättömältä vaikuttavaan asiaan kuin koulukiusaamiseen, koska jotenkin silloinkin vain hymyilin ja kuuntelin haukkumista ja keräsin sisälleni hirveää vihaa ja katkeruutta, ja nykyisin olen äärettömän kriittinen kaikkien ihmisten (ja itseni) suhteen..

Joo varmaan ihmisvihan taustalla saattaa olla koulukiusaamistakin, jota purkaa edelleen. Inhoaa muita ihmisiä ja haluaa haukkua heitä "samalla mitalla" kuin itseäkin vuosikaudet pilkattiin ja piti vaan sietää pokka peruslukemilla.

Koulukiusaaminen on pahimman luokan henkistä vahingoittamista, josta pitäisi tulla oikeussyyte väkivallasta.