Lue keskustelun säännöt.
MIKSI alaikäiset hankkivat lapsia?
13.10.2014 |
Tuntuu nykyään kuulevan joka tuutista, miten 16 - 17-vuotiaat saavat lapsen. Sitten kun vielä kuulee, että lapsi ei ollut vahinko vaan ihan vasten yritetty, niin ymmärrys ei vaan enää riitä.
Tähänkö se nyt sitten alkaa mennä, kun kaikkialla pitäisi ymmärtää ja suhtautua kivasti teinivanhempia kohtaan? Alkaako se kannustus kääntyä nyt siihen, että alaikäisten lasten mielestä on ok hankkia itse lapsia? Ettei enää tarvita senkään vertaa kärsivällisyyttä, että maltettaisiin käydä se toinen aste loppuun ja hankkia työpaikka ennen lasten saantia? Jos aikataulussaan kaikki suorittaa, niin ikääkin olisi tuossa vaiheessa vasta 20 - 22 -vuotta.
Kun lapsi ei ole lelu, eikä lapsia tulisi hankkia näin kepeästi. Moniko alaikäinen edes ihan kunnolla tajuaa, mihin on sitoutumassa?
Kommentit (6)
Kuule arvon vastaaja 2: Olosuhteet ovat nykyään hieman erilaiset verrattuna sotaa edeltävään aikaan. Nykyään esimerkiksi kun naisillakin on jotain muuta koulutus ja työllistymisvaihtoehtoja kuin alkaa 17 veenä pykäämään lapsia ja pitämään kotitilaa pystyssä. Lisäksi lapset nyt vaan usein on järkevämpää hankkia kun on koulut käyty ja työpaikka alla - täältäkin olemme lukeneet monta surulllista tarinaa kun puitteet ei missään vaiheessa oo olleet kunnossa. Toki poikkeuksiakin on ja nuorikin voi olla hyvä äiti. Alaikäisiä ei kuitenkaan missään nimessä tulisi kannustaa lisääntymään, se on aikuisen velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 jatkaa: jos ei 20 vuotiaana tai alle sen halua lapsia, se ei todellakaan tarkoita ettei niitä myöhemmin haluaisi lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:32"]
Mä en ymmärrä milloin ylipäätään meni niin.. Että lapset hankittaan vasta +30v, kun on "koulutus ja työt hankittu" ennen sotia oli tavallista että lapset saatiin heti 18-vuotiaana. Oli todella outo, jos hankki ensimmäisen lapsen/meni naimisiin vasta joskus 30v. Oli ns. vanhapiika tai peräkammarin poika.
Mutta nyt on asia kääntynyt niin, että on outoa jos hankkii perheen nuorena.. En ymmärrä. Itse olen ainakin sitä mieltä, että jos lapsen hankkii niin parempi hankkia ne nuorena kun vanhana. Kerkeää olla enemmän lasten kanssa, ja osallistua lapsen ja tulevien lapsen lapsien elämään. Toisin, kun jos hankkii lapset vasta "kypsemmällä iällä".
Omasta mielestä on itsekästä odottaa lapsien hankitaa. Jos on sitä mieltä että haluaa lapsia, niin silloin haluaa lapsia! Kunhan se on odottavan äidin oma päätös, ei muiden. Jos ei lapsia halua nuorena, ei niitä halua vanhempanakaan, eikä niitä pidä hankkia vain siksi että "lapsia pitää olla"
Teiniäitys on ok. Milloin tästä tuli huono juttu.. 70-luvun jälkeen? Miksi aviottomat lapset ei ole enää se "iso synti" niin kuin ennen? Vain jos saa lapsen nuorena?
[/quote]
Niin siis sinä varmaankin tiedät, että siinä alaikäisyyden ja 30+ ikävuosien välissä on aika hemmetin monta välietappia, jossa olisi hyvä väli saada lapsia?
Kirjoitin jo aloitukseen, että hankkimalla toisen asteen koulutuksen aikataulun mukaisesti ja oltuaan esim. vuoden mukana työelämässä (olettaen, että saa työpaikan heti valmistuttuaan) niin olisi vasta n. 22 -vuotias. En käsitä, miten saat siitä väännettyä 30+ iän. Vai onko tosissaan sinusta 22- 23 -vuotias vanha ensisynnyttäjä?
Ja ennenvanhaan oli ennenvanhaan. Ennenvanhaan ei juuri koulutuksiakaan ollut tytöille, etenkään työväenluokassa. Oltiin maatilalla tekemässä yhteisiö maatilan ylläpitotöitä, kaupungissa sitten kotivaimona tai jossakin yksinkertaisessa työssä, joka ei kummempia opintoja vaatinut. Mutta ei silloinkaan heittäydytty yhteiskunnan tuelle, kuten se asia nykypäivänä hoidetaan.
Vastaapa, että miksi niillä lapsilla on niin kiire, etteikö voitaisi muutamaa vuotta odotella? Ja miksi puollat sitä, että lapset hankitaan ennen toisen asteen koulutusta ja työkokemusta? Mitä siinä menettää, jos hankkii ensin koulutuksen ja työn ja näiden jälkeen vasta lapsen?
On varmaan juu kiva hankkia se oma söpö vauva kun ei rahkeet koulunkäyntiin riitä. Lisäksi nämä kaikenaiset teiniäiti-ohjelmat ovat osasyynä siihen, että nykyajan tositeevee-sukupolvi haluaa lapsen ja vielä päästä sen varjolla julkisuuteen.
Valitettavasti nykymenolla yhteiskunnan rahat loppuu jossakin vaiheessa ja myös sossutukia on leikattava roimalla kädellä.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:32"]
Mä en ymmärrä milloin ylipäätään meni niin.. Että lapset hankittaan vasta +30v, kun on "koulutus ja työt hankittu" ennen sotia oli tavallista että lapset saatiin heti 18-vuotiaana. Oli todella outo, jos hankki ensimmäisen lapsen/meni naimisiin vasta joskus 30v. Oli ns. vanhapiika tai peräkammarin poika.
Mutta nyt on asia kääntynyt niin, että on outoa jos hankkii perheen nuorena.. En ymmärrä. Itse olen ainakin sitä mieltä, että jos lapsen hankkii niin parempi hankkia ne nuorena kun vanhana. Kerkeää olla enemmän lasten kanssa, ja osallistua lapsen ja tulevien lapsen lapsien elämään. Toisin, kun jos hankkii lapset vasta "kypsemmällä iällä".
Omasta mielestä on itsekästä odottaa lapsien hankitaa. Jos on sitä mieltä että haluaa lapsia, niin silloin haluaa lapsia! Kunhan se on odottavan äidin oma päätös, ei muiden. Jos ei lapsia halua nuorena, ei niitä halua vanhempanakaan, eikä niitä pidä hankkia vain siksi että "lapsia pitää olla"
Teiniäitys on ok. Milloin tästä tuli huono juttu.. 70-luvun jälkeen? Miksi aviottomat lapset ei ole enää se "iso synti" niin kuin ennen? Vain jos saa lapsen nuorena?
[/quote]
On silkkaa legendaa, että naiset olisivat saaneet lapsia alle 20-vuotiaina menneinä vuosina. 1800-luvulla säätyläiset eivät voineet mennä naimisiin, jos heillä ei ollut varaa elättää perhettä, joten useimmat naiset avioituivat vuosien kihlauksen jälkeen 23-26 vuoden iässä. Esim. Runebergin vaimo Fredrika oli 23-vuotias avioituessaan kolmen vuoden kihlauksen jälkeen. Lönnrotin vaimo Maria oli 26-vuotias ja Topeliuksen vaimo Maria 24-vuotias. Poikkeuksena tästä oli Snellmanin vaimo Johanna, joka oli vain 17-vuotias avioituessaan Snellmanin kanssa (tämä taas lähes nelikymppinen), mutta tämä oli jo omana aikanaan ns. juorun aihe, koska pitkät kihlaukset olivat tavallisia. Ihan aina jos nainen meni alle 20-vuotiaana naimisiin, oli puoliso parisenkymmentä vuotta vanhempi ja jo omaisuuden hankkinut.
Myös talonpoikaisnaiset avioituivat päälle parikymppisinä, muistelisin, että heilläkin se avioitumisikä oli samaa luokkaa kuin säätyläisnaisilla ja lähes samasta syystä. Talonpoikaiskulttuuriin kuului, että nuoret naiset ja miehet hankkivat työkokemusta toimimalla piikoina ja renkeinä joitakin vuosia ja keräämällä samalla sitä pesämunaa joko oman torpan hankkimiseen tai mahdolliseen perintötilaan, joka pitäisi lunastaa. Suomalalinen talonpoikaisnainen on tässä ollut tasa-arvoisempi kuin säätyläisnainen, koska myös hän osallistui rahan keräämiseen yhtä aktiivisesti kuin tuleva puolisonsa.
On totta, että juuri 1800-luvulla näistä pitkistä kihlauksista huolestuttiin, koska talonpoikaispiireissä kihlaus laskettiin jo avioliiton kaltaiseksi ja papit saivat käydä saarnaamassa vanhinkolapsista, kun sukupuolielämä aloitettiin liian varhain. Kävi myös valitettavan usein, että sulhanen hylkäsi kihlattunsa, kun tämä oli tullut raskaaksi ja sitten syntyi näitä aviottomia lapsia. Näin kävi myös omalle isoisoisoäidilleni. Isoisoisoäitini oli tuossa vaiheessa 21-vuotias eli ei mikään teini kuitenkaan.
Sota-aikana oli vähän tyypillisempää sännätä avioliittoon, kun kuolema oli niin lähellä ja konkreettinen. Tuolloin siis lapsen saaminen nuorena ja avioituminen nuorena olivat ehkä vähän tyypillisempiä kuin muina vuosina.
Mä en ymmärrä milloin ylipäätään meni niin.. Että lapset hankittaan vasta +30v, kun on "koulutus ja työt hankittu" ennen sotia oli tavallista että lapset saatiin heti 18-vuotiaana. Oli todella outo, jos hankki ensimmäisen lapsen/meni naimisiin vasta joskus 30v. Oli ns. vanhapiika tai peräkammarin poika.
Mutta nyt on asia kääntynyt niin, että on outoa jos hankkii perheen nuorena.. En ymmärrä. Itse olen ainakin sitä mieltä, että jos lapsen hankkii niin parempi hankkia ne nuorena kun vanhana. Kerkeää olla enemmän lasten kanssa, ja osallistua lapsen ja tulevien lapsen lapsien elämään. Toisin, kun jos hankkii lapset vasta "kypsemmällä iällä".
Omasta mielestä on itsekästä odottaa lapsien hankitaa. Jos on sitä mieltä että haluaa lapsia, niin silloin haluaa lapsia! Kunhan se on odottavan äidin oma päätös, ei muiden. Jos ei lapsia halua nuorena, ei niitä halua vanhempanakaan, eikä niitä pidä hankkia vain siksi että "lapsia pitää olla"
Teiniäitys on ok. Milloin tästä tuli huono juttu.. 70-luvun jälkeen? Miksi aviottomat lapset ei ole enää se "iso synti" niin kuin ennen? Vain jos saa lapsen nuorena?