Lue keskustelun säännöt.
Mahdoton 2-vuotias
13.10.2014 |
Meidän 2v. 4kk ikäinen tytär on nykyään aivan mahdoton. Uhmaaminen alkoi jo n. vuosi sitten, mutta pahin on alkanut vasta hiljattain. Lapsesta on tullut kuriton kiusankappale. Alusta alkaen meillä on pidetty säännönmukaisesti kuria, kielletyt asiat on selkeästi kielletty ja tuhmasta käytöksestä on toruttu ja kerrottu että niin saa tehdä ja miksi. Kukaan ei ole antanut eri vapauksia, vaan johdonmukaisesti on aina tehty selväksi mikä on sallittua ja mikä ei. Meillä myöskin on tapana komentaa tarvittaessa aika kovaan ääneen, joten mistään 'oisit nyt kiltti ja tottelisit äitiä jooko' -tyylisestä kasvatuksesta ei ole kyse.
Tyttö ei nykyään enää tottele ollenkaan komentoja tai käskyjä, ei pyyntöjä tai kehotuksia. Yleensä sanon ensin neutraalisti esim. 'ei saa lyödä, se sattuu', kun tämä ei tehoa sanon 'kuulitko, ei saa lyödä', sitten alkaa jo vähän ääni kohoamaan kun pari kertaa vielä toistan ettei saa lyödä, mutta tyttö ei usko ennen kuin tosissani suutun. Yleensä katsoo suoraan silmiin, virnuilee ja toistaa huonoa käytöstään (tässä tapauksessa lyömistä) edelleen. Yleensä saan esim. lyömisen loppumaan vasta siinä vaiheessa kun tartun kädestä kiinni ja huudan (tiedän, väärä tapa) ettei saa lyödä. Sama pätee oikeastaan kaikkeen mahdolliseen. Tyttö on alkanut myös ääntelemään kaikenmaailman lällätyksiä, silloin kun pitäisi olla hiljaa. Tämäkään ei lopu ennen kuin tosissaan komentaa ja harvoin vielä silloinkaan. Katsoo vain hymyillen ja oikein kirjaimellisesti koettelee rajojaan. Meidän päivät ovat nykyään täynnä pelkkää kiusantekoa ja siitä komentamista. Silloin jos lapsi ei halua tahallaan ärsyttää, hän jää hokemaan jotain sanaa tai lausetta ja toistaa sitä varmaan 50 kertaa, jos käskee lopettamaan ('joo mä kuulin, se on sukka joo, ei tarvi enää jankuttaa') niin tyttö jatkaa samaa jankutusta hiljemmalla äänellä. Ei jaksaisi aina joutua raivoamaan toiselle, mutta kun ei hermo kestä tuollaista ihan tahallista ärsyttämistä. Kyse ei ole siitä, etteikö lapsi saisi (positiivista) huomiota tai virikkeitä. Onko tämä oikeasti uhmaikää vai onko meillä harvinaisen tuhmasti käyttäytyvä lapsi? Mikä avuksi, kun mikään muu kuin suuttuminen ei auta lopettamaan huonoa käytöstä? Kohtalontovereita?
Kommentit (15)
Suosittelisin nyt menettämään hermot heti toisella kiellolla. Eli tyttö on huomannut ettei jatkamisesta ole mitään haittaa, seuraamusten täytyisi nyt tulla lähes heti kun tyttö selvästi kokeilee rajojaan ja pitkittää tottelemistaan. Itse käytän juuri tässä tahallaan tottelemattomuudessa jäähyä. Ensin sanotaan kauniisti, sitten varoitus jäähystä ja sitten jäähylle. Jäähyä en käytä muuhun kuin tähän ilkikuriseen käytökseen. Kiukuttelusta ei jäähytetä. Ja lyömisestä voi suuttua heti, jos omani lyö minua, huudan sadasosa sekunnissa hyi! Ja sitten näytän surunaamaa. Yleensä saan lohdutusta ja anteeksi pyynnön kun odotan surullisena..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyömisestä samantien jäähylle/omaan huoneeseen!
Mitä rauhallisempi vanhempi, sitä lyhyemmät uhmat. Huutamista pitäis välttää, vaikeeta se on, mutta vanhemman tunnereaktio vaan lisää sitä lapsen uhmaa. Rajoja ja turvaahan se lapsi sillä uhmaamisella hakee. Tais olla MLL:n vanhempainnetin jossain jutussa kun sanottiin osuvasti, että vanhempi on se seinä, jota vastaan lapsi puskee...
Siis mitä rauhallisempi pystyt itse olemaan, sen vähemmän on tuota uhmaamista. Raivarit ja tottelemattomuus on ikäkauteen kuuluvaa. Joskus oikein tiukalla kurilla olevat lapset uhmaa kaikista eniten. Mieti niitä teidän sääntöjä, onko kaikki kieltäminen perusteltua? Ootko lapselle liian kielteinen jatkuvasti? Kehutko koskaan, onhan läheisyyttä? Vaikka lapsi ottais kuinka pattiin, lapsella pitäis kuitenkin olla aina rakastettu ja hyväksytty olo, vaikka hänen käytöksensä ei olis hyväksyttyä.
Kuulostaa nimittäin oikeasti ikävälle tuo, että raivoat lapselle niin, että hän menee yksin omaan huoneeseen suljetun oven taakse pitkäksi aikaa itkemään... Silloin pieni lapsesi (kaksivuotias on vielä hyvin pieni) ei saa tukea omien tunteittensa kohtaamiseen, vaan joutuu kestämään oman raivonsa yksin, ja vielä äidin raivon siihen päälle. On hyvin ymmärrettävää, että pinna palaa (niin se on palanut ja palaa jatkossa mullakin), mutta sitten vähintään pitäis tilanne korjata jälkikäteen, pyytää anteeksi lapselta, että on huutanut ja muutenkin osoittaa lapselle, että äidin vihastumisesta huolimatta kaikki on hyvin ja lapsi on rakas.
Nro 8:n tapa syyllistää pientä lasta ei ole ihan oikein... Sun siinä pitäis olla aikuinen, missään nimessä ei saa lyömistä sallia, mutta noin pienen lapsen asettaminen vastuuseen aikuisen tunnetilasta on aika ylimitoitettua (ja tästä varmaan tulee alapeukkua, mutta noin saa pahimmillaan aikaiseksi jatkuvaa syyllisyyttä kantavan ihmisen).
Koita olla reagoimatta tuohon jankutukseen. Tuskin jaksaa hokea jotain sanaa, jos et osoita minkäänlaista mielenkiintoa. Huomaa sitten, että ei saakaan sua ärsytettyä. Kannattaako kokeilla? Jos muukaan ei enää auta.
Sama homma noiden pahantekemisten kanssa. Äkä reagoi. Sano korkeintaan "ei" ja jos ei ekasta kerrasta usko, niin tokalla kerralla jäähylle. Ole ilmeetön ja eleetön. Jäähyn jälkeen menet kysymään rauhallisella äänellä, että tietääkö, miksi joutui jäähylle. Jos osoittaa katuvaista, niin kehota vaikka toistamaan "äitiä/ketään ei saa lyödä" tai vielä parempi, jotenkin positiivisesti muotoiltu lause esim. jos kiljuu sisällä, niin sanotaan, että "sisällä puhutaan rauhallisesti".
Positiivista tässä on se, että lapsi luottaa sinuun 100%, kun uskaltaa kokeilla rajojaan:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutaminen pahentaa vain tilannetta niinkuin olet varmasti huomannut. Siitä huutamisesta tulee kaikille vaan paha mieli. Ei lapsen käytöksestä.
Kyllä tuon ikäinen niinkuin vielä isompikin tarvii sen asiat tehdään tarvittaessa kädestä pitäen. Eli jos ei kahdella sanomisella tottele niin puutut asiaan, otat kädestä kiinni ja estät lyömisen, tms. Se tietysti edellyttää sitä että saa sen takapuolen ylös sieltä sohvasta ja menee väliin sen sijaan että huutaa ja kailottaa. Kyse on tosi pienestä lapsesta eikä mistään robotista.
Tietysti voit myös uhkailla, mutta uhkaile vain sellaisilla asioilla jotka seuraavat välittömästi k.o tilanteen jälkeen ja tietysti vain sellaisilla asioilla jotka myös oikeasti toteutetaan. Esim joutuu pois pöydästä jos leikkii ruoalla. Tuon ikäinen ei oikein vielä ymmärrä jos uhkaillaan jollain kaukaisemmalla asialla esim iltapäivällä sanoo että ei sitten lähdetä illalla ulos jos et nyt tottele.
Suosittelen lukemaan
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
No ompa kamalaa jos lapsi tuntee syyllisyytä toisen lyömisestä?! Ja tuo sinun metodisi ettei näytä lapselle tunteita vaan on vaan johdonmukainen ja naama aina peruslukemilla teki lapsi mitä aiheuttaa juuri tottelemattomuutta, tunteiden tunnistamattomuutta jms. Ihmisellä on kasvoissa juuri siksi niin paljon lihaksia että vaikka suu sanoisi mitä ihminen tulkitsee aina enemmän ilmeitä. Minun lapseni on erittäin empatia kykyisiä kun olen näyttänyt että tulen surulliseksi, he osaavat näyttää myös itse tunteitaan ja tunnistavat olotilansa. Sinun väitteesi että syyllistän lapsiani on ihan suoraan sanottuna vammainen. Kun lapselle annetaan vastuuta omista teoistaan turvallisissa puitteissa, ei lapsen tarvitse uhmata joka asiaa. Olen myös antanut lapsen jättää hanskat sisälle, olen kertonut että kylmä tulee, mutta kun lapsi sai itse kokea että äiti oli oikeassa ei ole tarvinnut samasta asiasta vääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille neuvoista ja asiallisista vastauksista! Tyttö saa kyllä paljon hellyyttä ja rakkautta, eikä mielestäni meillä ole kuitenkaan liian tiukkaa kuria. Kiellettyjä asioita, joita tässä tarkoitan ovat esimerkiksi ruoalla leikkiminen, toisten lyöminen/nipistely/potkiminen, kissan kiusaaminen, kaukosäätimien ym. nappuloiden painelu, tahallaan huutaminen päälle jos toinen puhuu... Minä ja mieheni ollaan molemmat aika herkkiä huutamaan ja tiedän että se on huono asia pienen lapsen kasvatuksessa. Mutta kun nätisti ja normaalisti sanominen ei auta, niin sitä sortuu korottamaan ääntään, vaikkei siitä olekaan oikeastaan apua. Jäähysysteemiä meillä ei varsinaisesti ole, mutta kieltojen rikkomisesta komennetaan usein omaan huoneeseen. Huomiotta jättäminen ei oikein auta, tyttö joko jatkaa niin kauan että saa huomiota ja sitten on mielestäni muuten vain väärin että saa esim. painella kaukosäätimen nappeja niin kauan kunnes kyllästyy. Hyvästä ja taitavasta käytöksestä aina kehutaan, vaikka olisi juuri joutunutkin komentamaan. Esim. jos lapsi leikkii ruoalla ja siitä joutuu monta kertaa sanomaan, niin silti sanon aina lautasen tyhjennyttyä neutraalilla (en liian iloisella, jos lapsi on kuitenkin juuri käyttäytynyt tuhmasti) äänensävyllä 'hyvä, hienosti jaksoit syödä kaiken'.
-AP
No itse puhuin tuosta, ettei reagoi, mutta kuten sanoin, sanot lapselle "ei" ja jos ei kerrasta usko, niin sitten jäähylle tms teillä on rangaistus. Turha sitä kieltämistä on jatkaa kunnes itse hermostut, kun tiedät jo valmiiksi, ettei lapsi aijo totella. Ja en tarkoittanut, että ollaan tunteettomia vaan lähinnä sitä, ettei provosoiduta.
Kyllä munkin mielestä sa osoittaa, että tulee surulliseksi, jos lapsi lyö.
Toivottavasti tajusit pointin.
T 11 & 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi tyttöä saa komentaa joka päivä täsmälleen samoista asioista, eikä viesti ikinä mene perille. Sen sijaan aina komennus päättyy lopulta siihen, että tyttö juoksee itkien huoneeseensa ja laittaa oven perässään kiinni ja parkuu siellä vartin ajan. Luulisi, että olisi tässä jo oppinut että olisi mukavampi vain totella, niin ei tarvitsisi aina kuunnella vanhempien karjumista ja itkeä.
-AP
Täällä myös uhmakas 2v3kk tyttö! Hän on aina ollut eläväinen ja utelias tapaus. Hän ei juuri puhu vielä, mutta lelujen sijasta keskittyy kaappien/laatioiden penkomiseen, napsimaan tasoilta tavaroita, kiipeämään kiellettyihin paikkoihin ja räpläämään kaikkea mitä ei saisi. Hän myös heittäytyy täysin veltoksi, kun pitäisi pukea päikkäreille tai jos pitää lähteä jostain eikä hän tahdo. Autonistuimeen on kiva laittaa lasta, joka on ihan löysänä..
Olen pyrkinyt säännönmukaisesti kieltämään kaiken mikä on kiellettyä enkä ole myöskään antanut periksi esim. lähtötilanteissa. Taitaa kyseessä vain olla vilkkaampi tutkijaluonne, joka toivottasti rauhoittuu iän myötä, kun leikitkin alkavat enemmän kiinnostaa. Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti ehdin sanomaan: meidän poika oli samanlainen. Helpottaa ajankuluessa. 2-vuotiaana oli mahdottomimmillaan ja jäähyllä oli jos nyt jatkuvaa, niin melkein. Nyt vuotta myöhemmin on tilanne selkeästi helpottanut.
Komentaa saa edelleen ja olla tarkkana rajojen kanssa, mutta helpottanut on huomattavasti vuoden takaiseen.
Pitäkää linjanne ja antakaa ajan hoitaa loput. Se on vaan vaihe. ;)
Miksei saa hokea sanoja? 2 vuotias vasta opettelee puhumaan ja tykkää varmaan pyöritellä sanoja suussaan ja kuunnella miltä ne kuulostaa. Vähän sama juttu kun itse opetteli vierasta kieltä. Minusta olet turhan natsi. Höllää bähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähti liian aikaisin...eli höllää vähän pipoa. Lapsi on vasta kaksi. Lohduta itkevää lasta. Uhma ikäinen on ahdistunut ja sinun tehtäväsi on rauhoittaa ahdistunutta lasta eikä tylyttää.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:15"]Lähti liian aikaisin...eli höllää vähän pipoa. Lapsi on vasta kaksi. Lohduta itkevää lasta. Uhma ikäinen on ahdistunut ja sinun tehtäväsi on rauhoittaa ahdistunutta lasta eikä tylyttää.
[/quote]
Tiedän että toi hokemisen ärsyttäminen kuulostaa oudolta, mutta kun tässä on ihan oikeesti hermot niin pinnassa muutenkin, niin sitten kun lapsi tulee vielä naamalle jankuttamaan jotain 'mmm totta, mmm totta' niin ei se oo kovin mieltäylentävää. Ja siis tiivistettynä vielä meidä ongelma: tyttö tekee tasan mitä se ite haluaa, ei reagoi kieltoihin tai komennuksiin, kaikki (lähestulkoon, koska tekee oikeestaan vaan sellasia juttuja joiden tietää olevan kiellettyjä) mitä hän tekee päättyy pahaan mieleen kaikille. Ymmärtäisin jos joku vapaan kasvatuksen tuotos käyttäytyis noin, mutta luulisin meillä olevan aika kova auktoriteetti myös tytön silmissä kun on kuitenkin aina vedetty selvät rajat.
'Kiva' kuulla että muillakin on samanlaista, kai se tästä ohi menee. On vaan inhottavaa kun joka päivä saa vaan tapella toisen kanssa ja jos jotain poikkeuskivaa tekemistäkin ois niin se päättyy kuitenkin aina pelkkään kiukutteluun.
-AP