Lue keskustelun säännöt.
Osaako teidän lapset kiittää (käytöstavoista)?
24.10.2014 |
Olen ihmetellyt, että miten lapsille ei opeteta niinkin yksinkertaisia käytöstapoja, kuin esimerkiksi kiittämistä. Meillä käy paljon lapsen (8v) kavereita ja syövät usein meillä. Noin 1/5 kaverista kiittää kun on syönyt tai jos saavat vaikka jotain herkkua. Tänään olimme hampurilaispaikassa syömässä ja mukana oli lapsemme 3 kaveria, ja näistä kavereista vain yksi kiitti minua kun olimme lähtemässä pois (maksoin siis kaikkien ruoat).
Jos olemme vaikka ravintolassa, niin pidän huolen, että poikani sanoo KIITOS kun tarjoilija tuo ruoat. Ja kyläpaikoissa muistaisi kiittää jos saa jotain syötävää. Tietenkään en voi olla täysin varma, että muistaako kiittää jos en ole vahtimassa, mutta käytöstapoja ainakin yritän opettaa.
Miten teillä? Osaako teidän lapset kiittää ja muita hyviä käytöstapoja esim. kavereilla tai kyläpaikassa ollessaan? Onko mielestäni tällaiset pienet kohteliaisuudet tärkeitä vai yhdentekeviä? Mielestäni hyvät käytöstavat ovat yksi tärkeimmistä asioista mitä lapselle tulisi opettaa.
Kommentit (13)
Mä olen opettanut että roskasta ei tarvi kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä todellakin opetan lapsille kiittämisen. Samoin muut hyvät tavat. Mun lapset (11 ja 13 v.) on opetettu kiittämään, sanomaan ole hyvä, pitämään ovea auki, kantamaan kauppakassit jne.
Mulle hyvät käytöstavat on kunnia-asia, eikä mulle koskaan opetettu mitään kotona joten haluan opettaa ne omilleni.
Kyllä opetan. Tänään juteltiin 3,5 vuotiaan kanssa kuinka "sanotaan nätisti heipat" päiväkodissa. Lapsi usein "ujostelee" hyvästelyä, kun äiti on paikalla ja tietysti kotiinlähtö jo mielessä. Sanoin, että jos toinen heippaa tai tervehtii nätisti niin tehdään samoin.
Meillä perussettiä. Mutta sen olen huomannut, että liian pieneltä ei voi vaatia liikoja. Oppii kyllä aikanaan, mutta säännöllisyyttä ja toistoja, muistuttamista (tietysti hyvien tapojen mukaisesti) päivästä toiseen.
Osaa. Ja tervehtiä. Lapseni ovat 13-v ja olen huomannut, että mitä enemmän kavereille tulee ikää sen vaikeampaa heidän on tervehtiä aikuisia.
Isompi eli vähän alle 4-vuotias osaa kiittää, kun häntä muistuttaa kysymällä "Mitä sanotaan kun on syöty? / Mitä sanotaan kun saadaan jotain?" Sanoo sitten sen kiitoksen, mutta tuon ikäiseltä ei ehkä voi vielä odottaakaan, että muistaisi sitä aina itse. Tervehtimisen ja hyvästelyn kanssa sama juttu.
Pienempi on vasta puolivuotias, joten hän kiittää ruoasta vielä pelkällä röyhtäisyllä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainakin yrittänyt opettaa lapsilleni hyviä käytöstapoja. Hyvällä käytöksellä saa asiansa paremmn kuulluksi kuin epäkohteliaalla .
Mutta olen huomannut, miten juuri 12-14 v. lapsilla on monesti vaikeata tervehtiä tuttuja aikuisia kavereiden aikana. Siksi tuollaisessa tapauksessa vain nyökkään huomaamattomasti enkä loukkaannu, vaikka lapsi/nuori kääntäisikin katseensa toiseen suuntaan. En tiedä, ovatko omat lapseni tehneet noin, mutta monet tutut nuoret ovat. Sitten, kun "pahin" vaihe on mennyt ohi, samat nuoret tervehtivät iloisesti! Ymmärrystä siis; ei pidä loukkaantua eikä pitää lasta/nuorta epäkohteliaana tuossa vaiheessa. Mutta esim. kiittäminen jotakin saadessaan nyt kuuluu peruskäyttäytymiseen. Kyllä olen vähän ihmeissäni, kun avaan oven lastenvaunuja työntävälle nuorelle äidille eikä hän kiitä!
Minä olen huomannut esimerkin parhaaksi keinoksi. Meillä kiitetään aina ruuasta kotonakin, kuka nyt sitten ruuan laittoikin. Ja muustakin, avusta yms. Ja ilokseni olen huomannut, että lapsi osaa käyttäytyä huy vin, tervehtiä, kiittää ja auttaa muitakin. Toki myös lasta kiitetään, kun on aihetta. Ei ole erikseen tarvinnut terottaa käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v lapseni kolmas sana on "iitti" kun hän on syönyt ruuan. Eli siis kiitti. :)
Poikani esikouluryhmä sai päättäjäispäivänä lahjat esikoulusta. Lapsia oli 18 ja poikani oli ainoa, joka kiitti lahjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin kiitetetään liian usein kuin harvoin, Itse sain alkuun anoppilassa naurut kun kiitin ja laitoin astiat koneeseen yms. Nykyään tätä osataan jo arvostaa. Lasten kavereiden osalta olen havainnut että tiettyjen perheiden lapset kiittävät aina ja sitten on osa jotka ovat ihan möllejä. kotoahan tuo opitaan. kohteliaat tavat ja kiitos, anteeksi, ole hyvä on ilmeisesti liian vaikeaa joillekin.
t. Matti
Tyttäreni parhaan kaverin äiti ihastelee aina, kuinka tyttäreni moikkaa ja kiittää joka kerta (: kasvatus siis mennyt perille! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä opettanut lapseni kiittämään ja tervehtimään. Mutta opin myös tänä kesänä, ettei se mekaaninen kiitos lämmitä mieltä, kun se ei tule sydämestä. Opitut sanat ja eleet eivät ole todellista hyvää käytöstä. Sitä on toisen huomioonottaminen ja vastavuoroisuus.
Olen lapsille opettanut, että jos aikuinen ei sano "ole hyvä" niin lapsikaan ei kiitä.