Pojat ja äidit, miten on?

En osaa vastata, mutta mäkin haluan tietää! Odotan poikaa, mua nyt raskaushormoneissa jännittää ihan kaikki ja tämä oli ihan uutta "tietoa".

Meillä 7vuotias tykkää tehdä sekä minua kiinnostavia asioita sekä isäänsä kiinnostavia asioita.

No mulla on kaksikymppinen poikapuoli ja vaikka ollaan täysin erilaisia, on meillä ihan hauskoja juttuja, porukalla katsotaan yhdessä leffoja, kokkaillaan jne. Sellaista mukavaa yhteistä tekemistä.Omat pojat ovat 12v ja 11v ja kyllä meilläon edelleen yhteisiä juttujamitä tehdään.

Itsellä ei ole vielä lapsia mutta työkaverin 9-vuotias käy ainakin hiihtämässä ja sienestämässä äitinsä kanssa. Varmaan muutakin tekevät, nuo olen ainakin kuullut. 

Kyllä mun 9-vee poika haluaa viettää aikaa kanssani. Ja isänsä kanssa myös.

Kyllä mun 13-vuotias teini ainakin tykkää vaellella mun ja koirien kanssa metsässä. Se onkin oikeastaan ainoa yhteinen kiinnostuksen kohde mikä meillä on, joten vaalin sitä mahdollisimman paljon. 9-vuotiaan suurin onni taas on, kun pelailen pihafutista tai katson mm-kisoja yhdessä hänen kanssaan. Enpä usko että tuo yhtäkkiä mihinkään katoaa.

Joten potaskaa ne puhuvat, älä huoli. Tosin jos kysyn teiniltä että lähteekö mukaan metsään, todennäköisesti sanoo ei. Mutta kun sanon että nyt lähdetään, saattaa tuhahtaa vastaan mutta metsässä on onnellinen eikä haluaisi lopettaa lenkkiä millään.

Miks ihmeessä se noin menis? :D Yhden ihmisen kokemuksen perusteella? Haloo.

Jaa-a, osalla kyllä tulee kouluiässä sellainen tarve leimautua miehiseen maailmaan. Kannattaa kyllä tarjota monipuolisesti harrastuvaihtoehtoja pienestä pitäen eikä aina vain sitä iänikuista jalkapalloa, jota 95 % tuntuu harrastavan (eikä aikaa jääkään sitten millekään muulle). Pahimmassa tapauksessa valmentaja on kuspää joka haukkuu poikaa tytöksi mikäli pelaa huonosti, juoksee hitaasti tms. ja siinähän hienosti opetetaan pojille että kaikki tyttöjen/naisten jutut on huonoa ja noloa.

Meillä poika 13v ja yhä äiti on ihana ainakin kotona.

Olen kyllä yllättynyt miten suuria tunteita ja kiintymystä poika minua kohtaan osoittaa.

Ei edes oma äiti, tytär tai mies rakasta minua niin palavasti kuin poika ;)

Luulin aina että olen "parempi" tytön äiti ja esikoinen onkin tyttö mutta hän on liian samanlainen kuin minä joten tulee kyllä riideltyä ja tyttö oli aikaisemmin omatoiminen ja hän ei koskaan ole ollut minussa niin kiinni kuin poika.

Kiitos ihanat ihmiset kun jaksoitte vastailla!

Nämä vastaukset kuulostavat paljon enemmän siltä mikä mielikuva itselläni on ollut poikien suhteesta äitiinsä, vaikkei itselläni veljiä olekaan eikä näin ollen ensikäden tietoa asiasta. Kun aloin miettiä asiaa tuli mieleen pari teinivuosien ex-poikaystävää jotka olivat haaleissa väleissä äitiensä kanssa, mutta ne oli kyllä muutenkin aika juntteja jätkiä.  Voi tietysti olla että eivät vain kehdanneet tyttöystävän nähden kaveerata äitinsä kanssa. ;)

Toisaalta tiedän muutaman miespuolisen henkilön (mm. oma mieheni) jotka täysi-ikäisenä ovat loistavissa väleissä äitiensä kanssa, ja jotain sellaista sitä toivoisi voivansa säilyttää oman pojan kanssa. 

T.ap