Lapsi ei huononna hyvää parisuhdetta

kyllä minä koen että avioliittoni lähti menemään alamäkeen esikoisen syntyessä.

Olen perheestä jossa lasten hoito ei ole ollut mikään iso asia, isäni on hoitanut meitä kun on ollut kotona vaikka äitini on ollut aina kotiäiti. Jos naapurin lapset ovat olleet hoitoa vailla on isäni ottanut heidätkin vaippaikäisinäkin vastaan vaikka äitini ei olisi ollut kotona, tämä siis 60- 70-luvulla.

Kun oma esikoinen syntyi, molempien odottamana ja toivomana oli minulle järkytys miten mies ei kantanut minkäänlaista tasa-arvoista vastuuta lapsesta, ensimmäiseen puoleen vuoteen en ollut lapsesta erossa varmaan puolta tuntia, koska mies ei voinut jäädä kaksin lapsen kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olisi tietysti asiasta pitänyt puhua, mutta ainakaan minulle ei asia edes tullut mieleen kun kuvittelin että tasa-arvoisessa maailmassa eletään niinkuin minun lapsuuden kodissani.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:36"]

kyllä minä koen että avioliittoni lähti menemään alamäkeen esikoisen syntyessä.

Olen perheestä jossa lasten hoito ei ole ollut mikään iso asia, isäni on hoitanut meitä kun on ollut kotona vaikka äitini on ollut aina kotiäiti. Jos naapurin lapset ovat olleet hoitoa vailla on isäni ottanut heidätkin vaippaikäisinäkin vastaan vaikka äitini ei olisi ollut kotona, tämä siis 60- 70-luvulla.

Kun oma esikoinen syntyi, molempien odottamana ja toivomana oli minulle järkytys miten mies ei kantanut minkäänlaista tasa-arvoista vastuuta lapsesta, ensimmäiseen puoleen vuoteen en ollut lapsesta erossa varmaan puolta tuntia, koska mies ei voinut jäädä kaksin lapsen kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olisi tietysti asiasta pitänyt puhua, mutta ainakaan minulle ei asia edes tullut mieleen kun kuvittelin että tasa-arvoisessa maailmassa eletään niinkuin minun lapsuuden kodissani.

[/quote] Aika monta samankaltaista stooria täällä, lapsi syntyy eikä mies jaksa/uskalla/viitsi/ehdi hoitaa, saattaa jopa huomata että hänenhän pitäisi ottaa vastuuta! Ei helvetti! sitten karkaa ja selittää kaikille että muija huijasi miehen lapsen elättäjäksi vaikka olisi ollut molempien toivoma. Miten nämä suomalaismiehet oikeen kasvatetaan?

Suurimman osan suhde kuitenkin huononee lapsen hankkimisen myötä.

Meillä onneksi vain parani parisuhde kun lapset oli vauvoja/pieniä. Suhde oli ok jo ennen lapsia.

Mutta nyt välillä tulee meille vanhemmillekin riitoja kun noiden teinien kanssa saa vääntää...

Meillä oli hyvä suhde ennen lasta ja vauvan tulon jälkeen mahtava. Lapsi tosin vasta taapero, mutta vauvavuosi lähensi ja loppui kaikki turha nalkutus ja riita, alettiin pelata vielä paremmin yhteen. Seksi tosin väheni väsymyksen ja ajanpuutteen vuoksi, mutten koe sen mitenkään huonontaneen suhdetta. Ei se määrä vaan laatu.

Jos suhde on oikeasti vakaalla pohjalla ja asioista pystytään rehellisesti ja avoimesti puhumaan jo ennen lapsen syntymää, ei se lapsi sitä suhdetta huononna jatkossakaan. Se on totta, että koska pikkulapsiaika on väistämättä muutos ihmisen elämässä, se tuo usein esille ne kaikki parisuhteen heikot kohdat ja kipupisteet. Kaikkeen ei voi varautua eikä toista ihmistä voi tuntea 100%, vaikka niin luulisikin...

Meillä lasten tulo ei ole huonontanut parisuhdetta, vaikka muuttanut sitä kyllä. Ollaan molemmat onnellisempia nyt, kun lapsia on, kuin ennen heitä. Ei ole ollut ongelmatonta ja asioita on pitänyt käsitellä, mutta suhde ei ole horjunut. Puhuttiin paljon asioista jo siinä vaiheessa kun lapsia alettiin harkita. Kumpikin on ihan oikeasti halunnut lapsia, ymmärtäen myös heidän mukanaan tuoman elämänmuutoksen, sen, että lapset vaatii aikaa ja lastenhoito vie voimia jne. Pikkulapsiaikana ei ole sitä "parisuhdeaikaa" niin paljon kuin ennen lapsia, mutta sitä jaksaa odottaa, kun kumppani on arjessa täysillä mukana, eikä kumpikaan jää tunteineen yksin.

Uskon että paljon on asenteestakin kiinni. Koska pikkulapsi aika on myös rankkaa ja jos ei hyväksy sitä että se muuttaa parisuhdetta niin kyllähän siitä ongelmia tulee.

Meillä suhde on kyllä vain syventynyt vuosien myötä. Meillä kolme lasta joista elossa kaksi. Ja nyt eletään vauva-aikaa ja mukana on 3-vuotias todella uhamakas tyttö. Jos mieheni ei osallistuisi lastenhoitoon ja olisi minulle tukena työpäivänsä jälkeen niin kyllähän se alkaisi aika äkkiä näkymään parisuhteessa. Onneksi hänelle lapset ovat rakkaita ja ottaa kyselemättä vastuuta heistä. Imettää ei tietenkään pysty, mutta ei sekään ole ollut este jo pienen vauvan hoitoon.  Kaikkea muuta kyllä voi tehdä. Vuosien kuluessa olemme myös oppineet arvostamaan niitä pieniäkin yhteisiä hetkiä, esim. silloin kun mummot ja papat ovat jakamassa vastuuta ja vaikka päästään ihan kahdestaan vaikka vain kauppaan. Parikin tuntia yhteistäaikaa toisinaan tekee ihmeitä. Oli se sitten myöhään illalla lasten nukkuessa, tai vaikka sitten siellä kaupassa.