Onko väärin suostua kummiksi jos
Oman lapsen synnyttyä ei ole ollut aikaa edes entiselle kummilapselle? Ennen omaa lasta vietin paljon aikaa kummipoikani kanssa. Raskaaksi tultuani vannoin itselleni tekeväni jotain kivaa kahden kesken kummilapsen kanssa edes kerran kuussa mutta se on jäännyt. Nykyään nähdään noin kerran molmessa kuussa. Tällöinkin aina oma lapseni on mukana ja vie huomiotani. Nyt paras ystäväni vuosien takaa sai lapsen ja odotetusti pyysi minua kummiksi (sovimme jo lapsena että meistä tulee toistemme ensimmäisten lasten kummeja, hän on minun lapseni kummi). Tietysti suostuin ilomielin mutta harmittaa jo etukäteen etten pysty olemaan yhtä hyvä kummi kun oli aikoinaan ensimmäiselle kummilapselleni. Ja tietty toinen kummitettava vie vielä entisestään huomiota ensimmäiseltä. :( Tämän lapsen kanssa ollaan varmasti paljon enemmän tekemisissä kun asumme samalla kadulla ja muutenkin kolmisen kertaa viikossa nähdään tämän äidin kanssa. Mutta kahden keskistä aikaa meillä ei tule paljoa olemaan. En pidä kalliita lahjoja hyvänä kummiutena vaan juuri lapsen kanssa vietettyä aikaa. Kävisin mielelläni teatterissa, piknikillä tms kummilasten kanssa. Ensimmäistä kummilasta pyysin myös aina leipomaan joulupipareita kanssani joulun alla yms..