Miksi?

Lapsuudenkaverini kuoli pari vuotta sitten aivan yllättäen. Se ei ollut onnettomuus, ei sairauskohtaus eikä itsemurha. Vaikka en yksityiskohtia muuten tiedä niin em. jutut tiedän. Emme olleet lapsuuden jälkeen tekemisissä muuten kuin netissä joskus pari sanaa johonkin postaukseen ja that's it. Kun sain tietää hänen kuolemastaan niin lamaannuin täysin ja olin shokissa valehtelematta vuoden verran. Nyt olen jo tajunnut, ettei uusia postauksia enää tule, enkä enää tarkistele asiaa. Tajuan myös, ettei profiilikuva vaihdu enää. Silti joskus, ihan täysin puun takaa kun teen jotain arkipäiväistä asiaa, tajuntaani iskee: XX on kuollut. Rahasta on tullut minulle lähes arvotonta ja alan helposti itkeä muistellessani tätä lapsuudenkaveriani. Kerran menin hautausmaansa ohi sattumalta ja heti menin vaikeaksi ja oli pakko vain tuijottaa, että tuolla se oikeasti makaa. Onko tämä ihan sairasta surua minulta?! Hänen sukulaisensa eivät taatusti ikinä uskoisi, että minä ajattelen heidän rakastaan näin paljon ja suren niin loputtomasti.