Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan hullu?
04.09.2014 |
Ensimmäiseksi toivon ettei tänne ala tulla mitään loukkaavia ja epäasiallisia kommentteja, tuntuu jo valmiiksi niin pahalta..
Menneisyyteni on todella vaikea: perheväkivaltaa, äitini välinpitämättömyys minua kohtaan (muistutin liikaa isääni), isäni oli vankilassa, vanhempani ovat olleet on/of suhteessa koko yhteisen historiansa; vielä tänäpäivänäkin (olen pian 19). Isäni teki paljon töitä aina ja odotin pienenä aina ensimmäisenä koska isä tulee töistä; eihän se tullut kuin vasta aamuyöstä mutta nukahtamiseen asti ovella odotin että isä tulee kotiin. Olin hyvin paljon isän puolella, rakastin isääni yli kaiken. Eräs äitini tuttava psykologi sanoi isäni olevan narsisti- niin voi myös olla.
Pienenä en saanut mistään rakkautta tai tukea. Nykyisin olen kihloissa maailman ihanimman miehen kanssa, jota rakastan aivan liikaa. Pelkään menettäväni hänet. Pelkään että hän hylkää minut. Välillä meille tulee tilanteita, että yhtäkkiä vaan sekoan ja alan haastaa riitaa jostain aivan pienestä asiasta, vaikka sukasta lattialla. Olen käynyt kerran väkivaltaiseksi, sen jälkeen en enää (olen yrittänyt hillitä itseäni). Välillä tulee tilanteita että itken kuin hullu, mutta itkukin on muuttunut jokapäiväiseksi. Mieheni ei tiedä mitä tilanteessa tehdä, hän usein pysyy vain etäämmällä. Ennen hän tuli aina halaamaan minua, joskus jopa väkisin vain saadakseen rauhoitettua minua mutta ei sitäkään kauaa kestänyt, kun aina tein kaikkeni saadakseni hänet lähettyviltäni.
Koulu menee ihan päin kuusea. Poissaoloja on aivan järkyttävästi eikä kurssejakaan oikein ole kertynyt. Oponi ehdotti psykologille menemistä, mutta kielsin minulla olevan mitään hätää. Hän kyllä huomasi alahuulenivärinän sekä silmieni kastuvan.
Rahahuoliakin meillä on. Olemme kummatkin opiskelijoita. Mieheni haluaa jättää koulun kesken mennäkseen töihin, mutta minä en halua sitä hänelle.
Olenkohan oikeasti hullu? En edes tiedä, miksi tämän tänne kirjoitin. En halua sääliä, mutta neuvoja, miten voin purkaa tätä pahaa oloa? Olen ennen urheillut,5krt viikossa mutta nykyisin 3vuoden ja 20 lisäkilon jälken mieli ei enää tee...
Kommentit (8)
Hae kultapieni apua <3 minuakin helpotti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että tarvitsisit nyt ammattilaisen apua. Tsemppiä!
Et sinä hullu ole, sinulla vaan on nyt henkisesti vaikeaa.
Itselleni paras keino noihin kausiin elämässä on ollut vain kohdata kaikki pahat olot ja tiedostaa ne, ei purkaa tai juosta pakoon tekemiseen. Siis suostua vaan olemaan sen inhottavan olonsa äärellä ja kuulostella miltä tuntuu ja mitä haluaisi tehdä. Silti ei tarvitse suostua tekemään kaikkea mitä haluaisi, esim. raivostuneena voi tehdä mieli satuttaa jotain mutta ei sitä tarvitse tehdä, vo itodeta vain mielihalun ja antaa sen mennä. Itkeä saa jos itkettää, eikä siihen toisen tukea tarvita. Oma mieli se on kuitenkin joka niitä asioita siinä käsittelee, eikä toinen siinä kauheasti oikeasti voi auttaa.
Mitä kouluun tulee, niin muista, että sinä itse päätät mitä teet, riippumatta siitä mikä on olo. Sinä voit, ellet ole äärimmäisen vaikeasti masentunut tms, päättää että sinä hoidat sen koulun, vaikka se ahdistaakin. Niin itse nuorena tein, menin sisulla vaan ahdistuksen läpi ja pakotin itseni hoitamaan koulut. Ja kyllä se kannatti.
Et ole hullu, mutta ota opon neuvosta nyt kiinni, tarvitset apua. Kauanko olette seurustelleet? Sä käyttäydyt sen vuoksi noin, koska uskot, ettei kukaan voi sua rakastaa, etkä ansaitse tulla rakastetuksi. Ajat miehen pois elämästäsi tuolla tavalla...
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 14:03"]
Et ole hullu, mutta ota opon neuvosta nyt kiinni, tarvitset apua. Kauanko olette seurustelleet? Sä käyttäydyt sen vuoksi noin, koska uskot, ettei kukaan voi sua rakastaa, etkä ansaitse tulla rakastetuksi. Ajat miehen pois elämästäsi tuolla tavalla...
[/quote]
Sen takia pelkäänkin menettäväni hänet. En ole häntä varten, juuri kun toinen huomio mua kaikella mahdollisella tavalla, ei halua satuttaa mua ja on mun tukena. Yrittää tsempata ja patistaa, mutta huomaan että hänkin on ihan hukassa tilanteen kanssa. Eikä hän tule kestämään sitä. Eikä koskaan olisi tällaista ansainnut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 14:17"]Olipa tylsää draamaa
[/quote] mukava tietää! -ap
olet vain lapsellinen