En pysty jättämään miestäni

Siis olemme olleet yhdessä kolme vuotta, kaksi asuttu yhdessä. Yhteinen lapsi ei ollut suunniteltu. Kierukka oli ilmeisesti ollut jo jonkin aikaa huonosti, tuli itsekseen ulos. Käytimme uuden laittoon asti kumia, mut hups, raskaustesti ennen laittoa oli positiivinen.

Olen huolissani lapsesta eron jälkeen. Pelkään, että mies tekee lapsen kautta parhaansa tehdäkseen elämästämme vaikeaa. Lisäksi olen huolissani ajasta, jotka mies ja tyttö olisivat kahden.

minulla oli sama tilanne, olin asunut uuden miehen kanssa 2 vuotta, minulla lapsi edellisestä suhteessa, miehellä ja minulla ei lapsia eikä miehellä omia. MInä uskoin jo pitkään, että on parempi erota, koska emme olleet onnellisia, riitelimme vain. Lähinnä miksi viivytin eroa oli se , että pelkäsin lapseni puolesta. Hän joutuisi kokemaan jälleen eron vain minun virheideni vuoksi, halusin niin kovin, että tämä mies tulisi meidän elämään ja jäisi, koska missään nimessä en halua esitellä lapselleni miehiä jotka vain "käy" meidän elämässämme. Lopulta ison riidan päätteksi en enää kestänyt, pyysin miestä muuttamaan pois ja näin hän tekikin vielä saman iltana. Suru oli suuri, omasta, mutta ennen kaikkea lapseni puolesta, koska tiesin, että ei tapaa miestä enää ja hän oli kuitenkin lapselle tärkeä ja isossa osassa elämää. Nyt mennään päivä kerrallaan, rankkaahan on ollut, koska vaikka suhde kuoli, rakkaus ei. Sanoisin sinulle, että ole rohkea ja eroa, itsesi ,mutta myös lapsesi vuoksi. Kerroit teillä olevan isoja ongelmia mitä parisuhteessa ei kuuluisi olla, jos tunnet näin voin kertoa, että lapsesikin tuntee sen ja heille on aivan varmasti parempi ero kuin olla niiden ongelmien keskellä. Uskon, että mekin tästä jaloillemme ajan kanssa pääsemme, en usko, että itse alan enää uuteen suhteeseen , mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Mieti mielessäsi, oletko valmis loppuelämäsi elämään tuollaista elämää, jos voisit saada jotain paljon parempaa, olla onnellinen? jos hiemankin mietit vastausta ja se ei ole ei, kehotan sinua olemaan rohkea! tsemppiä päätökseen, se on iso päätös tuossa tilanteessa, mutta lupaan, että, jos teet mielestäni oikean päätöksen(ero) tulet olemaan siitä vielä onnelline. 

Tiedän, että minulla ei ole mitään velvollisuutta elättää miestä ja, että hän on aikuisena ihmisenä itse vastuussa valinnoistaan, mutta silti... Tämä on vaikeaa.

Aika nopeasti ovat asiasi edenneet. Kaksi vuotta yhdessä, uusperhe ja yhteinen lapsi. Ei ihme että ahdistaa. Kuitenkin jos on tapahtunut jotain aivan kamalaa, niin eipä auta muuta kuin erota. Onko mies hyvä isä lapselleen? Voitko luottaa häneen lapsen suhteen? Puolet haarukoista, veitsistä, lautasista, lakanoista jne miehelle, niin on sentään jotain hänelläkin. Kipputoreilta ja kierrätyskeskuksesta sitten puuttuvat tavarat.

Mitä sellaista suhteessanne on, mikä saa pohtimaan eroa? Voi sitten miettiä, kuinka kiireellistä eroaminen on, vai voisiko vaikka odottaa vuoden että mies saa hieman päästyä jaloillee.

Jos olisit mies, jäisitkö suhteeseen, jossa "on asioita joita ei parisuhteessa saisi olla" pelkästä säälistä naista kohtaan?